tiistai 13. marraskuuta 2012

Öljyhuippua ei tule - osa II

Kolme kuukautta sitten kirjoitin (Monbiot: Olin väärässä - öljyhuippua ei tule 12.8.2012), jossa ympäristöliikkeen yksi ylimmistä auktoriteeteista tunnusti, että Rooman klubin pelottelu raaka-aineiden loppumisella ja siitä johdetut poliittiset toimenpiteet ovat olleet perustettomia tai ainakaan ne eivät ole perustuneet tosiasioihin. Tuolloisessa Pikkupojan kommentissa vilahti nimi Maugeri, jonka kirjoituksia en ollut koskaan lukenut, mutta josta jäi takaraivooni kytemään tarve lukea. Toisin kuin öljyä, aikaa on kuitenkin rajallisesti.
Aina 1960-luvun loppuun asti autourheilun eurooppalaisessa kuninkuusluokassa Formula 1:ssä ajettiin ilman mainoksia. 70-luvulla italialainen öljy-yhtiö Agip alkoi rahoittaa saman maan Ferraria, ja jokainen autourheilusta kiinnostunut oppi tuntemaan Agipin persoonallisen logon. 2000-luvun alussa valtion öljy-yhtiö Eni osti Agipin kasvaen maailman kuudenneksi suurimmaksi öljy-yhtiöksi. Euroopassa suurempia ovat vain Shell ja ranskalainen Total.

48-vuotias Leonardo Maugeri on italialainen taloustieteilijä, joka on perehtynyt öljyteollisuuteen ja energiakysymyksiin. Hän on ollut Enin öljyliiketoiminnasta vastaava johtaja, ja yksi harvoista, joka on toistuvasti väittänyt öljyhuipusta eli peak oilista varottaneiden tiedemiesten olevan väärässä. Vastoin yleistä mielipidettä hän kirjoitti 2008 öljyn hinnan noustua uusiin huippulukemiin, että korkea hintataso ei ole pysyvä vaan uusilla menetelmillä öljyä saadaan rajattomasti ja sen hinta painuu väkisin alemmas. Hän on myös MIT:n energia-asioihin keskittyneen toimikunnan jäsen.

Upsalan yliopiston Peak oil -tutkimuksistaan tunnettu Kjell Aleklett arvioi vuosi sitten, että öljyn tuotanto hiipuu voimakkaasti, koska nykyiset öljykentät eivät riitä kattamaan kysyntää. Vuodessa nykyisten öljykenttien kapasiteetti kasvoi noin 93 miljoonasta barrelista päivässä noin 111 miljoonaan barreliin päivässä. Siis yhdessä vuodessa! Kiitos kuuluu tietenkin öljyteollisuudelle, joka alkoi investoida vuosituhannen alusta alkaen uusiin tekniikoihin vastatakseen kasvavaan kysyntään, jonka erityisesti Kiina loi pitkään vakaina pysyneille öljymarkkinoille.

Maugerin kirja The Age of Oil: The Mythology, History, and Future of the World's Most Controversial Resource kuvailee 70-luvun öljykriisin ja 90-luvun öljyn hinnan romahtamisen ja taas nykyisen nousun syitä ja niiden vaikutuksia tehtyihin poliittisiin päätöksiin, jotka eivät ole perustuneet niinkään tietoon kuin populismiin. Kirja on julkaistu 2006, joten viime vuosikymmenen lopun ylilyönneiksi mennyt kasvihuoneteoria jää valitettavasti ilman kommenttia. Sen sijaan islamilaisten maiden radikalisoitumisen ja öljytulojen/capita kesken vallitsee selvä yhteys, jonka Maugerikin esittää.

Maugerin kirjan voi ainakin vielä toistaiseksi lukea Scribdistä, jos kiinnostaa perehtyä aiheeseen tavanomaisia latteuksia laajemmin. Myös Robin M. Millsin kirja "The Myth of the Oil Crisis: Overcoming the Challenges of Depletion, Geopolitics, and Global Warming" on erinomainen. Kirjan esittely ei lisäyksiä kaipaa:
There is no other book by an industry insider that effectively counters the peak oil theory by showing where and how oil will be found in the future. There also is no other book by an insider that lays out an environmentally and geopolitically responsible path for the petroleum industry and its customers.

Ei ole toista toimialan sisällä työskentelevän kirjoittamaa kirjaa, joka vastaa öljyhuipputeoriaan uskoville, mistä ja miten öljyä tulevaisuudessa saadaan. Se myös kertoo ympäristötietoisesti ja geopoliittisesti vastuullisen kehityskulun sekä öljyteollisuudelle että öljytuotteiden käyttäjille.

Ei kommentteja: