[Obama ja demokraatit] haluavat vahvistaa julkista terveydenhoitoa, ja he uskovat valtion positiiviseen rooliin taloudessa, ympäristöpolitiikassa, koulutuksessa, ja infrastruktuurin rakentamisessa. He haluavat eurooppalaistaa Yhdysvaltoja, yksi lainsäädäntö kerrallaan. He selvästikin ihailevat pohjoiseurooppalaista hyvinvointikapitalismia ja haluavat tuoda valtion orgaaniseksi osaksi kansalaisten elämää."Valtion positiivinen rooli" tarkoittaa sääntelyä. Sääntely maksaa tuotettua yksikköä kohti aina pienelle yritykselle enemmän kuin suurelle, joten sääntelyn voi objektiivisesti arvioiden olevan suuryritysten tukemista pienten kustannuksella kilpailua rajoittamalla. Suuryritys saa hyvää mainetta, jos se osoittaa kouluttavansa työntekijänsä "suvaitsevaisuuskursseilla", kannustavansa urheilemaan, valitsemalla työautot hiilijalanjäljen mukaan, sijoittamalla pääkonttorinsa ympäristösertifioituun kiinteistöön, nimittämällä keskijohtoonsa oikean jakauman eri väestöryhmiä, muodostavan hallituksensa tasapuolisesti eri sukupuolista ja tukevan erilaisia saimaannorppia ympäri maailmaa. Pienellä yrityksellä kuten perheleipomolla ei ole tähän yleensä mahdollisuuksia.
General Electricin pääjohtaja Gerard Swope oli pioneeri toteuttaessaan suuryritysten ns. yhteiskuntavastuuta. Hän ymmärsi, että valtio ei antaisi riittävän suuren yrityksen mennä nurin. Vastapalvelukseksi suuryritys ottaisi työntekijänsä "partnereikseen", eräänlaisiksi yrityskansalaisiksi, jotka saavat yhtiöstä kaikki tarvitsemansa palvelut terveydenhuollosta eläkkeisiin. Franklin Delano Rooseveltin "New Deal" oli samoilla linjoilla. 30-luvun Euroopassa seurattiin innostuneena Rooseveltin ponnekkuutta suuryritysten saattamiseksi valtiollisen ideologian takuumiehiksi. Heinäkuussa 1933 natsien pää-äänenkannattaja Der Völkische Beobachter kuvaili Rooseveltia "lämminsydämiseksi kansan isäksi, joka ymmärtää sosiaalisten uudistusten merkityksen". Tai tarkemmin sanottuna suuryritysten merkityksen sosiaalisten uudistusten toteuttamisessa: jos yritys ajoi "yhteistä etua" tai osoitti "sosiaalista vastuuntuntoa", se sai jatkaa toimintaansa - muussa tapauksessa se joko sosialisoitiin (suuryritykset) tai lopetettiin (pienyritykset).
Fascismin keskeinen ominaisuus on siis korporativismi tai syndikalismi, jota vielä 80-luvulla kutsuttiin Suomessa sekataloudeksi ja nyt pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Aate sisältää ajatuksen "kansallisesta suunnittelusta" (vertaa poliitikkojen puheet Nokia-klusterista) tai vielä suoremmin erityisesti Vihreiden hellimän nimityksen "kolmannesta tiestä". Vapaaehtoisesti valtion koordinoimaan toimintaan lähteneet palkittiin etuoikeuksilla kilpailua rajoittamalla ja vastaanhangoittelijat - yrityksistä uskontoihin - ajettiin alas. Edistyksen polulla ei saanut olla kiviä.
Mietitäänpä lopuksi tuota edellä mainittua perheleipomoa. Mitä jos se ei palkkaa mustaa (tai homoa), vaikka laki kiintiöistä (ADA) niin määräisi. Olkoon yrittäjä ennakkoluuloinen tai suvaitsematon, mutta kannattaa muistaa, että vielä 20 vuotta sitten ihmisellä oli oikeus olla väärässä - olla "paha". Ensin hän saa työsuojeluvaltuutetulta yhteydenoton, sitten ammattiliitolta, jolle valtio on ulkoistanut työmarkkinoiden poliisitoimen ja lopuksi haasteen oikeuteen ja velvoitteen maksaa runsaskätiset vahingonkorvaukset. Jos yrittäjän uppiniskaisuus jatkuu, valtio ottaa lopulta - tavalla tai toisella - yrityksen haltuunsa.
Edellisen kappaleen kuvaus voisi yhtä hyvin olla toisin päin - siis että mitä saa tehdä ja mitä ei. Entä jos yrittäjä ei saa palkata (esimerkiksi) juutalaisia. Mikä yhteiskunta siitä nousee ensimmäiseksi mieleen?
3 kommenttia:
Maunulan klisheisiä amerikkakirjoituksia ei oikein viitsi lukea.
Moniin suomalaisiin on iskostunut ajatus siitä, että Yhdysvaltojen Demokraatit ovat "oikeistolaisempia" kuin Kokoomus Suomessa ja että Republikaanit ovat jostain toiselta planeetalta eli pickupin lavalta ampuvia uskonnollisia hihhuleita.
Tämän käsityksen ovat synnyttäneet suomalaiset penaalit ja he myös sitä pitävät yllä.
Minua on jo pidemmän aikaa ihmetyttänyt tämä lähes kaikkien puolueiden paasaama "yrittäjämyönteisyys".
Ei se ainakaan toteudu pienyrittäjän kohdalla. Koko systeemi on rakennettu suosimaan vain suuria yrityksiä.
Ei pienyrittäjällä ole varaa yhteiskuntavastuun kaltaiseen hyväntekeväisyyteen. Liikenevä raha menee hyötysuhteeltaan huonon YEL:in maksamiseen ja muihin välttämättömiin kuluihin.
Työntekijän palkkaaminen on pienelle yrittäjälle sen verran riskialtis toimenpide, että siihen pitää suhtautua vakavasti. Huteihin ei ole varaa.
Olkoon yrittäjä ennakkoluuloinen tai suvaitsematon, mutta kannattaa muistaa, että vielä 20 vuotta sitten ihmisellä oli oikeus olla väärässä - olla "paha".
Ja on yhä edelleenkin, käsittääkseni?
Fascismin keskeinen ominaisuus on siis korporativismi tai syndikalismi, jota vielä 80-luvulla kutsuttiin Suomessa sekataloudeksi ja nyt pohjoismaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi.
Ja erilaiset ituhipit ja vasuri-demarit pitävät suuryrityksiä "pahoina".
Lähetä kommentti