torstai 9. elokuuta 2012

Pitkä kuuma kesä

Nelisen vuotta sitten (6.11.2008) Osmo Soininvaara iloitsi blogissaan Barack Obaman valinnasta Yhdysvaltain presidentiksi (Soininvaaran blogi on suljettu nyt, joten linkitän omaan aiempaan kirjoitukseeni) kirjoittaen klassikoiksi muodostuneet sanansa:
Voi että olen iloinen ja helpottunut!

Obama on selkeäsanaisesti luvannut Yhdysvaltain tulevan mukaan ilmastopolitiikkaan. Tämä voi tarkoittaa, että meillä on muutaman vuoden jälkeen maailmanlaajuinen päästökauppajärjestelmä.

Veikkaisin, että kohta kaikki [maat] osallistuvat, tai itkevät ja osallistuvat.
Vaan kuinkas kävikään? Vihreä hirttolanka paljastaa, että Amerikka aikoo haistattaa pitkät koko lämpenemisen taustalla olevalle poliittiselle nomenklatuuralle.
Ilmastoneuvotteluihin tarvitaan joustoa, arvioi Yhdysvaltain pääneuvottelija Todd Stern viime viikolla pitämässään puheessa.

”Joustava, muuttuva laillinen sopimus ei takaa, että saavutamme kahden asteen tavoitteen, mutta tuon tavoitteeseen tarraaminen johtaa vain umpikujaan”, Stern sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.

Lausunto suututti muun muassa saarivaltiot ja EU:n, sillä kahden asteen tavoitteen ehdottomuus on yksi harvoista asioista, joista on päästy yksimielisyyteen kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa.
Ja kuin varmuuden vakuudeksi Pienten Saarivaltioiden Järjestön AOSIS:n (vertaa englanninkileinen sana "oasis" - "keidas", joka on erityisesti islamissa paratiisia kuvaava käsite) puheenjohtaja Marlene Moses viittaa Yhdysvaltoja koetelleeseen kuivaan kesään sanoen, että Yhdysvaltain hallitus "hylkää omat maanviljelijänsä".

Oli varsin odotettavaa, että ilmaston lämpenemiseen sitoutunut poliittinen pääoma kiehuisi tänä kesänä yli, koska lämpeneminen pysähtyi jo 15 vuotta sitten. Poliittisille ilmastotutkijoille tuli vastustamaton kiusaus väittää kulunutta heinäkuuta Yhdysvaltain lämpimimmäksi, mitä se ei ollut (Steven Goddard). Marlene Moses puolestaan viittasi Yhdysvaltoja koetelleeseen kuivuuteen, jotka toistuvat säännöllisen epäsäännöllisesti. Kuivuuden markkinointi ilmaston lämpenemisen takia on hiukan kummallista, koska lämpenevä ilmasto LISÄÄ ilmakehässä olevan veden määrää ja siten oletettavasti sateita.

Huvittavaa on tuo Wikipedian kuivuutta käsittelevä artikkeli, jossa todetaan että samanlaisia kuivia kausia oli 1988, 1954, 1936, 1934 ja 1929 - ja oikeastaan koko 30-luku. Mutta vain tämä viimeinen johtuu ilmaston muutoksesta lämpenemisestä. Tässä hyvä kirjoitus, jossa käsitellään tuota kuivuutta, joka koskettaa ainoastaan - maanviljelijöitä!

Ja luonnollisesti oli oletettavaa, että kun Etelä-Afrikassa sataa lunta poikkeuksellisen paljon, niin se ei ole osoitus ilmaston kylmenemisestä toisin kuin Amerikan kuivuus on sen lämpenemisestä. Päästökaupan suurin ongelma on se, että yksittäiset valtiot puuttuvat kansainvälisten markkinoiden toimintaan. Vähän kuin yrittäisit voittaa shakkinappuloilla dominossa. Toiseksi suurin - tai tavallaan kyllä jopa suurempi - on se, että hallitus pakottaa ihmiset ostamaan jotain, mitä he eivät tarvitse (päästöoikeus). Jos poliitikot eivät kykene huolehtimaan EDES oman maansa verotulojen ja julkisten menojen tasapainosta, kuinka he voisisvat onnistua huolehtimaan Maapallon pelastumisesta?

Ei kommentteja: