maanantai 18. marraskuuta 2013

Korporaatio

Falangistien lippu

Wikipedia:
Korporativismi (myös korporatismi) on poliittinen järjestelmä jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät työnantajien ja työntekijöiden muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot. Tällaista järjestelmää on sovellettu muun muassa Benito Mussolinin Italiassa sekä Francisco Francon Espanjassa.

Myös Suomen tulopoliittista järjestelmää on joskus kutsuttu korporativistiseksi.
Joskus on kutsuttu, juu. Punavihreä suvaitsevaisto rummuttaa hullun lailla äärioikeiston uhkaavan inhimillisiä eurooppalaisia ihmisoikeuksia. Stalinhan käski propagandakoneistonsa käyttämään Saksan kansallissosialisteista nimitystä "fasistit", sillä olihan Saksan liittolaisena sodassa Benito Mussolinin johtama Italia, jonka yhteiskuntajärjestelmää kutsuttiin fascistiseksi.

Wikipedia:
Fasismi on Italiassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntynyt kansallismielinen totalitaristinen liike. Sanaa käytetään myös muista samansuuntaisista liikkeistä. Fasismi-nimitys tulee latinan kielen sanasta fasces, vitsakimput.

Fasismissa autoritaarinen äärinationalismi yhdistyi korporatistiseen talousjärjestelmään, joka oli ammattiliittopohjainen ”kolmas asema sosialismin ja kapitalismin välillä”. Fasistit vastustivat sekä liberaalidemokratioita että kommunismia.

Adolf Hitlerin natsi-Saksan kansallissosialismia ja Francisco Francon Espanjan falangismia pidetään fasistisina aatteina.
Mussolinin ja Hitlerin sotavoimat auttoivat Espanjaa hallinnutta kenraali Francoa, jota Suomen vasemmistopiireissä pidetään esimerkkinä "äärioikeistolaisesta", kuten alla hyvin kiteytetään (Wikipedia):
Francisco Paulino Hermenegildo Teódulo Franco y Bahamonde (4. joulukuuta 1892 – 20. marraskuuta 1975) oli espanjalainen kenraali, joka toimi kansallismielisten armeijoiden ylipäällikkönä näiden voittoon päättyneessä Espanjan sisällissodassa ja sen jälkeen Espanjan diktaattorina 1939–1975. Hän johti äärioikeistolaista falangistihallitusta arvonimellä ”El Caudillo de España”.
"Äärioikeistolainen" falangisti-liike määritellään Wikipediassa näin:
Pienen falangistipuolueen perusti 1930-luvulla entisen diktaattori Miguel Primo de Riveran lakimiespoika José Antonio Primo de Rivera. Puolueen tavoitteena oli syndikalistinen, korporatiivinen valtio, jossa luokkataistelu oli korvattu omistajat ja työläiset yhdistävällä liitolla.
Vaatii melkoista älyllistä akrobatiaa saada falangistit yhdistettyä oikeistolaisiin aatteisiin - saati äärisellaisiin. Mutta koska Stalin. Viikon mielenkiintoisin tapahtuma on pienen LSG Sky Chef Finland Oy:n ja ammattiliittojen keskinäinen kädenvääntö yrityksen oikeudesta määrätä kuulumisestaan työnantajaliittoon. Helsingin totuuden mukaan:
Tuskin koskaan Suomessa on riidelty yhtä isoilla aseilla yhtä pienestä asiasta kuin tänään perjantaina, kun valtakunnansovittelijan toimistolla yritetään etsiä ratkaisua pienen Finnairia palvelevan ateriafirman työehtoriitaan.

Ammattiyhdistysliikkeen piipuissa on siis nyt järeimmät mahdolliset panokset. Jos sopua ei synny, ensi tiistaina kuljetusalan tukilakkojen takia vienti lähes loppuu, VR:n tavaraliikenne pysähtyy, iso osa lentokoneista jää kentille ja pian myös mahdollisesti ruokahuolto alkaa kangerrella.

Vaikka sopu löytyisikin pian, tämä traaginen ja absurdi episodi ei unohdu ihan heti.

Se, miten tähän on päädytty, ei ole kunniaksi kenellekään.
Ei ole kunniaksi kenellekään, että elämme korporatiivisessa yhteiskunnassa, jossa työntekijöiden lakko-oikeus on otettu heiltä itseltään pois ja siirretty ammattiyhdistysten johtajille. On aivan se ja sama kuka lakko-oikeudesta päättää, jos se ei ole työntekijä itse. Ei ole merkitystä antaako luvan lakkoon tehtaan kapitalisti vai liiton politrukki.

Edellä olevat esimerkit kuvastavat hienosti, miten harhaista on suomalainen poliittinen keskustelu. Termejä käytetään miten sattuu, aatehistoria tunnetaan yhtä huonosti kuin merenpohjat ja keskustelun tasoa ei edes haluta nostaa.

19 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Tämä on edelleen sitä samaa käsitteiden uudelleenmäärittelyä. Yrität määritellä siis klassisen liberalismin "oikeistolaisuudeksi". Oma aatehistorian tuntemuksesi on mielestäni tässä suhteessa puutteellinen, koska esimerkiksi Bastiat oli omana aikanaan vasemmistolainen. (Mikä ei tietenkään tarkoita päinvastaista tulkintaa, mutta kuitenkin.) Vasemmisto ja oikeisto tarkoittivat vielä 1920-luvulla jotain ihan muuta kuin mitä ymmärrät tässä; Fascistit itse asemoivat itsensä oikeistolaisiksi. Vielä 1930-luvullakin, kansallisosialistit (nimestään huolimatta) saivat vankkaa kannatusta sellaisilta "sosialisteilta" kuin DuPont:ilta, Henry Fordilta, Rockefellereiltä, Mellonilta jne.

Käsitys oikeistolaisuuden ja liberalismin kytköksestä on hyvin nuori, oikeastaan sitä on sovellettu kunnolla vasta toisen maailmansodan jälkeen, ja kunnolla vasta 1980- ja 70-lukujen taitteesta.

Yritykset jotenkin sumuttaa tätä ovat tavanomaisia sekä "oikealla" että "vasemmalla". Vasemmalla mielellään esitetään kanoninen tulkinta autoritäärisestä oikeistosta ja oikealla taas autoritäärisestä vasemmistosta, koska kukaan ei tietenkään halua identifioitua autoritäärisyyden kannattajaksi. Toinen "oikeistoon" liitetty määre "uusliberalismi" (johtuen osittain liberalismin vielä jossain määrin positiivisesta latauksesta) pyritään lataamaan mielikuvilla robocop-poliiseista hakkaamssa hippejä ja pamputtamassa satunnaisia ohikulkijoita, valvontakameroista jne. Tämä on tietenkin pitkälti virheellistä.

"Oikeisto" käsitteestä on tullut samanlainen sana kuin mustien "Nigger"- sanasta USA:ssa. Sitä käytetään itseironisesti ja jopa ylpeyttä tuntien. Erojakin toki on, koska toisin kuin "Nigger", "oikeistolaisen" käsitettä yritetään muuttaa haukkumasanasta positiiviseen merkitykseen. En näe tälle mitään muuta syytä kuin sen, että räyhäoikeistolainen autoritärismi haluaa verhota itsensä liberalismin viikunanlehteen.

Sanoilla on se merkitys joka niille yleisestiottaen ymmärretään. Jos haluat näyttää keskisormea ihmisille ja väittää samalla että se on pelkästään ystävällinen ele, niin ei kannata ihmetellä jos joku ymmärtää sen väärin. Oikeastaan sanoisin, ettei sitä voi ymmärtää väärin, vaan se on ihan oikein ymmärretty, jos joku tulkitsee sen haistatteluna.

Oikeistolaisuudessa on ihan samoin. Jos yrität väittää että tarkoitat klassista liberalismia kun puhut "oikeistolaisuudesta", niin on vain oma vikasi jos joku pitää sinua natsina.

Kumitonttu kirjoitti...

Ford ja Rockefeller olivat ensimmäisiä crony capitalisteja, jotka siis itsekin kannattavat korporatismia. Heidän oikeistolaisuutensa on kapitalismia. Ensimmäiset oikeistolaiset olivat Chydeniuksen kaltaisia vapauden kannattajia. He kannattivat sekä yksilön vapautta suhteessa valtioon (ja kirkkoon) että elinkeinon vapautta (korpiraatiot, kauppakillat).

Vasemmistolainen yksilönvapaus ei tarkoita vapautta valtiosta vaan päin vastoin. Elinkeinovapautta vasemmisto ei tunne lainkaan.

Jos pidetään Yhdysvaltain perustajaisiä oikeistolaisina, niin termien käyttö on selkeätä ja vastaa nykyistä tulkintaa oikeistosta ja vasemmistosta. Samoin kuin yksilönvapaudesta.

Ideologiat ovat kehittyneet nykymuotoon vain noin 300 vuodessa, joten on selvää että ne ovat siinä ajassa muuttuneet jonkin verran. Vastaavasti voi sanoa, että klassisella liberalismilla juuret ulottuvat parin tuhannen vuoden taakse, kun taas sosialismi ideologiana hahmottui vasta teollisen vallankumouksen aikoihin.

Kuten siis totesin, kapitalismi on eri asia kuin liberalismi, joka nykyaikana tulkitaan oikeistolaisuudeksi. Kun media kirjoittaa Amerikan uuskonservatiiveista, oikeistohaukoista ja räyhäoikeistosta, Se nimenomaan viittaa Tea Party -liikkeeseen, joka puolestaan on aatteellisesti libertaari.

Ymmärrän närkästymisesi termien käytön suhteen, mutta voithan sinä itse koittaa määritellä ne paremmin?

Anonyymi kirjoitti...

Blogista ja Tiedemiehen kommentista huomataan kuinka tarpeellista olisi selkeyttää käsitteitä, mutta niin ei tulle tapahtumaan, koska silloin useammalle tulisi helposti selväksi, miten ikäviä tyyppejä vasemmistolaiset ovat.

Minusta ei ole mitään harhaanjohtamista todeta, että yleisesti ottaen oikeistolaiset kannattavat vapautta ja vasemmistolaiset sääntelyä.

Se, että jossain Indokiinassa "thumbs up" -merkki tulkitaan vittuiluna, ei liity meihin eikä oikeastaan kuulu tähän keskusteluun ollenkaan.

t. Pörri

Kumitonttu kirjoitti...

Ja tietenkin vielä, kirjoituksen aihe oli pilkata fasismin, äärioikeiston ja korporatismin epäpyhää allianssia, jonka media on luonut ymmärtämättä hyvinvointiyhteiskunnan rakennetta, joka paljastuu ikävällä tavalla tuossa LSG-yhtiön tilanteessa.

Aarne kirjoitti...

Kukaan ei ehkä halua näissä blogiympyröissä leimautua autoritarismin kannattajaksi, mutta käytännön politiikassa säännöt, kiellot ja yhteiskunnan väliintulot vain lisääntyvät.

Eivätkä vain siksi, että poliitikot ja virkamiehet ketkuilisivat. Valtaosa kansalaisten poliittisista kannanotoista on sellaisia, että lapset kärsivät, vientiteollisuus hiipuu, viina ja huumeet tappavat kaikki jne. jne. ja poliitikot eivät tee mitään eivätkä hoida asioita joiden hoitamisesta heille palkka maksetaan.

Toisin sanoen "kansan" ja myöskin järjestöjen ja koulutettujen mielipidejohtajien mukaan valtio käyttää valtaa kansalaisten yli liian vähän eikä liian paljon. Säädösten lieventämistä ja yhteiskunnan toimintojen keventämistä kannattaa joku poliittisesti marginaalinen parikymppinen poika kerran puolessa kunnes hänet parin viikon sisään karkoitetaan julkisuudesta solvauksin ja uhkailuin ja kostamalla paitsi hänelle itselleen, myös kaikille ryhmille joita hänen katsotaan edustavan.

Kumitonttu kirjoitti...

Hyvä oivallus Aarnelta, että kansa toivoo lisää sääntelyä. Eiväthän orjatkaan halunneet vapautta vaan vaihtaa osat.

Sen verran lisään Tiedemiehelle, että fascistit eivät suinkaan pitäneet itseään oikeistolaisina. Mm Hitlerin puheissa selvästi todetaan, että puolueen kannatuspohjaa voi kasvattaa vain kommunisteista ja sosilisteista. Mies nyt puhui kaikkea muutakin sekavaa, mutta hän esimerkiksi halusi natsilippuun punaisen värin tekemään siirtymisen heihin kommunisteille helpommaksi. Puolueen aktiiveja kehotettiin käymään kommunistien tilaisuuksissa rekrytoimassa kannattajia. Ei todellakaan mitään ajatustakaan oikeistolaisuudesta.

