Mehiläinen piikki auki

Talouselämässä avointa kilpailua vaativat voimakkaimmin ne, joilla ei ole isoa myyntiä ja markkinaosuutta vaan ovat vasta tulossa (tai poistumassa) markkinoilta. Heillä on joku uusi toimintatapa, joka houkuttelee asiakasta. Säännöstellyillä pääomamarkkinoilla arvostettiin ns. monialayhtiöitä, joiden uskottiin selviytyvän suhdannevaihteluista paremmin kuin ne, jotka olivat erikoistuneet kapealle sektorille. Lukuisat suomalaisyritykset seurasivat aikakauden trendiä, jossa liikkeenjohdon kirjallisuudessa "diversifikaation" katsottiin heikentävän johdon kykyä perehtyä syvällisesti asiakkaan tarpeisiin. Suomessa tuo oli hiukan huono perustelu, koska Suomessa ylin yritysjohto ei edelleenkään tapaa asiakkaita kuin sopimusta allekirjoittaessaan tai siitä riidellessään. Toki poikkeuksia on, mutta yritysjohto on kiinnostuneempi omista kuin asiakkaiden katteista, koska asiakkaan katteisiin vaikuttaminen vaatii syvällistä liiketoiminnan ymmärtämistä - mikä tuotteestamme tekee ainutlaatuisen, mihin tuotteemme ylivertaisuus perustuu, miten asiakas voi sillä tehostaa toimintojaan...

Kalle Isokallio tekee kylmäharjoituksena laskelman, jossa SDP:n peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardssonin vaatiman hoitajen minimimäärän perusteella Suomen suurin työnantaja on jatkossa - vanhustenhoito. Guzenina-R:n mukaan tämä ja muut toimet pitää tuottaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla ja suomalaisessa omistuksessa, jos ei suoraan valtion virkamiehinä. Guzenina-R:n perustelu Talouselämä-lehdessä saa nousemaan hiukset pystyyn:

"Sijoittajilla on jopa 10–20 prosentin tuotto-odotukset. Suomalaiseen hoiva- ja terveysalaan ei ole koskaan kuulunut rusinat pullasta -tyylinen ajattelu, jota pääomasijoittajat edistävät."

Kauhistuneena saamastaan julkisuudesta Mehiläinen nosti lippusalkoonsa valkoisen lipun Taloussanomissa. Kuten Mehiläisen vuosikertomuksessa hyvin todetaan

Yhtiön toimiala on voimakkaasti säännelty. Mehiläisen toimintaympäristön kehitys riippuu siten kovasti lainsäätäjien hyväntahtoisuudesta yksityisiä terveyspalveluyrityksiä kohtaan.
– Muutokset lainsäädännössä voivat vaikuttaa yhtiön toimintaan negatiivisesti, tilinpäätöksessä kirjoitetaan.

Suuryrityksillä on halu suojautua kilpailulta, ja siksi he toteuttavat tunnollisesti poliitikkojen käsitystä "hyvästä yrityskansalaisesta". Vastapalvelukseksi poliitikot takaavat säännellyn liiketoimintaympäristön, jossa tuloksenteko on helpompaa kuin vapailla markkinoilla. Paitsi että toiminta on silkkaa korruptiota se on myös moraalisesti väärin, koska se aiheuttaa kansantalouteen eli veronmaksajille taloudellista tyhjäkäyntiä. Markkinoille tulo ja markkinoilta lähtö on säädelty ja toiminta on tehottomampaa kuin vapailla markkinoilla. Silti Guzenina-R:n lausahduksessa on se huomion arvoinen seikka, että hän väittää suomalaisen terveydenhuollon innovatiivisuuden kärsivän ulkomaalaisten ostaessa suomalaisyrityksiä.

Näkemys on väärä, koska Suomessa ei olla muutenkaan maailman huipulla terveydenhuoltoon liittyvissä ratkaisuissa. Muutenkin ihmetyttää, miksi ministeri ei halua Suomeen investointeja ulkomailta, vaikka hallitusohjelmassakin painotetaan sitä, kuinka Suomen tulee olla houkutteleva investointikohde yrityksille. Ei ilmeisesti demareille. Kun ulkomainen sijoittaja investoi Suomeen ja tuo uusia toimintatapoja, sen osakkeen omistajat (amerikkalaiset eläkesäästäjät) haluavat luonnollisesti sijoitukselleen tuottoa. Jos pääoman tuotto on 10-20% kuten ministeri maalailee, niin se kuvastaa vain sitä, että sijoitusta pidetään erittäin riskisenä. Esimerkiksi Espanja saa lainaa 7%:n korolla - Mehiläisen omistajien tuottovaatimus on kolminkertainen! Ja jos Mehiläinen kykenee moiseen pääomantuottoon, niin "voimakkaasti säädellyillä terveydenhuoltomarkkinoilla" vastuun kantavat poliitikot.