Rahjan veljekset tukkanuottasilla

Kolme vuotta sitten eurotsunamin vedettyä vedet länkkäreiden uimarannoilta ulapalle Osmo Soininvaara totesi (Demareiden alamäki Euroopassa 6.10.2009), että Kreikassa vaalit voittaneille sosiaalidemokraateille on tilausta, koska Kreikassa eletään edelleen sellaisessa yhteiskunnassa, jossa vanhakantaiselle sosiaalidemokratialle - mitä se tarkoittaakaan - on vielä kysyntää. Soininvaaran mukaan Saksan vaaleissa sosiaalidemokraatit hävisivät pääosin Vihreille, ja Soininvaara uumoilikin, että Vihreät ottavat vasemmiston valtapuolueen aseman jatkossa, sillä molempia yhdistää lähinnä "vastenmielisyys oikeistoa ja ydinvoimaa kohtaan". Kolme vuotta sitten - kauan ennen Jytkyä - populismin puhetorvi luotti vielä kansaankin:

Kun keräämme satoa liberalistisen talouspolitiikkian täydellisestä epäonnistumisesta. Tämä ei lihota vasemmistoa. Kansa ei ole tyhmää. Se kaipaa myös vastauksia, ei vain syytteitä.

Vuoden 2008 globaali romahdus kulminoitui Lehman Brothersiin ja sitä kutsutaan globaaliksi finanssikriisiksi, vaikka historia on osoittanut asuntoluottokriisin siemenen olleen valtion puuttuminen asuntoluottopolitiikkaan. Aivan kuten nyt eurokriisissä, valtio takasi maksukyvyttömien luottoja - Yhdysvalloissa asuntoja ja Euroopassa kokonaisia valtioita. Jos tuolloin kriisin todellinen syy (valtion halu ottaa "niskalenkki" markkinoista) oli tiedossa, esiintyi Soininvaara vasemmistopopulistiseen tyyliinsä populistisesti syyttäen pankkeja. Populistille tyypillisin sanankääntein Soininvaara kehui, ettei "kansa ole tyhmää".

Vihreiden visio osoittautui - jälleen kerran - vääräksi. Vain puoli vuotta myöhemmin ja vuotta ennen Jytkyä Soininvaara alkoi nähdä merkkejä Heinäluoman kääntymisestä Perussuomalaisten linjoille (Demareita ja vennamolaisia 13.5.2010) viimeisenä vastaiskuna Vihreiden vyörytykselle (Olihan demarien kannatus laskenut perinteisestä 25%:n tasosta jo lähelle 15%:ia). Soininvaaran mielestä moinen pyristely oli turhaa, koska äänestäjät etsivät "raikkaita ratkaisuja" eivätkä kaipaa "menneisyyden tunkkaisia tuulahduksia". Kuten huomataan, Edistyksellisyys eli progressiivisuus voi hyvin tämän liberaalin fascistin ajatuksissa, ja hän haukkui Heinäluoman populistiksi ja tyhmäksi.

Molemmat Vihreiden pää-äänenkannattajat (Vihreä lanka ja Helsingin Sanomat) ovat kehittäneet sellaisen menon viimeisen parin vuoden aikana, että rasisti ei enää ole haukkumasana. Kuka tahansa suomalainen voi ihan vilpittömästi myöntää olevansa rasisti, jos se määritellään yleisellä tasolla ihan kaikeksi, mikä arvostelee nykypolitiikkaa. Vihreän langan pitkäaikaisin päätoimittaja Jyrki Räikkä onkin nykyisin Helsingin Sanomien toimittaja ja saanut päivän aviisiin hienosti palstatilaa (SDP marjastaa perussuomalaisten mailla). Räikän kirjoituksessa on niin samanlainen sävy kuin Soininvaaran kirjoituksissa, että melkein nousee mieleen haamukirjoittajan mahdollisuus. Luultavasti ei, vaan molemmat herrat edustavat näkemyksineen laajaa Vihreiden enemmistöä, ja Räikkä lataakin raskaan varoituksen sanan, suoranaisen sodanjulistuksen, demareille:

Puo­lue­leh­ti häi­vyt­ti kiu­sal­li­set viit­tauk­set so­sia­lis­ti­siin juu­riin ja tunk­kai­seen de­ma­ri-kä­sit­tee­seen, kun sen ni­mi muut­tui De­mok­raa­tik­si.

So­siaa­li­de­mo­kraat­tien on kui­ten­kin syy­tä va­roa, et­tei vä­ri­käs kie­len­käyt­tö lip­sah­da vi­ha­pu­heek­si. Puo­lueen 1900-lu­vun alun his­to­ria ker­too sii­tä va­roit­ta­van esi­mer­kin.

Pyrkimys Räikällä on tietenkin mainostaa Vihreitä "kolmantena tienä" ja "edistyksellisinä" vanhaa luokkajakoa mainostavan sosiaalidemokratian sijaan, ja on totta, että sosiaalidemokraattien nimissä ryhdyttiin punakapinaan, vaikkakin aktiivisin räyhäjengi muodostui kielletyistä kommunisteista mm. Rahjan veljesten johdolla. On myös totta, että sana "sosialisti" on jossain määrin "tunkkainen tuulahdus menneisyydestä" kuten Soininvaara kirjoittaa. Toisaalta ero Vihreiden ja rahjalaisten välillä on kovin pieni, joten "varoittava esimerkki" ei ehkä ollut paras mahdollinen.