Paljonko Suomen ero eurosta maksaa?

Suomalainen GnS Economics -niminen (Growth and Strategy) konsulttitoimisto tarjoaa maksusta ennusteitaan, joita se laatii makrotaloudellisten tunnuslukujen avulla. Kotisivuilla on tietenkin myös maksutonta materiaalia syötteinä, ja niitä voi suositella, jos talousasiat yleisesti ja nykyinen eurokriisi erityisesti kiinnostavat. Tämä pitkänpuoleinen analyysi taloudellisista vaikutuksista Suomeen, jos se eroaa eurosta, on erinomainen. Tutkijat arvioivat, että Suomen kustannukset ovat - eurossa pysyessämme - EKP:n velkataakan verran ja - eurosta erotessamme - noin 10%:n kansantuotteen lasku.

Euroopan vakausmekanismi on yksityinen osakeyhtiö, jonka saatavien menetys mahdollisissa pankkienkonkursseissa voi nousta 600 miljardiin, mistä Suomen osuus (1,8%) olisi 12 miljardia euroa. Markkina-arvioiden mukaan 600 miljardia ei riitä, vaan Italian ja ehkä Ranskan tapauksessa pääomia tarvitaan 2.000 milhardia euroa, jolloin Suomen osuus onkin jo 36 miljardia. Mutta jos EVM joutuu tukemaan Italiaa ja Ranskaa, eivät nuo maat tietenkään enää voi itse rahoittaa EVM:ää, jolloin Suomen osuus kasvaa samassa suhteessa kun muita maita jää pois. Näin ollen on realistista - joskin epätodennäköistä - että Suomen vastuut kasvavat 50-100 miljardiin euroon. Tämä tarkoittaa Suomen konkurssia ja uutta alkua.

Mikäli Suomi eroaa, kustannus on GnS:n arvion mukaan 10-20 miljardia. Aika iso ero, vai mitä? Kansa kyllä kestää ja on kestänyt suurempiakin kriisejä, mutta poliitikot eivät kestä. Urpilaisen politiikka kaikessa populistisuudessaan vetoaa kansaan kuin joulukinkku, ja SDP kasvaa rinta rinnan velkamme kanssa. Katainen ja erityisesti eduskuntaryhmän pj. Jan Vapaavuori alkavat jo saada näppylöitä seuraavia vaaleja odotellessaan. Kansan mielikuva kriisin hoidosta on nimittäin sellainen, että demarit pitävät jämäkästi suomalaisten puolta ja Kokoomus jakaisi tuhkatkin härmäläisten saunanpesistä oliivipuiden lannoitteeksi. No, tuohan on silkkaa populismia vailla totuusarvoa, mutta se kuuluu politiikkaan.

Suomen ero eurosta on siis vain ajan kysymys. Ero tarkoittaa mahdollisesti myös eroa EU:sta, koska pankkisektorin repäiseminen irti Euroopan Keskuspankista tarkoittaa tosiasiallisesti myös Maastrichtin sopimuksen noudattamatta jättämistä. Estääkseen massiivisen pääomapaon valtion olisi pakko rajoittaa pääomien vapaata liikkumista. Mahdollisesti muut EU-maat antaisivat Suomen pysyä mukana senkin jälkeen, mutta ei välttämättä. Suomen olisi hyvä samassa yhteydessä erota myös EU:sta, ja selkiyttää sekä talouspoliittisia että yhteiskunnallisia tavoitteitaan. Olisi syytä miettiä, miten holhoavan yhteiskunnan tarvitsemme ja mihin meillä on varaa.

Suomessa asuntojen hinnat ovat perinteisesti seuranneet reaaliansioiden ja -korkojen kehitystä. Tällä hetkellä asuntojen hinnat ovat tasan tarkkaan trendillä. Vuokriin verrattuna asuntojen hinnoissa on noin 20%:n kupla, mutta tällä mittarilla ei ole kovin korkeaa selitysastetta. Suomi on tosin yksi harvoista OECD-maista, joissa hintakuplaa ei ole, koska meillä rakennusliikkeet ja pankit muistavat yhä 90-luvun lamassa hintakuplan puhkeamisen seuraukset. Urpilaisen ja Kataisen politiikalla me siis maksamme muiden maiden asuntokuplat kiitokseksi siitä, että olemme hoitaneet omat asiamme mallikkaasti.

Ylikansallisen Sekoomuksen Sirpa Pietikäinen toteaa paljastavasti euron ja EU:n sosialistisesta luonteesta:

– Euron kaatuminen tarkoittaisi julkisen talouden rajuja leikkauksia, Pietikäinen sanoi.

Presidentti Sauli Niinistö pitää puolestaan inflaatiota ainoana keinona pelastaa Suomi velkaorjuudelta:

– Nyt kannattaisi todellakin lähteä hahmottamaan sitä, miten tästä kurimuksesta päästään ulos, Niinistö sanoi Kokkolassa.
– Itse olen aika pitkään ollut sitä mieltä, että setelipainoa pyörittämällä ongelmat hoidettaisiin, vaikka en pidäkään sitä kauhean ihanteellisena ratkaisuna.

Pääministeri Katainen puolustaa sosialismia:

On harhaluuloa, ettei eurosta eroaminen vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointiyhteiskuntaan.