Amerikassa korkein oikeus päätti, että ns. Obamacare ei riko kansalaisten perusoikeuksia. Obamacare on periaatteessa sama kuin suomalainen sairasvakuutusjärjestelmä. Suomalainenkin versio on erittäin raskas ja byrokraattinen, ja todellisuudessa valtaosa ihmisistä ei tiedä, kuinka paljon hänen vakuutuksensa maksaa ja mitä se kattaa. Keskivertokansalainen ajattelee, että hän saa terveydenhoitoa sairastuessaan pienellä omavastuuosuudella. Näin se periaatteessa onkin, mutta käytännössä julkinen terveydenhuolto on niin ruuhkautunut, ettei hoitoa saa kuin akuutteihin tapaturmiin ja sairasteluihin.
Suomen bruttokansantuote on noin 35.000 euroa asukasta kohden. Tästä noin 6% käytetään julkiseen terveydenhoitoon, eli 2.100 euroa vuodessa ja melkein 200 euroa kuukaudessa. Se on iso raha, miettiipä sitä miltä kantilta tahansa. Suomessa julkisella sektorilla työskentelevien lääkärien palkat ovat keskimäärin viitisen tuhatta euroa kuussa, ja jokainen lääkäri joutuu käytännössä ainakin erikoistumisensa aikana työskentelemään julkisella sektorilla. Suomessa on noin 16.000 lääkäriä, mikä on selvästi enemmän kuin koskaan aiemmin maamme historiassa - myös henkeä kohti laskettuna. Korkeasta verotuksesta johtuen iso osa lääkäreistä työskentelee osa-aikaisesti nauttien pitkistä vapaista.
Todellisuudessa Suomessa ei ole lääkäripulaa, vaan lääkärille pääsee heti, jos on valmis maksamaan. Julkinen sektori voisi lisätä tarjontaa maksamalla lääkäreille enemmän tai vastaavasti potilaan omavastuuosuutta tulisi korottaa niin paljon, että se vaikuttaisi kysyntään. Todellisuudessa terveydenhuoltopalvelut ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä on pohjaton kysyntä, jos ne annetaan maksutta. Eli mikään määrä rahaa ja resursseja ei poista kysynnän kasvua, jos hoito on maksutonta.
Suomessa valtio päättää lääkkeen korvattavuudesta, eli maksaa lääkeyhtiölle osan lääkemääräyksen kuluista. Osan lääkkeistä se maksaa kokonaan ja osasta ei mitään. Tällaisia ovat varsinkin eräät uudet lääkkeet, joiden osalta viranomaiset laskevat, onko valtion taloudellisesti kannattavaa tukea kyseistä hoitomuotoa, vai onko hoidon tukeminen kalliimpaa kuin siitä saatu taloudellinen säästö - sairaalan vuodepaikoissa - eli jos ilman lääkettä ihmisiä joutuu sairaalahoitoon pidemmäksi aikaa kuin muuten.
Lääkeyhtiöillä on noin 10 vuoden patentti lääkkeeseen, ja sen jälkeen kilpailijat saavat myydä samaa lääkettä. Valtio määrää myös näille ns. geneerisille valmisteille hintakaton, jonka alle tuote on hinnoiteltava, tai se ei saa myyntilupaa. Uusia lääkkeitä tuodaan markkinoille nyt paljon vähemmän kuin vielä 10 vuotta sitten, koska lääkeyhtiöiden taloudelliset resurssit ovat varsinkin Euroopassa kutistuneet hintasäätelyn myötä oleellisesti. Luonnon omia ja lääkkeeksi soveltuvia molekyylejä ei enää samalla tavalla löydy, joten erilaiset biolääkkeet ja muut hoitomuodot (kuten leikkaukset tai tekniset apuvälineet) ovat kuitenkin lisääntyneet huomattavasti.
Koska valtiolla ei (oikeasti) ole rahaa lapioitavaksi pohjattomaan kaivoon (vaikka europrojektin oslta voisi toisin kuvitella), valtio on leikannut mm. puolustusmenoja selvitäkseen sosiaaliturvastaan. Ajattelutapa kun on sellainen, että äänestäjä muistaa paremmin saamatta jääneen hoidon tai lääkekorvauksen kuin puolustusvoimien olemassaolon. Niinpä puolustusbudjetti, joka on noin yhden prosentin kansantuotteesta, joutunee maksumieheksi jatkossakin.
Tyypillistä ilman sairasvakuutusta olevaa amerikkalaista on hiukan hankala kuvailla. Osalle vakuuttamattomuus on puhtaasti taloudellinen tekijä, mutta valtaosin vakuuttamattomat ovat keski-ikäisiä työssä käyviä perheellisiä keskiluokkaisia ihmisiä, joiden mielestä vakuutuksen hinta/laatu-suhde ei vastaa heidän tarpeitaan. Osa vakuuttamattomista on narkomaaneja, mielisairaita ja muita moniongelmaisia, ja lisäksi 42 miljoonasta vakuuttamattomasta 10 miljoonaa on muita kuin Yhdysvaltain kansalaisia. Oikeuden päätös oli sikäli odotettu, että se paikkailee nyt Bush vs. Gore -jutussa saamaansa huonoa mainetta osallistumisestaan politiikkaan. Korkein oikeus - ja erityisesti John Roberts - halusi viestittää kansalle, että Obamacare voidaan peruuttaa, mutta se pitää tehdä valitsemalla uusi presidentti ja uudet kansanedustajat. Se on kansan tehtävä - ei oikeuslaitoksen. Olisipa meillä Suomessakin näin hyvä ja toimiva Korkein oikeus.
Yhdysvalloissa terveydenhuollon osuus kansantuotteesta (13%) on kaksinkertainen Suomeen nähden. Pääosa johtuu siitä, että terveydenhoito on ns. luksus-bisnestä: köyhät eivät panosta terveydenhoitoon yhtä paljon kuin rikkaat. Vastaavasti terveydenhoitoa voi tiukan paikan tullen aina hiukan lykätä toisin kuin ruokaostoksia. Amerikkalainen terveydenhuolto on liiketoimintaa, jossa jyräävät markkinatalouden ankarat lait. Tästä meidän eurooppalaisten tulisi kiittääkin amerikkalaisia kuluttajia, joiden tarpeiden tyydyttämiseksi uusia tuotteita ja hoitomuotoja jatkuvasti kehitetään, kuten David Frum kirjoittaa.
Obamacare ajaa Yhdysvaltoja voimakkaasti pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan viitoittamalle tielle, jossa valtio ottaa huolehtiakseen kansalaistensa terveydenhuollosta. Samalla se saa oikeutuksen ohjata kansalaisia terveellisiin elämäntapoihin, jossa muotituulet puhaltelevat milloin minkäkin tavan puolesta ja milloin vastaan. Tämä on pääsyy - ideologinen sellainen - sairasvakuutuksen muuttamiseksi pakolliseksi. Toinen (pienempi) syy on, että näin saadaan 40 miljoonaa uutta veronmaksajaa terveydenhuoltokuluihin. Periaatteessa sama asia mikä Suomessa tapahtui, kun ihmiset alkoivat enenevässä määrin laistaa tv-luvasta, niin tilalle säädettiin Yle-vero - ja siitähän et enää luista!
Asia ei äkkipäätään taida kuulua meille suomalaisille, vai mitä? Mutta jos ajatellaan, että Amerikassakin puolustusmenot (4% kansantuotteesta) kilpailevat samoista verovaroista julkisen terveydenhuollon kanssa, niin Obamacare pakottaa Amerikan sotabudjetin pienentämiseen. Se on varmaan amerikkalaisten kannalta ihan hyväkin asia, mutta siitä voi tulla lisälasku myös suomalaiselle veronmaksajalle, jos vastuuta erilaisten afganistanien, irakien ja libyoiden jälleenrakentamisesta sitten yhä pidetään tärkeänä. En ole ollenkaan varma, että meidän pitäisi tukea tuollaisia maita, mutta se on toinen asia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
35 kommenttia:
"Todellisuudessa terveydenhuoltopalvelut ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä on pohjaton kysyntä, jos ne annetaan maksutta. Eli mikään määrä rahaa ja resursseja ei poista kysynnän kasvua, jos hoito on maksutonta."
Paskapuhetta. Terve ihminen ei halua käydä lääkärissä syyttä suotta. Eli resurssien tarpeelle on olemassa luonnollinen ja tavallaan aika ehdoton raja.
"Todellisuudessa Suomessa ei ole lääkäripulaa, vaan lääkärille pääsee heti, jos on valmis maksamaan. Julkinen sektori voisi lisätä tarjontaa maksamalla lääkäreille enemmän tai vastaavasti potilaan omavastuuosuutta tulisi korottaa niin paljon, että se vaikuttaisi kysyntään."
Tai sitten lääkäreitä voisi kouluttaa enemmän ja lääkäreiden palkkoja samalla laskea huomattavasti. Mutta lääkäreille ei tietenkään kelpaa tällainen vapaa markkinatalous, jossa hinnat menisivät kohdalleen ja tasapainoon, ja lääkärien korkeat palkat sekä liian mukava elintaso jäisivät historiaan.
Sammalkielen kommentit kuvaavat täydellistä ymmärtämättömyyttä. En tiedä miten suhtautua, pitäisikö ne poistaa vai antaa olla alleviivaamassa vanhaa viisautta, jonka mukaan valo kulkee ääntä nopeammin - älä avaa suutasi jos haluat säilyttää myönteisen vaikutelman itsestäsi.
Kumitonttu menee aina aivan lukkoon, kun joku vastustaa Kumitontun arvokkaana pitämiä asioita Kumitontun omalla vakioargumentilla eli sosialismin möröllä.
Lääkärien korkea palkkataso on seurausta ns. "sosialismista", tarkemmin sanottuna säätelystä ja kilpailun puutteesta.
Kumitontulle kelpaa sosialismi aina silloin kun hän itse hyötyy siitä tai kun viiteryhmä siitä hyötyy, mutta ei silloin kun hyötyjinä ovat esimerkiksi alemmat sosiaaliluokat. Tätä voisi kutsua älylliseksi epärehellisyydeksi.
Jos valtio sääntelee kaikkia terveydenhuollon osa-alueita alentaakseen kustannuksia, niin miten sinä voit olla niin lapsellinen, ettet kuvittele sen iskevän pikkukätösiään myös lääkärien palkkoihin tai koulutusmääriin, jos ne oikeasti olisivat ratkaisu? Sinun väitteissäsi ei ole logiikkaa, mikä yleensä auttaa kuitenkin pääsemään oikeille jäljille, jos asiantuntemus puuttuu.
Ymmärrät valtion virheellisesti jonkinlaiseksi monoliitiksi. Todellisuudessa valtio koostuu monesta erillisestä instanssista ja toimijasta, joilla on keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Lisäksi eri yhteiskuntaryhmillä on erilaiset mahdollisuudet puolustaa etujaan. Lääkäreillä on suomalaisessa yhteiskunnassa liikaa painostusvaltaa. Tämän luulisi olevan selvää jokaiselle.
Todellisuudessa jokin Lääkäriliitto vie "valtiota" kuin vierasta sikaa eikä suinkaan toisinpäin. Lääkärien liian hyvä yhteiskunnallinen asema on kansankokonaisuuden kannalta ongelmallinen ja ehkä myös tehoton asia.
Mitä on "painostusvalta" ja missä se näkyy?
Kyllä minun pitää tässä olla Sammalkielen kanssa jossain määrin samaa mieltä. En minäkään usko että kysyntä oli pohjaton maksuttomalle hoidolle. Tosin KT väite on ihan totta. Jos hinta on kova niin kyllä se rajaa kysyntää. Jos vähän kärjistää niin köyhät kuolee vaikka olisi miten iso BKT.
Selitys 'Osalle vakuuttamattomuus on puhtaasti taloudellinen tekijä, mutta valtaosin vakuuttamattomat ovat keski-ikäisiä työssä käyviä perheellisiä keskiluokkaisia ihmisiä, joiden mielestä vakuutuksen hinta/laatu-suhde ei vastaa heidän tarpeitaan. Osa vakuuttamattomista on narkomaaneja, mielisairaita ja muita moniongelmaisia, ja lisäksi 42 miljoonasta vakuuttamattomasta 10 miljoonaa on muita kuin Yhdysvaltain kansalaisia.' on kuin Pfizer lääketehtaan aihetta käsittelevästä esitteestä, johon KT laittoikin linkin juttuunsa.
Tuossa annetaan ymmärtää, että ne joilla ei ole vakuutuksia ovat jättäytyneet vakuutuksien ulkopuolella vapaaehtoisesti 'huono hinta/laatu-suhteen' vuoksi. Mitä jos vakuutusyhtiö ei suostu antamaan vakuutusta? Tai jos sairastat jotain sairautta, jonka vakuutusyhtiö sulkee pois vakuutuksen piiristä? Tietenkin "kunnon ihmisen" tavoin pitää erikseen mainita narkomaanit, mielisairaat ja muut (arvottomat?) hylkiöt ikään kuin heille ei pitäisi hoitoa antaakaan.
Olen nähnyt tällaista laissez-faire argumentointia niin paljon että en jaksa enää oikein ottaa vakavasti. Joskus tarjoan vaihtoehdoksi, että viedään kaikki epäkelvot yksilöt johonkin leprasairaiden saarelle kuolemaan omissa oloissaan. Pois meidän "kunnon ihmisten" silmistä ja pois tuhlaamasta meidän ahkerien ja työteliäiden verovaroja. Annettakoon hoitoa vain niille joilla on varaa itse maksaa aiheuttamansa kulut täysimääräisesti. Kaikki muu on kommunismia!
Siis valtaosa on jättäytynyt tietoisesti vakuutuksen ulkopuolelle. Siellä on nimenomaan ahkeraa, keski-ikäistä porukkaa, joka kokee, etteivät he tarvitse vakuutusta. Se on aika ymmärrettävää perusterveelle nelikymppiselle, että kokee sairausvakuutuksen olevan tarpeeton.
Mutta toki siellä on niitäkin, jotka eivät saa vakuutusta, mutta se ei missään tapauksessa ole ongelman ydin, vaikka keskiverto suomalainen kuvittelee juuri siitä olevan kyse. Tämä oli koko kirjoituksen pointti.
Kyse ei ole mistään laissez-fairesta. Nykyinen järjestelmä on tehoton ja kyykyttävä. Kuten tiedetään, kansalainen ei ole julkisessa terveydenhuollossa asiakas. Asiakas on kunta, joten terveydenhuolto on keskittynyt ajamaan kunnan - ei potilaan - etua.
KT: Noinhan se ehkä onkin. Ettei terve 40 v usko tarvitsevansa mitään sairausvakuutusta ja saattaa uskoa niinkin että elämä on ihan ikuista yms.
En tiedä kuka tietää ettei kansalainen ole julkisessa terveydenhuollossa asiakas. Minä en ole tuostakaan väitteestä vakuuttunut että se olisi yleispätevä apriorinen totuus. Totta kai minäkin olen havainnut joissain asioissa sekä tehottomuutta ja kyykyttämistä. En minä sokea tai kuuro ole. Ehkä vain ymmärtämätön :) Ja saanut helvetin huonoa palvelua yksityisellä lääkäriasemillakin. Eikä vain yhden kerran.
Mutta jos saat privapuolella huonoa palvelua, voit äänestää jaloillasi. Julkisessa mallissa se ei onnistu.
KT: Käsittääkseni voin julkisellakin puolella vaihtaa palvelun tarjoajaa. En ole tarvinnut mutta nykyiset potilaan oikeudet pitävät tuollaisiakin asioita sisällään tietääkseni.
Voi toki vaihtaa lääkäriä tai jopa terveyskeskusta, mutta asiakassuhteesta et pääse irti. Et voi pakottaa omalla ostopäätökselläsi sitä kuuntelemaan sinua. Et pysty ohjaamaan sen toimintaa omalla toiminnallasi. Normaali kaksisuuntainen mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen puuttuu.
Eli mikään määrä rahaa ja resursseja ei poista kysynnän kasvua, jos hoito on maksutonta.
Samaa mieltä. Aina löytyy joku mummo tai pappa, joka haluaa korjauttaa jotain. Maahanmuuttajista puhumattakaan. Ilmainen hammashoito varmasti kelpaa kaikille.
Samalla tarjotaan jopa perverssi kannustin. Koska terveydenhoito on ilmaista, niin ei ole tarvetta huolehtia terveydestään niin hyvin.
Samalla se saa oikeutuksen ohjata kansalaisia terveellisiin elämäntapoihin, jossa muotituulet puhaltelevat milloin minkäkin tavan puolesta ja milloin vastaan.
Tämä on ehkä paskamaisin asia - siis se, että julkinen valta toimii jonkinlaisena ylimoralistina ihmisten elintapojen suhteen.
Siinä syydetään jokunen miljoona, jopa kymmeniä, ehkä satoja miljoonia tupakoimattomuus-kampanjoihin ja muihin.
Näiden teho on kuitenkin luokkaa nolla. Eli tuo ylimoralisointi on kuitenkin helvetin tehotonta, silti se vie helvetisti rahaa.
Itse en polta, enkä liikakäytä alkoholia. En kuitenkaan kuvittele, että jollain tapaa voisin määrätä muita toimimaan samoin.
En ota kantaa asiaan, mutta kaksi huomiota. Asymmetrinen informaatio synnyttää isot transaktiokustannukset ja markkinoiden syntyminen vaatii sen alaisena sekundääriset markkinat tai jotain vahvoja signaaleita joilla luottamusta rakennetaan.
Vakuutuspuolella se menee niin, että jos kaveri kävelee vakuutusyhtiöön ja sanoo haluavansa vakuutuksen, se nauretaan pihalle. Vakuutusyhtiö ei halua asiakasta joka haluaa vakuutuksen, koska sellainen on huonoa bisnestä. Siksi vakuutusyhtiö myy vakuutuksen mieluummin työantajan kautta, koska työnantajakaan ei halua sairaita työntekijöitä.
Tarjontapuolella ihminen menee lääkäriin yleensä koska on sairas, huolissaan, peloissaan, jne. On syyt sille miksi opettaja ei saa bylsiä oppilasta, ja se on vähän samanlainen kuin miksi lääkärin ei pitäisi saada rahaa siitä että potilas on sairas, vaan siitä että se on terve.
Ei ongelma ole vapaus vaan epäsymmetrinen asema. Ei tässä valtiota tarvita, mutta ne vaihtoehdotkaan eivät ole ihan ilmaisia. Ja sitten lääkärissä on sekin että sen pitäisi antaa potilaalle sitä hoitoa mitä potilas tarvitsee, ei sitä mitä potilas pyytää. Intiassa vaikka on paljon reguloimattomia konitohtoreita, jotka antavat sairaille vaikka immunosuppressiivejä koska siitä tulee muutamaksi tunniksi parempi olo. Ja nämä potilaat on sitten kolmekymppisenä hampaattomia ja näyttää 80vuotiailta.
Ei sitä terveydenhuoltoa huvikseen ole sosialisoitu. Ei se ehkä ole paras ratkaisu, hinta voi olla hyötyä suurempi, mutta ei se pelkkä dwl ole.
No joo, asioissa on monta puolta. Eniten minua riepoo se, että ei ole vaihtoehtoja.
Sekä Sammalkieli että Kumitonttu ovat osaltaan oikeassa.
i] Kun terveydenhoito on (lähes) ilmaista, se tottakai laskee kynnystä käydä lääkärissä ja täten kysyntä lääkäreille kasvaa.
ii] Ja toisaalta Lääkäriliitolla on valtion suoma etuoikeus rajoittaa lääkäriksi opiskelevien määrää ja täten lääkäreitten määrää. Tämä tarkoittaa keinotekoista (valtiollinen pakottaminen) tarjonnan laskua.
Nämä kuuluvat taloustieteen peusteisiin. Eli olemme tilanteessa jossa valtiollisella interventiolla meillä on keinotekoinen kysynnän nousu ja tarjonnan lasku. Täten ei ole ihme että hinnat ovat korkeahkot.