Kumitonttu kirjoitti...

Jaan Pörrin näkemyksen, että termit pidetään tarkoituksella sekavina. Pääosin mediaväelle ei ole mahdollista tunnustaa, että heidän aatteensa on fascistinen, koska kyseinen termi on täysin pilattu. Kiitos Isä-Aurinkoisen.

Aarne kirjoitti...

Voidaan periaatteessa sanoa, että oikeisto kannattaa yksilönvapautta ja vasemmisto haluaa kaikki systeemin orjiksi, mutta loppujen lopuksi liberalismia ei Suomen politiikassa ole.

Äänestäjät unohtavat nopeasti, mutta esimerkiksi Kokoomus on jo kautta vuosikymmenten kerännyt liberaalien ääniä erityisesti nuorisoliitollaan ja yleensä vapaamielisyyttä ja yksilönvapauksia kannattavien nuorten miesehdokkaiden kautta. Jo muistaakseni 60-luvulla nuoret kokkarit alkoivat kutsua itseään ironisesti "porvareiksi" ja ajaa Karl Popperin oppeja avoimesta yhteiskunnasta keskusjohtoa ja utopistisia systeemejä vastaan.

Käytännössä nämä on kuitenkin tarkoitettu nettoamaan hyljeksittyjen liberaalien kannatus mutta vallassa tanssitaan kuten puolueen kanta sanoo. Viimeaikaisista hyvänä esimerkkinä pakkoruotsi. Eikä puheista huolimatta Kokoomuksesta kuulu paljoa esimerkiksi yritystukia vastaan. Talkoita vain järjestetään, että työläinen pakertaisi nöyränä ja halvalla, siis aidon korporatiiviseen talvisodan henkeen.

Liberaaleja ajatuksia on myös jonkin verran useilla perussuomalaisten ehdokkailla ja muutamilla vihreiden ehdokkailla. Perussuomalaisista ei ole vielä kokemusta mutta siinä puolueessa ainakin on mukana myös valtion kovan puuttumisen kannattajia. Vihreiden liberaalit ovat samalla tavalla pelkkiä bulvaaneja kuten kokoomuksenkin ehdokkaat, eivätkä edes olleenkaan yhtä vapaamielisiä.

Kaikki muut puolueet ovat sitten yhtenä rintamana valtion, suuryritysten ja yhdistysten sekä muidan vastaavien korporaatioiden ja painostusryhmien puolesta kansalaista vastaan. Pahimpina SDP ja Kepu, joista edellisellä on nyrkkinään sadat tuhannet julkisen sektorin naistyöntekijät ja jälkimmäisellä melkein koko Suomen maaseutu. Kokoomus kilpailee näistä molempien kanssa, minkä takia sekin on täysin kädetön sossujen ja kepun ydinvahvuuksia vastaan.

Tiedemies on siis tässä väärässä. Ainoa suuri puolue, joka on koskaan edes valehdellut kannattavansa klassista liberalismia on kokoomus. Jossain määrin myös RKP. Koko vasemmisto SDP:n ja sen sivukonttorien vasemmistoliiton ja vihreiden voimin on ollut koko ajan vankasti valtiojohtoisuuden kannalla. Näiden kolmen puolueen erot ovat olleet siinä, että niillä on kullakin oma tapansa perustella pyrkimyksensä yhteiskuntaan, missä puolueen eliitti suojelee kansalaisia heitä itseään ja toisiaan vastaan.

tikkablog kirjoitti...

Jengihän diggaa valvonnasta, se on aina ollut yks mun pääpointteja. Sitä halutaan ja vaaditaan lisää. Juuri klassikkosanonta "mikseivät poliitikot tee mitään" kertoo siitä.

