Juho Romakkaniemi - kansankomissaari Jyrki Kataisen luotettu aseenkantaja - twiittailee toistuvasti Putinia ja Trumpia ivaavia kuvia.
Sotamies Saara Jantunen kaivaa kivien ja kolojen kätköistä putinin trolleja, jotka pitävät Kremlin hallintoa suomalaisille parempana kuin Brysselin komentoa. NATO on suomalaisten turva ja islamisaation myötä tuleva monikulttuurinen väestörakenne paras tae suvaitsevaisuuden ja rauhan kasvulle. Kaikki arvostelu mitätöidään rasismina tai sivistymättömyytenä.
Helsingin poliisin johtokeskuksen komentaja Jussi Huhtela twiittasi pitävänsä poliittisena esikuvanaan amerikkalaista kommunistia Michael Moorea. Romakkaniemi puolestaan kaivoi 70-luvun radikaalisosialistin Kalevi Sorsan omaksi ja Kokoomuksen tueksi puolustaessaan eurooppalaista fascismia. Mielenosoitus Aleppon pommituksia vastaan Helsingissä kumpuaa sekä rakkaudesta islamiin että inhosta Venäjään, eikä ihme että se saikin kaikki valveutuneet mielenosoittajat muodostamaan anarkia-A:n suurkirkon portaille Helsingissä. Kirkko antaa moiselle siunauksensa, mutta hakaristi olisi ollutkin suorastaan naurettava näky. Ideologisesti ei kummassakaan suurta eroa.
Yksi kummallisimmista asioista, joille en keksi mitään järjellistä selitystä, on nykyisen vasemmiston avoin rasistisuus. Jos Ku Klux Klan tai natsit asettivatkin mustat rodullisesti valkoisten alle, molempien aatteiden juuret kumpuavat sosialismista. Nykyiset sosialistit väittävät, että koska mustat eivät selviä valkoisen miehen patriarkaatissa, heitä tulee "positiivisesti diskriminoida". Kyse on kuitenkin samasta asiasta: mustat ovat alikehittyneitä heidän mielestään.
Toinen kummallisuus on nykysosialistien järjenvastainen halu kieltää kuolemanrangaistus, mutta samaan aikaan he suorastaan tyrkyttävät abortteja. On vaikea keksiä kahta asiaa, jotka ovat enemmän ristiriidassa keskenään. Ehkä samalle tasolle pääsee huoli ilmaston lämpenemisestä ja halusta avata Euroopan rajat kehitysmaista tulevalle siirtolaisuudelle. Mikä ajaa nykyistä poliittista ilmapiiriämme moiseen? Mihin on hävinnyt länsimaisen ihmiskäsityksen perustana ollut antiikin filosofinen ajattelutapa? Mihin on kadonnut kriittisyys ja järjen käyttö?
Mielestäni parhaan selityksen tarjoaa tämä artikkeli PJMedia -verkkolehdessä. Sen mukaan 25% nuorista amerikkalaisista pitää Stalinia hyvänä hallitsijana. 21% äänestäisi kommunisteja ja vain 42% pitää kapitalismia hyvänä yhteiskuntamallina. Mistä johtuu, että sosialistinen ideologia jyrää perinteisen länsimaisen filosofisen maailmankatsomuksen?
Olen sitä mieltä, että islam ei ole uskonto. Suomalainen uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen esittää, että uskonnolla on neljä piirrettä: Se otetaan vakavasti, sen jakaa ryhmä ihmisiä, sitä käytetään oman elämän hallintaan ja se tarjoaa käsityksen pelastuksesta tai vastaavan eksistentiaalisen selityksen maailman synnystä. Kuten huomataan, islam ei täytä viimeksi mainittua: Koraanin mukaan naiset eivät pelastu paratiisiin vaan he toimivat siellä seksiorjina. Naiset eivät myöskään voi käyttää islamia oman elämänsä hallintaan, koska sitä hallitsee mies.
Ideologialla on tämän The Imaginative Conservative -julkaisun mukaan kolme ominaisuutta: ne ovat poliittisia uskontoja, jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia eivätkä vertikaalisia (eli määräävät ihmisten keskinäisistä suhteista eivätkä ihmisten jumalsuhteesta), ovat radikaaleja eivätkä varovaisuuden ja harkitsevaisuuden periaatetta noudattavia, kostavat kilpaileville ideologioille ja erityisen raa'asti oman ideologian väärintulkitsijoille. Kuten Neuvostoliittoa joskus kuvattiin, ensin bolsevikit tappoivat vihollisensa, sen jälkeen kävivät omiensa kimppuun. Islamin suhteen sama kehitys on jo nähty - verisimmät riidat käydään muslimien kesken ja vääräuskoiset saavat osansa vasta kun ideologia leviää heidän keskuuteensa.
Suomi on niin pieni ja syrjäinen kolkka, jonka johdossa on romakkaniemien ja huhtaloiden kaltaisia sosialisteja, että täältä mikään korjausliike ei lähde liikkeelle. Vasta kun Keski-Eurooppa ryhtyy - mikäli ryhtyy - torjumaan islamisaatiota ja Yhdysvallat omia sosialistejaan, voimme odottaa jotain muutosta suomalaiseen politiikkaan. Siihen asti olemme ajopuuna virrassa, joka johtaa kohti eurooppalaisen filosofian tuhoa. Nähtäväksemme jää, onko oma sukupolvemme se, joka katkaisee vuosituhantisen varovaisuuden periaatteen nostaen ideologiset opit perinteiden ja järjen yläpuolelle. Vauhti on kova ja yrityksen puutteesta nuorta sukupolvea ei voi moittia. Götz Aly kirjoittaa kirjassaan Hitler's beneficiaries miten nuoret olivat natsi-ideologian sanansaattajia (kuva alla).