---------
USA:sta. Tässä on lueteltu eräitä syitä miksi USA:n terveydenhoito on niin kallista.
Murray N. Rothbard - Making Economic Sense - Chapter 20
Government Medical "Insurance"
If your house burns down and you have fire insurance, you receive (if you can pry the money loose from your friendly insurance company) a compensating fixed money benefit. For this privilege, you pay in advance a fixed annual premium. Only in our system of medical insurance, does the government or Blue Cross pay, not a fixed sum, but whatever the doctor or hospital chooses to charge.
In economic terms, this means that the demand curve for physicians and hospitals can rise without limit. In short, in a form grotesquely different from Say's Law, the suppliers can literally create their own demand through unlimited third-party payments to pick up the tab. If demand curves rise virtually without limit, so too do the prices of the service. [...]
Thus through the Flexner Report, the AMA was able to use government to cartelize the medical profession: to push the supply curve drastically to the left (literally half the medical schools in the country were put out of business by post-Flexner state governments), and thereby to raise medical and hospital prices and doctors' incomes.
In all cases of cartels, the producers are able to replace consumers in their seats of power [...]
And so, our very real medical crisis has been the product of massive government intervention, state and federal, throughout the century; in particular, an artificial boosting of demand coupled with an artificial restriction of supply. The result has been accelerating high prices and deterioration of patient care.
-----
Singaporesta. Singapore: maailman paras ja halvin terveydenhoito
Erityisesti Tiedemiehen omakohtaiset kokemukset Singaporen terveydenhoidosta olisivat erityisen tervetulleita.
Jos Singaporessa on julkinen terveydenhuolto niin onko sen käyttöoikeus rajoitettu vain Singporen kansalaisille? Singaporessa Tiedemies on ulkomaalainen. Voisin olettaa että ei-kansalainen ei saa samoja oikeuksia julkisiin palveluihin kuin kansalainen. Siellä kun ei taida olla tuota "Singapore kuuluu kaikille"-ajattelua.
Yksityisen lääkärin luo voi Singaporessakin varmaan kuka tahansa mennä jos maksaa rahalla/luottokortilla tai matkavakuutuksesta tms. vakuutuksen kautta. Joo mutta en arvaile enmpää, Tiedemies saa kertoa mikäli on tietoja.
Sammalkielelle: mielestäni on oikein että lääkäri joka opiskelee ammattiinsa 6-7 vuotta saa työstään asiallista palkkaa.
Kun otetaan huomioon työn vastuullisuus ja työtahti (arvauskeskuksissa aikaa voi olla pahimmillaan vain 10 min/potilas), veikkaan että lääkäriksi ei enää moni haluaisi opiskella jos palkka olisi sama kuin vaikka sairaanhoitajalla.
Esim. USA:ssa lääkäri tienaa helposti moninkertaisesti Suomalaisen kollegansa palkan. Taksikuskin kanssa juttelimme eri ammattien palkoista kun kävin Jenkeissä, hän sanoi että lääkäri tienaa vähintää puoli miljoonaa dollaria vuodessa USA:ssa. Tämä nyt ei ole tietysti mikään tieteellinen fakta mutta mikäli näin tosiaan on, palkat ovat Suomessa vielä varsin kohtuulliset.
Lääkäripulaa ei maassa todellakaan ole kuten kumitonttu totesikin. Lääkärit eivät vaan halua työskennellä terveyskeskuksissa, koska kaikki aika menee byrokratian ja huonojen ATK- ohjelmien kanssa tappelemiseen. Potilaille ei jää riittävästi aikaa, näin ollen he eivät voi tehdä työtään kunnolla.
Median vahtikoira esittää Sammalkielelle kritiikkiä aivan kuin Sammalkieli olisi kieltänyt pitkään opiskelleilta lääkäreiltä asialliset palkat. Myöhemmin seuraavassa kappaleessa on lähes asiaton vertaus 'jos palkka olisi sama kuin vaikka sairaanhoitajalla'- Ei kai hän tosissaan väitä että joku olisi ehdottanut sellaista?
Toinen hehkutus oli kehua miten USA:ssa lääkäri ansaitsee moninkertaisesti suomalaiseen kollegaansa verrattuna. USA:n tilanteesta oli LS:n kommenttiinsa laittaman linkin perässä mielenkiintoinen analyysi.
On USA:ssa monessa muussakin ammatissa palkat paljon muhkeammat kuin Suomessa. Katsoin itsekin muutaman kerran IT-alan työpaikkoja USA:ssa - Suomeen verrattuna olisin saanut kokemuksellani 2 - 3 kertaisen palkan. Alkoi vain lähestyvät eläkevuodet olla pikku esteenä. Ja ikään liittyen olisi USA:ssa sairausvakuutukseeni laitettu niin monta disclaimeria että tuskin olisin tarvitessani saanut edes haluamaani hoitoa.
Sporen systeemi on turboahdettua markkinasosialismia terveydenhuollossa. Yksityiskohdat eivät ole ihan selvät, mutta kaikilla on katastrofivakuutus, jos ovat medisave tms systeemissä. Eli kalliit sairaudet hoidetaan sairaalassa. Ulkkareilla ei ole tätä, mutta ER hoitaa toki kaikki akuutissa hädässä.
