Kävi nimittäin niin, että kaukaisempi sukulainen menetti ajokorttinsa mutta ei ajohalujaan. Niinpä sitten tällä viikolla poliisit pysäyttivät epävarmasti edenneen aikamiehen, jonka puhe ja käyttäytyminen oli niin epäselvää, että lainvartijamme päätyi epäilemään vanhaa sotaveteraania huumeiden käyttäjäksi. Lähikaupungista kutsuttiin paikalle huumehauva ratsaamaan eläkeläisen talo, mutta eihän sieltä mitään löytynyt. Sen jälkeen virkavalta otti yhteyttä omaisiin ja pyysi noutamaan pois vanhuksen ja kulkupelin. Siellä se kulkupeli nyt nököttää pihassa ilman akkua ja veteraani istuksii ratin takana ajelemassa uusia ennätyksiä nuoruutensa pikataipaleilla.
Moni muistaa 70-luvun alussa Vanhan ylioppilastalon maineen pilvenpolttajien paratiisina. Sitä ennen 60-luvun alkuvuosiin asti lähinnä sotaveteraanien miehittämä Ruttopuisto Helsingissä keräsi narkomaanit yhteen. Keskioluen vapautumisen jälkeen suhtautuminen huimausaineisiin muuttui jyrkemmäksi, ja 80-luvun nuorisolle Vanhan valtaajien julkinen pössyttely näytti lähinnä säälittävältä. Lähiöiden synnyttyä valtaosa sosiaalisista ongelmista siirtyi pois keskustasta palatakseen 90-luvun lopussa "tanssipulvereina" hyvin toimeentulevien piristeeksi. Fennian talossa 1985 avattua Café Metropolia ainakin poliisi syytti silloisen huumekaupan keskukseksi.
Sain kauan sitten sotamuistona morfiinia sisältäneen lasiampullin. Pervitiini jaettiin tabletteina, joten kesän 1944 suurhyökkäyksessä jaettu ampulli annettiin etulinjan sotilaille paikassa, jossa haavoittuneita ei päästy evakuoimaan ja kivunlievitys oli paras apu, jonka valtion pitkä koura tuolloin pystyi antamaan. Ampullin sisällä olevalla nesteellä ei tietenkään enää vuosikymmenien jälkeen ole mitään tehoa, joten se on lojunut kenkälaatikossa muiden muistojen joukossa.
Kun huumeet on säädetty laittomiksi, niiden markkinat ovat ajautuneet - no yllätys yllätys - rikollisten käsiin. Hinnannousun takia niiden käyttöä rahoitetaan - no yllätys yllätys - omaisuusrikoksilla. Ovatko nämä hyviä perusteluita pitää huumeet laittomina, vai pitäisikö niiden käyttö vapauttaa, kuten vielä 40 vuotta sitten oli tilanne? Puolesta puhuvat argumentit muistuttavat prostituutiota, jota ei ole saatu kitkettyä säätämällä se laittomaksi. Vastaan puhuvat argumentit, joiden mukaan huumeiden kriminalisointi ennaltaehkäisee väkivaltarikollisuutta ja järjestyshäiriöitä. Kuvaavaa silti on, että ajan ja poliittisen ilmapiirin muutoksen mukana morfiinikin on muuttunut lääkkeestä myrkyksi, jolta kuluttajia pitää suojella.
4 kommenttia:
Kun huumeet on säädetty laittomiksi, niiden markkinat ovat ajautuneet - no yllätys yllätys - rikollisten käsiin.
Meksikossa mietittiin jossain vaiheessa huumeiden laillistamista, jotta se poistaisi huumekartellit markkinoilta.
Todettiin kuitenkin, että vahinko oli jo tapahtunut. Jos huumausaineet laillistettaisiin, niitä kasvattaisivat edelleen kartelleihin kytköksissä olevat yritykset.
Jos muut, rehelliset yritykset yrittäisivät tulla markkinoille, hoitelisi huumekartelli ne väkivallalla pois markkinoilta.
SUMMA SUMMARUM
Valtio ja vasemmisto ovat olleet tyhmiä, koska ovat todenneet että huumeet ovat paha-paha asia, ja vähintäänkin super-tosi-haram!
Kun huumeet illegalisoidaan kerran, niitä on todella vaikea legalisoida takaisin.
Voidaan katsoa, että tässä asiassa on tapahtunut peruuttamatonta vahinkoa. Hyvä, ja sinäänsä ihan moraalinen aikomus (=kieltää huumausaineet) on käytännössä osoittautunut toimimattomaksi.
Loppukaneetti:
-"Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla".
No ei tilanne ainakaan nykyisestä huonommaksi enää muutu, jos huumeet laillistetaan.
Hyvinvointivaltio tarjoaa mahdollisuuden koko elämän mittaiseen downshiftaamiseen, mikä on otollinen alusta päihde-elämälle, kuten MF mainitsee.
Mutta mielenkiintoisempi kysymys on, että ovatko kaikki päihteiden käytön vastaiset varat olleet hyödyttömiä, jos nykyihmiselle ei uskalleta antaa samaa mahdollisuutta kuin 60-luvulla eläneille. Onko moraalinen tai henkinen tasomme matalampi, vai miksi huumeet eivät enää ole laillisia? Vai olisiko niin, että hyvinvointiyhteiskunta saa kaiken energiansa erilaisten asioiden kieltämisestä ja mielensä pahoittamisesta.
Onko moraalinen tai henkinen tasomme matalampi, vai miksi huumeet eivät enää ole laillisia? Vai olisiko niin, että hyvinvointiyhteiskunta saa kaiken energiansa erilaisten asioiden kieltämisestä ja mielensä pahoittamisesta.
Nyky-yhteiskunta on tunteellistettu äärimmäisyyksiin asti demokratian kautta.
Suurin osa ihmisistä ei ajattele asioita rationaalisesti, vaan tunteella. Kun näille samoille ihmisille annetaan yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja heitä provosoidaan hieman, niin soppa on valmis.
Kaikki asiat, joihin liittyy negatiivinen tunnelataus, kielletään politiikassa, koska tunteelliset äänestäjät niin haluavat.
Huumeisiin liittyy negatiivinen tunne - kielletään huumeet.
Huoraamiseen liittyy negatiivinen tunne - kielletään huoraaminen.
Oikeistolaisiin liittyy negatiivinen tunne - jos ei kielletä, niin sitten dissataan oikeistolaisia.
Alhaisiin palkkoihin liittyy negatiivinen tunne - kielletään alhaiset palkat.
Syrjintään liittyy negatiivinen tunne - kielletään syrjintä.
Mikä asia kielletään huomenna?
On outoa miten verrattain talousliberaaleista länsimaista on tullut islamilaisten valtioiden kaltaisia, joissa kaikki on haram.
Lähetä kommentti