Holhousvaltio tarjoaa erilaista holhousta jatkuvasti lisää. Virkamieslaumat ratsaavat yrittäjäjuhlia Perähikiällä, sillä on väärin toimia... no, väärin. Väärän määrittelee virkamies ja silloin kun virkakyösti puhuu ,silloin kuunnellaan. Viru Valge ei ole õige.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288622216473.html

Käsitteiden kelailun jätän nokkelimmille kavereille. Sossuja, demareita ja vasureita, kaikilla eri nimillään, on ne, jotka t i e t ä v ä t miten muiden on elettävä (99 prosenttia suomalaisista) ja ovat koko ajan valmiina kertomaan siitä ja päättämään muiden puolesta mihin he rahansa käyttävät, mitä syövät, juovat, mistä viinansa ostavat tai missä liikkuvat.. you name it, ne sääntelee sen samalla eläen itse näiden holhottujen työstä, mistä varmaan Puskanpekka on upeimpia esimerkkejä.

Lukuisissa eri virastoissa istuu jo nykyisellään satoja tai tuhansia ryöstöparoneita ja -paronitaria, jotka silmää räpäyttämättä ostavat muiden rahoilla satojen tuhansien eurojen remontteja muiden maksamiin luksusasuntoihinta. Jos sieltä joskus joku tapaus lipsahtaa julkisuuteen ei sekään ole lopulta kuin ehkä vain pisara meressä.

He toimivat tietenkin täysin oikein, koska he itse määrittelevät mikä on oikein ja mikä väärin. Siinä pelissä minulle jää vain maksan osa.

Purnata voi kerran neljässä vuodessa raapimalla paperinpalaan jonkun hieman erilaisen demarin numeron.




Kumitonttu kirjoitti...

No näin... Masentavaa. Pitää taas vakavasti harkita että onko tässä masokismissa mitään järkeä. Helpommalla pääsee jos tyytyy osaansa, lopettaa seuraamasta politiikkaa ja pyllistää kun käsketään.

vieras kirjoitti...

Suvatisevaisina ja liberaaleina itseään pitävän eliitin liberaalius riittää vain seksiin ja huumeisiin. Niiden suhteen ollaan viimeisen päälle individualisteja. Totesin tämän aiemmin muualla mutta jos ei Kumis havainnut sitä niin sanotaan tässä.

Igor kirjoitti...

Muuhun debattiin en puutu tässä. Kirjoitus on ihan mielenkiintoinen kuten kommentitkin. Mutta vaikka työehtosopimuksen vaihto olisikin legitiimi juttu LSG:lle niin ymmärrän porukan huolen jos uhkana on nykyisten palkkojen laskeminen parilla kymmenellä prosentilla vaikka se tehtäisiin juridisesti laillisin muodoin. LSG Suomen toimitusjohtajan tv-haastattelu sovinnon jälkeen oli ainakin minulle hyvin kuvaava. Noin härskejä lausuntoja en muista meidän suomalaisten johtajien lausuneen välittömästi sovinnon teon jälkeen. Olisi kaveri pitänyt mölyt mahassaan.

Tiedemies kirjoitti...

Tässä on nyt siis kyse siitä, että jostain kummallisesta syystä (jotkut) ihmiset haluavat nimittää klassista liberalismia "oikeistolaisuudeksi". Tai siis, ei se syy nyt ihan kummallinen ole, koska se, mitä nimitetään "vasemmitolaisuudeksi" todella on pitkälti klassisen liberalismin antiteesi.

Klassista liberalismia ei kuitenkaan ole nimitetty "oikeistolaisuudeksi" suuressa määrin ennen kuin 1980-luvun jälkeisenä aikana. Oikeistolaisuus oli koko 1900-luvun alkupuoliskon ajan leimallisesti korporativistista, ja klassisen liberalismin kannattajat taas olivat 1900-lukua edeltäneessä käsitteellistyksessä vasemmistolaisia, kuten Chydenius, Bastiat, jne.

Sanalla "vasemmisto" tarkoitettiin vielä Bastiat:n ollessa kansankokousedustajana nimenomaan itsevaltiuden, protektionismin, privilegioiden, säätyrajojen jne, vastustajia. Tähän kategoriaan kuuluivat siis myös klassiset liberaalit.

Ei ole mitään sellaista historiallista viitekehystä, eikä koskaan ole ollut sellaista aikaa, jona "oikeisto" olisi sanana tarkoittanut klassisen liberalismin kannattajiin. Klassisen liberalismin kannattajat toki ovat monissa maissa kannattaneet pikemminkin niitä puolueita joita on nimitetty oikeistolaisiksi, mutta tämä ei määritä sitä, mitä "oikeistolaisuus" on.

Väite kokoomuksesta jotenkin ainoastaan yksilönvapauksia puolustavana puolueena (historiallisest) on virheellinen tai jos nyt ei virheellinen, niin ainakin puutteellinen. Kokoomus on ollut nimensä mukaisesti kattojärjestö niin konservatiivisille nationalisteille kuin "maltillisille" liberaaleille.

Kyse ei ole siitä, että sana "oikeisto" ei olisi yhteensopiva klassisen liberalismin oppien kanssa. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että "oikeistolaisia" liikkeitä ovat olleet 1900-luvulla niin natsit, fascistit, konservatiivit, kuin klassiset liberaalitkin. "Ääri"-oikeistolaiseksi nimittäminen voi olla harhaanjohtavaa, mutta se on vakiintunut tapa. Se ei myöskään ole, kuten Kumis väittää, mitenkään Stalinilta tai kominterniltä peräisin. 1920- ja 1930-luvulla se tarkoitti jo nimenomaan räyhääviä nationalisteja, joiden suhde talousliberalismiin sisälsi koko kirjon - ja kovin usein voittopuolisesti korporativistisen otteen.

Kyse on siitä, kenelle halutaan ilmaista uskollisuutta. Signalointi on huono idea, koska tosiasiat ovat paljon hyödyllisempiä viimekädessä.

Aarne kirjoitti...

Aikanaan meillä oli peräti Liberaali kansanpuolue. Se kai mielsi itsensä jonnekin kepun ja kokoomuksen väliin oikeisto-vasemmisto-akselilla.

Sodan jälkeen vasemmiston takana oli Neuvostoliitto, jossa ei taatusti ollut mitään vapauksia eikä oikeuksia kenelläkään. Siksi oli ilmiselvää, että vapaamielisten piti olla toisella puolella. Usein amerikkalaisten puolella, mutta ei välttämättä. Selvää oli vain, että idän Pahuuden valtakunta oli suurin uhka yksilönvapauksille kaikkialla.

Tosin valtaosa 60-luvun poliitikkoja taisi olla lähempänä libertarismia kuin yksikään nykyinen kansanedustaja. Valtiousko nykyisessä mittakaavassa kuuluu ihmisille, jotka eivät muista maailmaa ennen korkeaa veroprosenttia.

Kokoomuksessakin oli paljon nyttemmin kadonnutta (rippeet siirtyivät kepuun ja kristillisiin) kypäräpappimeininkiä, jotka pahastuivat nuorison touhuista, vaikka ne itse asiassa olivat enemmänkin vain provokaatioita ärsyttämään koti-uskonto-isänmaa -sektoria kuin aitoja elämäntapavalintoja.

Vapaata seksiä vasureilla oli, mutta aivan jokaikinen riittävän totaalinen poliittinen ja uskonnollinen liike on ensi töikseen höynäyttänyt idealistitytöt yleiseksi seksimateriaalikseen. Se taitaa olla ihmisten pysyvä, ehkä jopa geneettinen ominaisuus.

Ei kai kukaan muu ole täällä ilmaisemassa uskollisuutta kenellekään. Alkuperäisessä postauksessa oli kyse siitä, että pitääkö kaiken olla yhteiskunnassa yhden toimijan (eli korporaation) vallassa vai voiko yhteiskunnassa olla useita keskenään kilpailevia toimijoita. Fasistit kannattivat selvästi ensimmäistä vaihtoehtoa kuten melkein kaikki nykyiset poliittiset toimijat. Ainoat (ja harvat) poikkeukset tähän löytyvät oikealta.

Fasismissa oli pohjalla ajatus, että aate toimii kunhan vain annetaan tarpeeksi resursseja panna se toimimaan. Samoin Neuvostoliiton ongelmat johtuivat silloisten uutisten mukaan sabotaasista ja laiminlyönneistä. NL kehittikin rikosnimikkeen huliganismi, jonka tarkkaa sisältöä kukaan ei tuntenut eikä taida tuntea vieläkään, mutta jonka nojalla toimiitettiin rettelöitsijät pois hyvinvointiyhteiskuntaa sabotoimasta.