Yöpäivystys sairaalan polilla maksaa 200$. Valtio maksaa tästä puolet ihan kaikilta. Minulla on työnantajavakuutus, jossa omavastuu on 10$. Normi yleislekurin käynti maksaa subvention jälkeen 15-25$. Vakuutuskortin kanssa sen 10$, mutta sitä ei kannata käyttää usein, koska vakuutusmaksuista saa palautusta osan jos ei ole käyttänyt. En tiedä mikä yleislekurin taksa on ennen subventiota. Minun vakuutukseni kattaa sairaalamaksut joihinkin kymmeniin tuhansiin asti.
Lääkkeet ovat todella halpoja.
Tiedemies kertoi muutaman palasen erään maan terveydenhuollosta. kiinnitin huomiota esimerkiksi kohtaan: 'Valtio maksaa tästä puolet ihan kaikilta.' Valtio maksaa!
Ja kohtaan '...mutta kaikilla on katastrofivakuutus, jos ovat medisave tms systeemissä' Onko siis kaikilla katastrofivakuutus vai kuuluvatko kaikki medisave systeemiin? Vai onko kansalaisia, jotka ovat katastrofivakuutuksen ja (tai medisave'in ulkopuolella?
Minä en ainakaan ymmärtänyt mitä tämä esimerkki osoitti ko maan terveydenhuollosta.
Mielestäni jopa Amerikan Hannu Karpon eli Michael Mooren Sicko elokuva kertoi enemmän erilaisten terveydenhuoltojärjestelmien eduista ja epäkohdista. Jopa lääkärien palkoista.
http://en.wikipedia.org/wiki/Medisave
Medisave on kaikilla kansalaisilla, Permanent Residenteistä en ole varma. Katastrofivakuutus menee jotenkin niin, että jos Medisave palaa loppuun, niin sairaalamaksut maksetaan jollakin tapaa. Medisave raha ja eläkerahastot on jotenkin erillään mutteivät täysin, yksityiskohtia en tunne.
Valtion subventio terveydenhuollolle on kai jotain luokkaa puolet kustannuksesta. Lopun maksaa asiakas, mutta sen voi maksaa medisavesta. Mutta sinne kertyy rahaa vain jos itse maksaa, eli jos et tee duunia, niin peruslekureita ei sitten käytetä. Subvention vuoksi ne on kuitenkin suhteellisen halpoja.
Käytin pojan lääkärissä kun sen jalassa ollut haava tulehtui niin maksoi 13 euroa.
(ei kun 13 dollaria, sori, eli 8 euroa)
@Tiedemies & Igor,
Tuossa minun laittamassani Singaporen linkissä on selitetty vähän taustoja:
[Singaporessa] Terveysmenot ovat 3,2 % BKT:sta (Suomi 8,2 %, USA 16 %), terveydenhuoltomenot henkeä kohden ovat $1228 (Suomi $2840, USA $7290 [...]
Singaporelaiset maksavat terveydenhuollostaan viidenneksen siitä mitä usalaiset mutta saavat paljon paremman terveyden. Tämä johtuu pitkälti kannustimista: ihmiset maksavat terveydenhoitomenoistaan ison omavastuun itse. Terveystilit (Medisave), vakuutukset ja hätätapauksessa valtion apu varmistavat, että kaikki saavat kuitenkin riittävän hoidon. [...]
Valtio maksaa vain neljänneksen (US$ 381/asukas, seitsemäsosa USA:n luvusta), työntekijät työnantajineen 3/4 maan terveysmenoista. [...]
Yksityinen ja julkinen terveydenhuolto kilpailevat keskenään, mikä pitää kummankin hintoja kurissa. [...]
Tyypillisesti työnantaja maksaa 20 % ja työntekijä 13 % palkasta terveystilille (Medisave/CPF) [...]
CPF (Central Provident Fund) -tilit otettiin käyttöön pakollisina työeläkesäästötileinä vuonna 1955. Ne koostuvat kolmesta osasta: "tavallinen tili", jota voi käyttää asunnonostoon, sijoituksiin ja koulutukseen; "erikoistili" eläkevakuutuksiin ja "Medisave" (terveystili) terveysmenoihin ja -vakuutuksiin. [...]
Yksityiset hoitavat 80 % perusterveydenhoidosta ja 26 % sairaalapaikoista[2]. Skaalaetujen saavuttamiseksi laatu- ja hintakilpailun pahemmin kärsimättä maassa on kaksi suurta julkista palveluntarjoajaa (NHG & SingHealth) sekä vapaa määrä yksityisiä kilpailijoita.
Tiedemies: Arviosi '... turboahdettua markkinasosialismia terveydenhuollossa' näyttäisi olevan kuvaava mistä on kysymys. Mielenkiintoinen malli. Muistuttaa Suomen järjestelmää "demokratian" ryvettämänä.
Mutta ei se todista, että vapaassa markkintaloudessa markkinaehtoinen terveydenhuolto olisi parempaa tai tehokkaampaa kun esimerkki ei ole sellaisesta yhteiskuunnasta tai järjestelmästä.
Kiinnitin taas huomiota kohtaan '... jos et tee duunia, niin peruslekureita ei sitten käytetä'. Eli periaatteessa työttömät ovat sittenkin osittain järjestelmän ulkopuolella. Eikä sitä terveydenhuollon diskriminoivaa piirrettä vähennä vain 2-3% työttömyys. ja työssäkäyvät maksavat 6-9% annioistaan tuonne Medisave tilille (pakollinen veronluonteinen maksu?).
Meillä vastaava sairausvakuutusmaksu on työntekijältä 1,22% ja työnantajalta 2,12%. Eli 1/2 - 1/3 Sporen maksuista.
Oma kohtansa Sporessa on myös palkkataso. Ulkoministeriön sivuston mukaan esimerkiksi täysipäiväinen kotiapulainen (yleensä ulkomaalaisia esim Filippiineiltä) saa 300-500 paikallista dollaria eli euroina kai 150-250 euroa/kk.
Maa on silti yllättävän korkealla Human Development Indexillä mitattuna. Kun Suomi on sijalla 22 on Spore sijalla 26. Ei mikään huono saavutus.
Eli jos kapitalismin mittatikkuna käytetään sitä kuinka suuren osan terveydenhoidon menoista valtio maksaa (Singaporessa noin 1/4) niin Singaporen terveydenhoitojärjestelmä on hyvinkin kapitalistinen.
Lisäksi kun otetaan huomioon sääntelyn määrä (Marco De Wit - USA:n terveydenhuoltojärjestelmä ei ole liberaali) niin Singapore menee kauaksi USA:n ohi kapitalistisuudessa.
LS: Lasketaanko nuo veronluontoiset isohkot Medisave maksut valtion 1/4 osuuteen kuluista vain kansalaisten maksamaan 3/4 osuuteen? Ne kuitenkin peritään veronluontoisesti käsittääkseni.
En minä ole pitänyt USA:n terveydenhuoltoa minään kapitalistisena. Sehän on terveydenhuollon korporaatioiden ja vakuutusyhtiöiden hoitama ja rahastama (ja kallis!). Ja kaksi kertaa kalliimpi kuin Suomen BKT-osuutena mitattuna.
LS: Lasketaanko nuo veronluontoiset isohkot Medisave maksut valtion 1/4 osuuteen kuluista
Ei lasketa. Mutta ne eivät ole silti veroja/veroluontoisia maksuja. Ne ovat pakotettua säästämistä, sillä nämä rahat menevät omalle CPF-tilille. Tässä on merkittävä ero veroon jossa valtio varastaa yksilöltä rahaa ja tuhlaa varastamansa rahat haluamallaan tavalla.
-------
Singapore on mielenkiintoinen maa koska se on Heritagen vertailun mukaan maailman toiseksi vapain markkinatalous. Ja Singaporen terveydenhoitojärjestelmä on tietääkseni kehittyneiden maiden kapitalistisin. Siksi en ole yllättynyt että se on tietääkseni maailman paras ja halvin.
1/4 kuulostaa väärältä. En tunne perusterveydenhuollon kustannusrakennetta, mutta NUH:n päivystysklinikalla käydessäni laskussa lukee selvästi, että hinta on $200, valtion subventio $100, ja vakuutuksen osuus $90, maksettavaksi jää $10. Voi tietty olla, että päivystysklinikka on osa sitä enemmän subventoitua hätähoitoa, ja muussa terveydenhuollossa osuus on alhaisempi.
On vähän makuasia sekin, että mitä vapaus tässä oikein on. Ihmisten on pakko säästää medisaveen, ja niitä rahoja ei saa sieltä pihalle itselleen. Epäilen myös että CFP:lle se tilinpito on lähinnä kirjanpidollinen juttu, rahat on kokonaisuutena rahastoitu jotenkin ja valtio ottanee tuotoista leijonanosan itselleen, mutta yksityiskohtia en tunne, joten voin olla väärässä.
Paikalliset klinikat ovat yleensä yksityisiä. Niissä on lääkäri ja hoitaja; näiden hoitohenkilöiden palkat on todella matalat, ja luulen että niiden kiinteistöjen hintoja säädellään alaspäin, koska klinikat ovat yleensä HDB-kompleksien katutasossa. HDB on siis jonkinlainen sosiaalisen asuntotuotannon valtiollinen instanssi. HDB:t ovat tosin omistusasuntoja, systeemi on vähän niinkuin HITAS, mutta nämä ovat jonkinlaisia valtion taloyhtiöitä, joista sitten ihmiset voivat ostaa kämpän. Kun sen on ostanut, niin sitä saa ainakin vuokrata ja käsittääkseni myös myydä ihan mihin hintaan vaan, vain uudet myydään jollain sosiaalisilla perusteilla. Tyyliin, ei ole aiempaa omaa kämppää, on tarve tms, edelleen, en tunne kaikkia yksityiskohtia.
Yleensäkin, Singapore ei ole mikään libertaari paikka. Taloudellinen vapaus on täällä politiikan väline, ei päämäärä. Paternalismia ei pidetä minään pahana asiana, vaan ihmisiä holhotaan aivan estoitta, jos sen uskotaan olevan "kansan hyväksi". Jos kaikenlaiset valistuskampanjat ja muut ärsyttävät kovasti, niin Singaporessa siihen saa kyllä siedätystä aika hyvin.
@Tiedemies,
1/4 kuulostaa väärältä. En tunne perusterveydenhuollon kustannusrakennetta, mutta NUH:n päivystysklinikalla käydessäni laskussa lukee selvästi, että hinta on $200, valtion subventio $100
Viittaan uudestaan tuohon laittamaani Singaporen linkkiin:
[Singaporen] Valtio maksaa 80% perusterveydenhuollosta, muusta vähemmän.
On vähän makuasia sekin, että mitä vapaus tässä oikein on. Ihmisten on pakko säästää medisaveen, ja niitä rahoja ei saa sieltä pihalle itselleen.
Osmo A. Wiion viestinnän lait ovat taas toiminnassa:
#1.1: Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
#1.3: Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
#2: Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
Siis minä en väitä, että pakkosäästäminen olisi erinomainen ratkaisu, saati libertaari. Se on vain vähemmän huono kuin verotus. Mutta minulle ainakin kelpaisi että voisin muuttaa kaikki veroni pakkosäästämismaksuiksi jotka maksettaisiin omalle CPF-tyyppiselle tililleni.
Yleensäkin, Singapore ei ole mikään libertaari paikka.
Viittaan uudelleen Wiion lakeihin. En ole missään väittänyt että Singapore olisi liberaari. Heritagen vertailussa mitataan ainoastaan taloudellisia vapauksia (talousliberalismi) ei yksilönvapauksia (arvoliberalismi).
Ja kuten aikaisemmin keskustelimme tästä, Heitagen mittausmetriikassa on omat ongelmansa (kuten IPR), mutta se on silti suuntaa-antava. Ja edes Heritagen voittaja (Hong Kong) ei ole taloudellisessa mielessä libertaari - se vain on lähimpänä maailman maista sitä.
Heitän tämän vielä tähän Singaporen terveydenhuollon vaikka joku olisi ehtinyt katsoa.
Mitä veroja Singaporessa on käytössä.
Taloudellinen vapaus on eri asia kuin yksilönvapaus.
Käsitykseni mukaan itäaasialainen kulttuuri korostaa yhteisöä eli se on yhteisöllinen tai kollektiivinen, kummin haluaa ilmaista. Yhteisön etu menee yksilön edun edelle. Lisäksi siihen kuuluu voimakas autoritaarisuus ja kuria ja järjestystä pidetään hyveenä. Perinteiden kunnioitus kuuluu myös eli sitä voidaan pitää konservatiivisena. Uskonnoilla on varmasti vaikutusta nähiin eli buddhalaisuudella, kungfutselaisuudella ja taolaisuudella.
Tässä on Singaporen kielet, uskonnot ja asukkaat.
Singaporella on diplomaattisuhteet Israelin kanssa. Naapureilla, muhamettilaisilla Malesialla ja Indonesialla ei ole. Oisko Singapore ihan kiusallaan halunnut härnätä naapureitaan tuolla ja sanoa että heitä ei Malesia eikä Indonesia komentele?
Jäin hiukan ihmettelemään muutamaa LS:n mainitsemaa tietoa:
'Valtio maksaa vain neljänneksen (US$ 381/asukas, seitsemäsosa USA:n luvusta), työntekijät työnantajineen 3/4 maan terveysmenoista'
Rinnalle laitoin LS:n toisessa kommentissa kertoman 'Viittaan uudestaan tuohon laittamaani Singaporen linkkiin:
[Singaporen] Valtio maksaa 80% perusterveydenhuollosta, muusta vähemmän.'
Kun valtio maksaa perusterveydehuollosta peräti 80% eli 4/5 mutta kaikista terveysmenoista vain 1/4 tuon muun osuuden on oltava aika iso ja hyvin vähän tai kokonaan subventoimaton. Ainakin meillä Suomessa juuri erikoissairaanhoito yms ovat erityisen kalliita. Jos se on kovin huonosti subventoitua niin miten sitä tarvitsevilla ihmisillä on varaa?
@Igor,
Kun valtio maksaa perusterveydehuollosta peräti 80% eli 4/5 mutta kaikista terveysmenoista vain 1/4 tuon muun osuuden on oltava aika iso ja hyvin vähän tai kokonaan subventoimaton. Ainakin meillä Suomessa juuri erikoissairaanhoito yms ovat erityisen kalliita. Jos se on kovin huonosti subventoitua niin miten sitä tarvitsevilla ihmisillä on varaa?
=> terveydenhuoltomenot henkeä kohden ovat $1228 (Suomi $2840
Siis jos suomalaisella potilaalla menee vuodessa keskimäärin 100 yksikköä rahaa hoitoon, niin Singaporessa menee samaan hoitoon keskimäärin noin 43 yksikköä rahaa. Tässä on huomattava ero.
Sitten on lisäksi terveysvakuutukset.
Köyhimpien kohdalla on käsittääkseni jako: Osan maksaa valtio ja osan hyväntekeväisyysjärjestöt.
Lähetä kommentti