lauantai 5. marraskuuta 2011

Perimä, kasvatus ja uskonnollisuus


Suomen Kuvalehden penaali Vesa Löhönen on ollut työntouhussa, kuten kuva osoittaa.


Työkalut ovat siistissä järjestyksessä, joten katsotaanpa, mitä Löhönen on saanut aikaiseksi kirjoittaessaan kunniaväkivallasta pitkän artikkelin Suomen Kuvalehdessä (nro 40/2011).

Turkkilaisessa väkivallassa on piirteitä kollektiivisesta, jäsentymättömän häpeän puristuksesta. Nöyrä turkkilainen työmies on ollut pääkaupunkiseudun siirtotyömailla arvossaan. Vaatimaton ja sanojensa mittainen ahertaja. Vastasyntyneen poikalapsen eliniän ennuste on Turkissa maan alhaisimpia.

Tutkimme hiljattain kahdensadanviidenkymmenen Turkissa tehdyn väkivaltarikoksen piirteitä, ja huomionarvoista oli suuri hajonta tekijöiden kesken. Teot eivät keskittyneet samoille henkilöille, vaan kynnys väkivaltaiseen käyttäytymiseen on madaltunut yleisemminkin. Omat oikeudet kyllä tunnetaan hyvin, mutta velvollisuudet kanssaihmisiä kohtaan jo huonommin. Kohteeksi voi joutua myös täysin sivullinen. Se on kuitenkin harvinaisempaa.

Turkkilainen väkivalta on pohjimmiltaan kunniaväkivaltaa. Mustasukkaisuus on keskeisiä motiiveja. Pelkoa kasvojen menettämisestä ja häpeästä pienenevien yhteisöjen keskellä. Kaikki viihteessä tarjottava elämä, jossa eletään kuin elopellossa paria keskenään vaihdellen, on ookoo, mutta kun tosielämässä tyttöystävä jättää, maailma nähdään niin mustaksi, että ollaan valmiita tekemään peruuttamattomia ratkaisuja.

Turkkilainen syyllisyyden ja häpeän vuosisatojen taakka, pelon ja nöyryyttämisen kulttuuri, jota ahdasmielinen hengellisyys on ruokkinut. Vuosisatainen pettymys hengellisyyteen purkautuu nyt, ja henki on, ettei minulle kukaan mitään mahda. Turkissa on eletty häpeään saattamisen maailmaa, jota uskonnolliset johtajat ovat pelolla hallinneet. Raaimmat henkirikokset ovat uskovaisten tekemiä, ja suhteessa vankimäärään heissä on hyvin paljon erittäin taitavia vedättäjiä.

Tämän ajan turkkilainen peräkamarin poika on 25-vuotias aikuinen, joka saa vanhemmiltaan viikkorahaa, hyödyntää sosiaalituet ja jonka luokse on muodostunut samanhenkisten kommuuni. Yhteiskunnan sisään kehittyy varjoyhteiskunta omine merkistöineen. Päihteet ja toimeentulotuen jatkoksi tehtävä pieni vilunki lisäävät riskiä joutua osalliseksi väkivaltarikokseen. Väkivallan tekijää odottaa yhteisön paine toimia väkivaltaisesti jatkossakin. Väkivallan kierre vahvistuu ja iän myötä riski vakavammasta väkivaltarikoksesta kasvaa.

Turkissa on paljon kätkettyä, käsittämätöntä häpeää. Piilopirttien insestiä ja pedofiliaa, vaiettua lapsuuteen liittyvää traumaattista väkivaltaa. Väkivallalle altistava geenivirhe tiedetään. Väkivallassa ilmenee samanlaista ylisukupolvisuutta kuin työttömyydessä ja päihteiden käytössä, mutta sitä ei saa leimata vain turkkilaiseksi ilmiöksi. Väkivaltainen käytös on perua heikosta itsetunnosta. Väkivallan tekijä haluaa poistaa syyllisyydentuntonsa etsimällä edes pientä syytä toisesta omalle käyttäytymiselleen.

Ja lopuksi - on pakko tunnustaa, että huijasin teitä rakkaat lukijani. Kirjoitus käsitteli Kainuuta, joten kun korvaatte ylläolevassa "Turkin" Kainuulla, niin eteenne aukeaa entisen porvarilehden lukijoilleen välittämä mielikuva savolaispojista. On ilman muuta tärkeää, että kainuulaispoikien elämästä kerrotaan ja heidän ongelmiinsa etsitään apua maanlaajuisesti. Mutta jostain ihmeen syystä, samat ongelmat maahanmuuttajien tuomina lieveilmiöinä johtuvat suomalaisten rasismista ja ovat ratkottavissa "lisäämällä resursseja kotouttamiseen". Eli rahalla, jota ei nyt sitten riitä Kainuuseen. Mutta ennen kaikkea: samaa perinnöllisyydestä johtuvaa ja sukupolvien yli ulottuvaa ominaisuutta ei saa ulottaa rasismikortin viuhumatta islamiin. Olemme siis löytäneet ns. ratkaisun avaimen.


Mielenkiintoinen yksityiskohta on muuten se, että kirjoituksen kohta "Raaimmat henkirikokset ovat uskovaisten tekemiä, ja suhteessa vankimäärään heissä on hyvin paljon erittäin taitavia vedättäjiä." on alkuperäisessä tekstissä kuvaus ortodoksikirkosta. Artikkelissa haastatellaan Isä Hakkaraista (sic), jonka mielestä kirkko kerää nyt satoa vuosisataisesta kurittamisella uhkaamisesta. Jos Isä H on oikeassa, olemme nyt haalituilla muslimeilla saaneet varmistettua, että samoista ongelmista puhutaan vielä satojen vuosien päästä.

Loppuun Vasarahammerille oma työkalu.


Illustrators.org

4 kommenttia:

vieras kirjoitti...

Alkujaan olen kotoisin Kainuusta ja nyt olen Pohjois-Savossa. Pitäiskö tuon jutun kirjoittajan mukaan minun olla tuollainen niin kuin jutussa sikäläisten väitetään olevan?

Normivirtaisia ihmiset ovat Kainuussa ja Savossa. Uudet työpaikat ovat niitä mitä Kainuussa ja Savossa tarvitaan.

Kumitonttu kirjoitti...

Kaipa se menee sillä tavalla, että tiedostava toimittaja on ajatellut nostavansa nuoret savolaismiehet valokeilaan, niin loppuupahan se persuilu tuhansilla uuninpankoilla ympäri salomaita.

Valkea kirjoitti...

Siinä on tosiaan pieniaivoisen toimittajan vuosikymmenien suomalaisten nöyryyttämisen ja häpäisemisen kulttuuri toimituksissa puhjennut täyteen rikkaruohouteensa. Viimeinen asia mitä kainuulaiset tarvitsevat, on helsinkiläinen liberaalipuoskari loihtimaan ongelmia tyhjästä. Kainuulaiset tulevat hyvin toimeen keskenään iänkaikkisesti senkin jälkeen kun Helsinki on muuttunut liberaalien luomaksi elinkelvottomaksi p.skastaniksi.

Kumitonttu kirjoitti...

Lukaisin tuon itsekin uudestaan, ja onhan se niin asenteellista skeidaa, että ei todeksi usko. Harmi homma, että Kuvalehti on vajonnut sekin polvilleen tuohon liejuun. Muistan lukeneeni sitä kehdosta alkaen, mutta jokunen vuosi sitten lopetin, kun Soininvaara tuli kolumnistiksi. Ettei tässä maassa olisi parempaa tekemistä porvarilehdelle kuin antaa mainostilaa punavihreälle vajakille...