1970-luvulla Suomen Mielenterveyseura ajoi eläimeensekaantumisen poistamista rikoslaista. Vielä 20 vuotta myöhemmin rikoslaissa (1734 Rakennuskaari) oli kielletty paimenpoikien (ei siis -tyttöjen) käyttö. Vanhassa testamenstissa määrättiin eläimeensekaantumisesta molemmille osapuolille hengenlähtö, mutta 1700-luvun Euroopan kylpiessä vlistuksen hengessä, Ruotsin valtakunnassa jaettiin kuolemantuomioita animalisteille (hehe) enemmän kuin kaikille muille yhteensä! Kuitenkin historijoitsijat arvioivat, ettei härmässä sen enempää eläimiä käytetty kuin muu(sic!)allakaan. (Teemu Keskisarjan Kyynelten kallio)
Paimenpoikien kielto johti luonnollisesti vaikeaan työvoimapulaan, koska jonkunhan ne eläimet oli kesällä hoidettava, ja naisilla oli muutakin tekemistä kuin paimentaa lehmiä ja tyttöjen laskeminen metsään päiväkausiksi sisälsi omat vaaransa. Mistä esivallan moraalipaniikki oikein johtui? Poliittinen eliitti varmaan ymmärsi, että säädös on alamaisten kannalta mahdottoman hankala toteuttaa, mutta sitä ei muutettu. Kyse ei ollut hulluista, koska tapa oli oman aikansa mittapuun mukaan yleinen. Eläimiinsekaantuminen oli aikoinaankin raskas rikos - koska se saastutti eläimen - mutta ei ihmisarvoa alentava poikkeavuus, kuten pedofilia nykyaikana. Nykyajan Suomessa käydään samanlaista seksuaalisuuden uhmaamista - miehet eivät saa ostaa seksiä naisilta - mikä aikoinaan selitti ison osan eläimiinsekaantumisista. 2000-luvulla miehiä vaaditaan pidättyvyyteen (onaniasta ei sentään enää varoitella) ja samaan aikaan miesten keskinäinen suhde pitäisi saattaa tasa-arvoiseen asemaan.
Piru on merrassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti