tiistai 14. elokuuta 2012

Teemu ja Tuukka - Vihreät vihaiset miehet

Nuorimies nimeltä Teemu Leivo paljastaa sosiaalidemokraattien ja vihreiden äänestäjien täydellisen asiantuntemattomuuden. En tiedä onko kyseessä sama Leivo, joka tässä irc-gallerian profiilissaan paljastaa harrastuksekseen "kannabis ei ole huume", mutta koska hän kommentoi Osmo Soininvaaran kotisivulla niin miehekkäästi kilometrikorvauksia vastaan, niin melkeinpä löisin asiasta vaikka vetoa. Leivo on niin pitkälle indoktrinoitu vasemmistolaiseen maailmankuvaan, että ressukka kuvittelee valtion maksavan kilometrikorvaukset:
En oikein ole ymmärtänyt kilometrikorvauksien tarkoitusta.

Minkä takia valtion pitää maksaa korvauksia työhön liittyvästä ajamisesta? Mikseivät yritykset maksa kuluja itse?
Että emmää mittää ymmärrä, mutta vastustan, koska joku mainitsi sanan "auto".

Mikä lie alkusyksy vai mikä nostanut näitä pössyttelijöitä ylös koloistaan kommentoimaan maailman menoa. Huitsinnevadan armoitetuin kynäniekka, Yrjö P. kirjoitteli huimausaineiden käytön kriminalisoinnista sanasen, ja eikö jumankaade heti ensimmäisenä kommentoijana ollut joku Tuukka Virtaperko, mänttäläislähtöinen tsadilainen, jonka mielestä pössyttelyn kriminalisointi on väärin, koska hän haluaa pössytellä, ja hänen halujensa mukaanhan täällä sitten muidenkin pitää elellä.

Tuukkahan ei ole suinkaan makoillut toimettomana pössyttelyjensä lomassa, vaan ansioluettelo paljastaa miehen ollen suorastaan liekeissä itsekin:
2006—2010 Turvallisuus- ja tulityökortti
2005 Ylioppilastutkinto

Nyt ihan oikeasti: minä arvostan taidetta ja taiteilijoita, myös Tuukkaa, vaikka tässä vähän piruilenkin. Tuukka kertoilee blogissaan suhteestaan rahaan. Valitettavasti, se muistuttaa tuota edellä mainittua Teemu Leivon ymmärrystä.

Rahan ansaitseminen ei ole mikään helppo juttu, koska jostain syystä kilpailu siitä on kovaa. Siksi aina suurella mielenkiinnolla seuraan muiden vinkkejä, jottei aina tarvitsisi itse kulkea vaikeimman kautta. Niinpä Tuukan blogin lukeminen rauhoittaa mukavasti hermoja:
Sain taannoin maksettavakseni tarkastusmaksun junassa.

80 euron menettämisestä teknisyyksien takia seurasi aivoverenvuotomainen vitutus, joka kesti tunteja. Lähetin lähimmäisilleni vihamielisiä tekstiviestejä. Käteni vapisivat. Olisin mieluummin käyttänyt ne rahat johonkin muuhun.

Enemmän tai vähemmän toivuttuani tästä tapauksesta olen alkanut miettiä, millä tavalla saisin rahaa. Uskon että pystyisin jollain tavalla hankkimaan myös enemmän rahaa. En aio ratkaista rahan niukkuutta ryhtymällä tekemään asioita, jotka eivät ole minun asioitani. Haluan ansaita rahaa tekemällä jotain, mistä pidän.

Oletan, että rahan ansaitsemiskyvyn täytyy jollakin tavalla lähteä minusta itsestäni. Minulla on yksi kaveri, joka voi tienata kymppitonnin viikossa myymällä jotain nitojia. Tämä on se, mistä puhun. Haluan ymmärtää, miten ihminen voi kehittää tuollaisen persoonallisuuden. Kuka tahansa ei varmasti voi tienata kymppitonnia viikossa myymällä nitojia, mutta sen kyvyn voi oppia.

On huomioitava että monet asiat, joita minä saattaisin haluta myydä, ovat niin omituisia etteivät markkinoinnin perussäännöt välttämättä päde. Mutta ennen kaikkea minua kiinnostaisi kehittää markkinoijan persoonallisuus. Tiedän että pystyn siihen — tai luulo ainakin on kovin vahva. Ainoa syy miksen ole tehnyt sitä on se että raha inhottaa minua. ”Rahan ansaitseminen” kääntyy päässäni helposti ”rahan nyhtämiseksi ihmisiltä” tai joksikin muuksi varkautta muistuttavaksi toiminnaksi. Pidän sitä moraalisesti alhaisena, mutta luultavasti tämä on vain defenssi. Luultavasti tarvitsen defenssin, koska minä en ole ollut hyvä ansaitsemaan rahaa. Sitten selittelen itselleni, että se on paskapäiden hommaa, ja silti pidän kaveristani joka myy niitä vitun nitojia.
Loppuun ihan vakavasti esitettty kysymys: miksi me olemme menneet antamaan äänioikeuden tuollaisille ihmisille? Ymmärrän toki, että kategorisesti äänioikeus määritellään iän perusteella, mutta ennen muinoin äänioikeuden saattoi menettää samalla kun sai riittävän vakavan tuomion. Ei demokratia voi olla tällaista, että yhdet maksavat ja toiset tuhlaavat.

6 kommenttia:

Joukkoliikenne kirjoitti...

Kävin myös tutustumassa Tuukan ajatuksiin ja saavutuksiin. Miehen CV on kyllä todella jäätävä. Mielestäni olisi mahtavaa, jos kansakuntamme todella olisi niin rikas, että meillä olisi varaa elättää Tuukan tapaisia loisia, mutta valitettavasti näin ei ole.

Juuri Tuukan tapaiset perseilijät saavat joskus toivomaan, että Suomea koettelisi jokin hyvin vakava kriisi jolloin näiden parasiittienkin olisi pakko kantaa vastuunsa omasta elämästään ja toimeentulostaan.

Huvittavinta on se, että Tuukka kuvailee itseään intellektuelliksi. Ilmeisesti sen pystyy sitten itse määrittelemään. Jos intellektuelliksi pääseminen vaatii Tuukan saavutuksia, niin olen hyvin ylpeänä sitten moukka.

Kumitonttu kirjoitti...

Intellektuelli on varmaan suurimmalle osalle kansaa sellainen, joka elää apu-tms-rahoilla ja osaa piirtää, veistää tai runoilla. Historiantutkija ei voi olla intellektuelli, koska on töissä. Dekkaristi - kuten Michael Crichton - ei voi olla intellektuelli, koska ei kirjoita runoja. Jukka Virtanen voisi olla muuten, mutta hän on liian viisas ja elämänkokemuksensa turhan laaja, jotta osaisi supistaa yhteen lauseeseen kaiken yhteiskunnallisen vääryyden.

Sammalkieli kirjoitti...

Kumitonttu, minkä vuoksi poistat kommenttejani?

Kumitonttu kirjoitti...

Trollausta ja adhomia. Sulla on oma blogi jossa voit kirjoitella mitä haluat. Täällä kirjoitustesi tulee jollain järkevällä tavalla kytkeytyä itse aiheeseen - ei minun tai kommentoijien psyyken pohdintaan.

Miltton Friidman kirjoitti...

Jossain vaiheessa saamme sinutkin, KT.

Kumitonttu kirjoitti...

Jossain vaiheessa saamme sinutkin, KT.

Mihin?