Kumitonttu kirjoitti...

TM, ei oikeisto ollut korporativista. Vuosisadan alussa ja jo sitä ennen konservatiivit hakivat keinoja vastata sosialismin luomaan haasteeseen. Yhtenä keinona nähtiin juuri korporatismi. Mutta eivät läheskään konservatiivit taipuneet kannattamaan korporatismia. Nyt niitä konservatiiveja jotka vastustajat sitä kutsutaan kuvaavasti neokonservatiiveiksi tai räyhäoikeistoksi. Vasemmalle kallellaan olevat toimittajat paheksuvat niitä oikeistolaisia jotka vastustajat korporatismia. Ja rektion kaltaisesti heitä haukutaan "äärioikeistoksi" joka on itsessään korporatiivinen ideologia.

Tiedemies kirjoitti...

Ei. Korporativismia vastustavia ei kutsuta "äärioikeistoksi". Äärioikeistoksi ei ole koskaan missään kutsuttu mitään klassisia liberaaleja tai näihin verrattavia tahoja. Äärioikeistoksi on sensijaan kutsuttu korporativisteja (Ford ja kumppanit esimerkiksi) ja sellaisia konservatiiveja jotka ovat heittäytyneet väkivaltaisiksi.

Äärikoikeisto on vakiintunut sana tarkoittamaan näitä ryhmittymiä.

En ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa. Libertaarit eivät ole, tai harvoin ovat, "äärioikeistolaisia". Oikeistolaisia kyllä jossakin mielessä, mutta vain ns. fringe-porukat kuten jotkut militiat tai vastaavat valtioiden vastustajat kuten McVeigh ovat "äärioikeistolaisia".

"Äärioikeisto" nimitys viittaa siis tässä sellaiseen oikeistoon, joka a) vastustaa vasemmiston (joitain) tasa-arvopyrkimyksiä l. on oikeistolainen jossakin merkityksessä ja b) käyttää, uhkaa käyttää, tai vihjailee jollain tavalla mahdollisuudella käyttää laittomia tai ainakin äärimmäisinä pidettyjä ns ulkoparlamentaarisia keinoja valtarakenteiden muuttamiseen.

Esimerkiksi tässä suhteessa persujen joukossa on "äärioikeistolaisia", koska nämä vastustavat vakiintuneita vasemmistolaisia periaatteita ja ovat vihjailleet väkivallan käytöstä näiden kumoamiseksi (keissit Astrid Thorsista jne).

En ymmärrä, mitä yrität sanoa. Yhtäältä koetat esittää että "äärioikeistoksi" nimitettyjen tahojen toimintaa ei ole mielekästä nimittää tällä nimityksellä, mutta toisaalta näyttää siltä, että yrität esittää tällaisen toiminnan hyväksyttävänä koska tämä "naurettava" nimitys muka yrittää sumentaa asioita.

Kysyn siis: Kumpaa oikeastaan yrität puolustaa, klassista liberalismia vai näitä tyyppejä joita (mielestäsi virheellisesti) kutsutaan äärioikeistolaisiksi? Selvää kuitenkin on, että molempia ei oikein voi saada.

Kumitonttu kirjoitti...

Äärioikeistoksi ei ole koskaan missään kutsuttu mitään klassisia liberaaleja tai näihin verrattavia tahoja.

Wikipedia:
Oikeistoradikaaliksi luonnehdittu liike
ja
perusnäkemyksiä ovat pienet verot, budjettikuri, valtion vallan supistaminen, markkinoiden viisaus ja laajat yksilönvapaudet
ja
Ääriryhmien on pelätty turvautuvan aseelliseen väkivaltaan

Joo, Tea Party-liikettä kutsutään "räyhäoikeistolaiseksi" tai "oikeistoradikaaliksi", mutta ero tuolla "fasistiseen" tai "äärioikeistolaiseen" on hyvin teennäinen.

"Äärioikeistolaiseksi" tai "laitaoikeistolaiseksi" kyllä herkästi kutsutaan libertaareja, kuten esimerkiksi Ylen pääuutislähetyksessä Jussi Halla-ahon leimaaminen "rotutohtoriksi".

persujen joukossa on "äärioikeistolaisia", koska nämä ovat vihjailleet väkivallan käytöstä näiden kumoamiseksi (keissit Astrid Thorsista jne)

Kun vasemmisto tekee saman, heitä tulisi kutsua äärioikeistoksi, koska he kannattavat samaa talouspoliittista korporatismia, mutta heitä ei kutsuta edes äärivasemmistoksi (vaan kettutytöiksi, kulttuuriministeriksi tai miksi milloinkin). Bolsevismi oli äärinationalistinen (panslaavilainen), mutta sitä ei kutsuta äärioikeistoksi. Nimitys "äärioikeisto" tai "fasisti" on anti-stalinilainen, ja tätä ei meillä haluta myöntää, koska koko vasemmistomme on sitä.

Kumpaa oikeastaan yrität puolustaa, klassista liberalismia vai näitä tyyppejä joita (mielestäsi virheellisesti) kutsutaan äärioikeistolaisiksi?

Onko asia todellakin sinulle jotenkin epäselvä? Hämmästelen.

IDA kirjoitti...

"Kukaan ei ehkä halua näissä blogiympyröissä leimautua autoritarismin kannattajaksi"

No jos ei kukaan muu, niin helposti voin :D Tosin en ole millään tavoin autoritäärinen persoonallisuus siten kuten Adorno sen määrittelee. Autoritäärinen on siinä mielessä väärä ja huono sana. Voin ilmoittautua auktoriteettien ja hierarkioiden kannattajaksi. Tosin valitsen ensimmäiset itse ja jälkimmäisissä yritän sitten elää. Joka tapauksessa hierarkioiden hävittämisessä on aina jotain typerää.

Kumitonttu kirjoitti...

Tosin valitsen ensimmäiset itse ja jälkimmäisissä yritän sitten elää.

Hyvin kiteytetty. Pitää muistaa, että esimerkiksi vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma on arvioinut, että 85% ihmisistä arvostaa auktoriteettejä. Hänen mielestään ihmisen biologia toimii siten, että laumaeläimenä meillä on taipumus suosia sellaisia toimintamalleja, jotka sitovat meidät laumaan.

Loppu 15% on siis auktoriteettivastaisia ja kyse on - kuten kaikessa - loppujen lopuksi perimästä. Aivotutkijoiden mukaan ei-uskonnolliset ihmiset eroavat ihan kognitiivisella tasolla uskonnollisista. Uskonnollinen ihminen ei näe samanlaisia ristiriitoja ympäröivässä maailmassa ja oman uskontonsa opetuksessa. Tämä on jossain määrin ainakin lievästi paradoksaalista, koska esimerkiksi sinä, Ida, pidät Jumalaa totena ja arvostat Paavin opetuksia. Kuitenkaan et, samanaikaisesti, voi pitää koraanin opetuksia tosina ja imaamien opetuksia mitenkään itseäsi velvoittavina.

Eli tavallaan me kaikki olemme uskovaisia, kyse on vain siitä mihin uskomme. Monelle tuntuu olevan ihmeellisen vaikeaa ymmärtää, että esimerkiksi uskontoihin ja arvoihin voi liittyä käsitys ihmiselämän pyhyydestä, mutta myös ei-uskonnollinen voi pitää elämää "pyhänä" tai koskemattomana. Abortti on yhtäältä siis uskonnollinen asia johon ei-uskovaiset yrittävät pistää nokkansa, mutta toisaalta myös yhteiskunnallinen asia, josta säädetään lailla.

Ihminen voi siis pitää aborttia moraalisesti tuomittavana, mutta silti ei tarvitse kannattaa sen kieltämistä lailla. Ne jotka ajavat sen kieltämistä lailla, ovat juuri niitä vasemman laidan päällepäsmäreitä, joiden koko elämän mielenkiinto keskittyy muiden ihmisten elämän kontrolloimiseen.

Kristinuskon oppien mukaan Jumala kyllä keksii sopivan rangaistuksen abortin valinneelle, ja maallinen sanktio liittyy vain yhteiskunnallisten instituutioiden vallankäyttöön. Mitenkään sitäkään väheksymättä, sillä yhteiskuntaa joka elää ilman sääntöjä voinee kutsua utopiaksi.