Jussi Jalonen pyrkii määrittelemään oikeiston ja vasemmiston uudelleen siten, että se vastaisi hänen ja kaltaistensa määritelmää "äärioikeistolaisuudesta". Olisihan se enemmän kuin vähän noloa, jos on vuosikausia lässyttänyt läpiä päähänsä oikein tutkijan tittelillä, ja nyt muutama netsi todistaa herran ajatuksen tason matelevan Pekka Himasen naaraamassa pohjamudassa. (Vastenmielinen tuo Pekka Himanen ja Kataisen häneltä tilaama "pohdiskelunsa").
Jalonen väittää, että oikeisto/vasemmisto-jaon kaikkein keskeisin linjaero kulkee siinä, onko ihminen tai ideologia kansallismielinen (nationalismi) vai luokkatietoinen (tuloero). Ne eivät edes ole samalla akselilla! Saati, että olisivat siten toistensa vastakohtia! Sitten hän älyllisesti limboilee, että vasemmisto ei ole perinteisesti ollut kansallismielinen (mikä ei muuten pidä edes paikkaansa)! Ja vastaavasti, että kansallismieliset vastustavat tulontasausta. Kuten huomaatte, Jalosen ensimmäinen teesi on pielessä ja sitä myötä koko muukin kirjoitus viuhtoo metsään kuin se kuuluisa innostunut sonni.
Jalonen kirjoittaa, että "Perustava jaottelu on nimittäin loppujen lopuksi hyvin selkeä ja on pysynyt samana aina 1800-luvulta asti." ja tällä hän ilmeisesti viittaa Ranskan suureen vallankumoukseen, jota kannattivat kansankokouksessa vasemmalla istuneet "vasemmistolaiset" tasavallan kannattajat ja vastustivat oikealla istuneet "oikeistolaiset" eli aateliset - varsin ymmärrettävästi. Amerikan perustaminen muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin perustui ajatukseen "vapaista miehistä ja uskonvapaudesta", kun taas Ranskan vallankumous "tasa-arvoon ja ateismiin". Amerikan perustaminen siis aatehistoriallisesti nojaa enemmin tai vähemmin yksilönvapauteen, ja Ranskan kumouksen keulakuvaksi noussut Robespierre puhdasverinen jakobiini edustaa sosialismia - vasemmistolaisuutta.
Kuten alussa totesin, Jalosen ainoa pyrkimys tällaisilla lapsellisilla selittelyillään on todeta, että Breivik on "äärioikeistolainen", joten Halla-ahokin on "äärioikeistolainen". Stalinin nimesi vastustajansa äärioikeistolaisuudeksi, koska ei voinut yhtä tehokkaasti käyttää Suurta Isänmaallista Sotaansa sosialismin hyväksi, jos olisi paljastanut hänen sotineen toisen sosialistisen maan kanssa. Itse asiassa, jos Stalin itse häikäilemättä käytti isänmaallisia symboleja innoittaakseen puna-armeijan sotilaista taistelemaan Äiti-Venäjän puolesta, niin Jalosen logiikalla Stalinkin oli "äärioikeistolainen", vaikka todellisuudessa hänet yleisesti luokitallaan äärivasemmistolaiseksi.
Nykyisin moni vihreä - mukaanlukien muuten Alexander Stubb - kutsuu omaa aatettaan "kolmanneksi tieksi" eli markkinatalouden ja kommunismin välimuodoksi, joka taas oli muuten sekä Natsi-Saksan, Italian, Rooseveltin New Dealin ja Ruotsin sosiaalidemokraattisen puolueen itse omasta linjastaan käyttämä nimitys. Ja kun sattuman kautta Stalin nimesi noista kaksi ensimmäistä fasismiksi (äärioikeistolaisuudeksi), niin nykyisin tuota nimitystä käyttäviä lienee oikeutettua kutsua stalinisteiksi.
Kirjoituksessani Vasen ei ole oikein 19.1.2011 käsittelin asiaa tällaisen kuvaajan avulla:
2 kommenttia:
Tuo äärioikeistolaisuuden ”uusi määrittely” alkaa pikkuhiljaa tympiä. Mitä hyötyä siitä on muuten sille määrittelijällekään? Jos heppu X määrittelee alati päivittyvien poliittisten muuttujien perusteella, että heppu Y on äärioikeistolainen, niin mitä silloin tapahtuu? Puhaltaako tuomari pilliin, nostaa punaisen kortin ja toteaa, että heppu Y on menettänyt äänioikeutensa, vaalikelpoisuutensa ja yleensäkin mahdollisuuden osallistua minkäänlaiseen poliittiseen toimintaan? Ei tapahdu. Vaikka monella varmaan ajatus mieltä hivelee. Eli tuo äärioikeistolaisuuden uudelleenmäärittely on pelkkää hampaatonta lässytystä. ”Mielestäni tuo ihminen on paha. Älkää äänestäkö häntä. Älkää kuunnelko, mitä hän puhuu. Älkää lukeko, mitä hän kirjoittaa”.
Minutkinhan varmaan määritellään tietyillä tahoilla äärioikeistolaiseksi. Ja se kyrpii. Kun kai minulla on itselläni oikeus sanoa, mitä mieltä olen. Nythän on tapanaa, että mikäli vaikkapa J. Jalonen tai joku muu heppu määrittelee minut äärioikeistolaiseksi (edelleenkin alati päivittyvien poliittisten muuttujien perusteella plus oppiarvon suomalla oikeutetulla mutulla), niin hehän voivat silloin todeta, että koska minut on määritelty äärioikeistolaiseksi, niin silloin on myös selvää, että ajattelen asioista A, B ja C ilman muuta A (Hitler), B (Hitler) ja C (Hitler), eikä tarvita kuin pieni ärsyke, että minä lähden lahtaamaan saarellisen verran nuoria demareita.
Minun mielipidettäni siitä, mitä minä ajattelen ei kysytä, sillä minuthan on määritelty äärioikeistolaiseksi. Tärkeintä ei varmaankaan ole se, kuka oikeasti äärioikeistolainen on, vaan se, kuka sen äärioikeistolaisuuden saa määritellä.
Hyviä mietteitä, kiitoksia YP.
Tämä Jalosen sepustus on kaikessa typeryydessään hyvin paljastava. Hänhän aivan avoimesti paljastaa, että hänellä on oikeus määritellä asioita tavalla, joka on yksiselitteisesti väärä, jos vääränä pidetään totuuden vastaisia väitteitä. Ja sitten media Huuskon johdolla on mukana kehumassa sellaista toimintaa.
Erityisesti tuo täydellinen tietämättömyys ihmetyttää ja siinä vaiheessa ärsyttää, kun he eivät edes tietoa saadessaan halua muuttaa näkemystään, vaan korottavat ääntään.
Lähetä kommentti