Vihreiden islamfobikoiksi leimaavat suomalaiset eivät ole huolissaan muista maahanmuuttajaryhmistä kuin muslimeista - riippumatta siitä, ovatko nämä Afrikasta, Lähi-idästä tai Balkanilta. Maahanmuutto Saksasta, Islannista tai Ruotsista ei näitä epärationaalisia fobikkoja näytä pelottavan. Mistähän se mahtaa johtua, Michael?
Kanadalainen Judy Feld Carr auttoi yli kolme tuhatta Syyrian juutalaista vuosina 1977-2005 maanpakoon. Myös melko varmalta kuolemalta, jos ennakoi Syyrian lähitulevaisuuden kehityskulkua. Carrin toiminta tuo väkisin mieleen Oscar Schindlerin ja on jo sellaisenaan suurimpia humanitaarisia pelastusoperaatioita, joita yksittäinen ihminen on tehnyt. On aivan varmaa, että Carr on hyvin isänmaallinen kanadalainen, mutta silti hän oli valmis auttamaan valtavan joukon vierasmaalaisia muuttamaan kotimaahansa. Miten tähän sopii kuva kulttuurinsa puolesta pelkäävästä fobikosta, Michael?
Jude Carrin ällistyttävä operaatio pysyi salassa koko toteutuksensa ajan, jotta se voitiin pitää käynnissä. Silloin kun Suomessa oli muodikasta myydä isänmaata neuvostoliittolaisille, Amerikan juutalaiset painostivat omaa hallitustaan toimimaan Neuvostoliitossa olevien juutalaisten aseman helpottamiseksi. On suorastaan ällistyttävää, että suomalainen vasemmisto leimaa toisinajattelijat yhä edelleen islam
11 kommenttia:
Onneksi on jo keksitty termi, jolla kutsutaan omaa kulttuuriaan inhoavia älykköjä. Heitä kutsutaan oikofobeiksi.
Perunkangas on oikofobi.
Esimerkiksi Mannerheim ja Sibelius olivat sen verran maailmaa nähneitä miehiä, että he ymmärsivät että suomalaisuus ei ole mikään suljettu kategoria, eikä suomalaisuutta voi olla ilman vuorovaikutusta ulkomaailman ja muiden kulttuurivaikutteiden kanssa.
Islamilaisuudesta ei voi johtaa suoraan räyhähenkisyyttä. Asian voi tarkistaa esimerkiksi Husein Muhamedin kirjoituksista. Ja on Suomessa vanhastaan islaminuskoisia, tataareita.
Enpä tiennyt. Michaelin ja kaltaistensa inho näkyy myös hyvin asevelvollisuuskeskustelussa. Niille vasemmistolaisille, joille kaikki elämän asiat ovat tasa-arvokysymyksiä on tietenkin väärin, että tasa-arvo ei tällä osalla toteudu. Niille, joille elämä ei näyttäydy tasa-arvoisena, kyseessä on mahdollisuus puolustaa suomalaisuutta. Oikofobille suomalaisuus ei yksinkertaisesti ole puolustamisen arvoista.
Kuka määrittelee suomalaisuuden? Sinäkö? Kyllä minä olen suomalainen, tosin myös muuta; eurooppalainen, mies, ihminen, sosiologi, isä, ja niin edelleen.
On eri asia uskoa tasa-arvoisuuteen puolustamisen arvoisena, joskin pakenevana ideaalina kuin uskoa siihen, että tämä tasa-arvoisuus todellisuudessa toteutuisi. Ei tietenkään toteudu, mutta YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa sanotaan tästä kaikki tarpeellinen.
Mannerheim ja Sibelius olivat nykypäivän mittapuulla kiihkonationalisteja, todellisia äärioikeistolaisia sanan nykymerkityksessä.
Tataarit ovat suomalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä maallistuneita muslimeita. Ei heitä voi verrata nyt puheena oleviin muslimeihin ja siihen kulttuuriin, jota he edustavat.
Nykyinen islamisaatio on nimenomaan vain ja ainoastaan hyökkäys länsimaisia arvoja kohtaan. Lähi-idässä noin 20-30 vuotta sitten alkanut voimakas islamin uskonpuhdistus on ilmiö, jota länsimaissa ei ole rasismin nimissä uskallettu ottaa puheeksi. Jos vertaat esimerkiksi Gazaa tai Beirutia nyt ja 80-luvulla, ei uskoisi miten paljon on hypätty taaksepäin henkisesti. Kairo esimerkiksi oli varsin liberaali tuolloin. Jopa Afganistan oli ennen Neuvostoliiton hyökkäystä länsimyönteinen ja yläluokka pukeutui länsimaisesti.
Islam on noussut suurimmaksi uhaksi tasa-arvolle, ja sen takia on ihmeellistä, miten pyyteettömästi Vihreät sitä palvovat. En keksi muuta syytä kuin antiamerikkalaisuuden ja -konsumerismin, jotka ovat Vihreän aatteen nuoruuden lähde. Yhteinen vihollinen saa kummallisia petikavereita.
"Kuka määrittelee suomalaisuuden?"
Tästä kysymyksestä alkava keskustelu johtaa jossain vaiheessa toteamukseen, että suomalaisuutta ei oikeastaan ole olemassakaan, kun se ensin on dekonstruoitu olemattomaksi. Suomalaisuus on samaan aikaan sepitesuomalaisuutta, kuten joku Ylen kolumnisti yritti selittää, ja aivan kaikkea mahdollista.
En ymmärrä, miksi näitä samoja olkiukkoja aina toistetaan:
"Esimerkiksi Mannerheim ja Sibelius olivat sen verran maailmaa nähneitä miehiä, että he ymmärsivät että suomalaisuus ei ole mikään suljettu kategoria"
Otetaan historialliset henkilöt, arvioidaan heitä arvoliberalismin mittatikulla ja muka todistetaan heidän todellisuudessa olleen nykyaikaisia avarakatseisina itseään pitäviä vasemmistoliberaaleja.
Kyllä Michaelin esittämissä väitteissä kieltämättä aika kornilla tavalla toistetaan kaikki perinteiset kliseet: islam ei ole väkivaltainen oppi, koska tataarit eivät ole väkivaltaisia, suomalaisuutta ei voi määritellä, Mannerheim-Sibelius-Finlayson todistavat monikulttuurisesta historiasta, tasa-arvo on kaiken yhteiskunnallisen toiminnan tavoite ja YK on korkein auktoriteetti (IPCC ja Ihmisoikeus).
Näyttää siltä, että tämä ns. edistyksellinen taho pyrkii lampaan raivolla löytämään perusteita siihen, että tässä marskin kenialaistamisessa oli muutakin pointtia kuin pelkkä huomion hakeminen. Ja löytyihän siihen nyt se Sibelius. Toi vertaus vaan ontuu. Eiköhän tämä Dixon ole tilattu Suomeen siksi, että kyseessä oli osaava kapellimestari. Ei siksi, että suomalaisella tilaajataholla oli tarkoitus panna päreiksi joku ihmeellinen Sibeliusmyytti. Ja myyttien murskaamisestahan tämä ns. edistyksellinen taho nyt kovasti suutaan pieksää.
Jos tästä Sibelius/Dixon-vertauksesta pitäisi mielikuvia kehittää, niin Mannerheimin sijasta mulle tulee mieleen tilanne, jossa kenialaiset tykistöupseerit hoksaavat, että suomalaisen kenraali V.P. Nenosen kehittämillä tulenjohto- ja ampumamenetelmillä murkula mäiskähtää mukavasti kohteeseensa, ja omaksuisivat nämä menetelmät myös kenialaisen tykistön käyttöön.
Johon tavallinen taavi taas toteaisi, että kovasti fiksuja heppuja nuo. Ei kalliita kranaatteja passa präiski umpimähkään pitkin mettiä. Tai tässä tapauksessa varmaankin pitkin savannia.
Ja niin muuten, noista tataareista on kyllä tämäntyyppisissä blogeissa puhuttu jo vuosia sitten. Kovasti positiivisessa sävyssä.
Ykä puhuu asiaa, ja minulla ei ole muuta lisättävää kuin se, että viime vuosisadalla kouluissa opetettiin, että Afrikan sotien syy on se, että maiden rajat EIVÄT NOUDATA heimorajoja. No, nyt ne ei sitten enää noudata Euroopassakaan, joten jäädään kuulolle.
Näin kerran Peter Sellarsin (ei siis sen näyttelijän) ohjaaman näytteillepanon Mozartin oopperasta Don Giovanni. Se sijoitettiin New Yorkin Bronxiin, kaikki laulajat olivat tummaihoisia ja oopperassa hampurilaiset toimittivat juhla-aterian virkaa. Esitys oli mielenkiintoinen ja hieno. Suotakoon taiteilijoille siis vapautensa. Suuri hahmo - kiistanalainenkin - kyllä kestää ties millaiset käsittelyt.
Näin on Michael.
Kuten jo aiemmin totesin, tässä ei suinkaan ärsytä se, että Marski on musta vaan se, että kielletään kyseisen valinnan olevan provokaatio. Ja sitten ihmetellään, että miten ahdasmielisiä kansalaisia. Ymmärrätkö?
Lähetä kommentti