Dennis Prager arvostelee feminismiä sosialistisesta unelmoinnista, jossa konservatiivit niputetaan taantumuksellisiksi ja edistyksen nimissä ajetaan asioita, joiden vaikutus yksilöiden elämään paljastuu vasta vuosikymmenten saatossa. Betty Friedanin kirjan Feminism Mystiquen katsotaan toimineen jonkinlaisena veräjänvartijana.
Kuluneen 50 vuoden aikana länsimainen yhteiskunta on muuttunut perhekäsitteen osalta voimakkaimmin. Vielä 60-luvulla keskiluokkaiset kotiäidit purkivat toimettomuuttaan The Rolling Stonen Mother's little helper -laulussa vihjailemalla tavalla. Lisääntynyt vapaa-aika, nopeasti paraneva elintaso, sähköinen tiedonvälitys ja seksuaalinen vapautuminen nosti naiset elätettävistä yhä useammin elättäjiksi.
Naiset pääsevät länsimaisissa uskonnollisissa yhteisöissä avainasemiin. He osallistuvat urheilukilpailuihin ja pääsevät politiikassa ja talouselämässä korkeimpiin mahdollisiin asemiin. Prager nostaa neljä muutoksesta aiheutunutta seikkaa esiin.
Ensiksi, feminismi kannusti naisia matkimaan miesten seksuaalisia viettejä. Tiedättehän - siemenlinko... Naisen psyyke äitinä ja jälkeläistensä elossa pysymisestä edellyttää kuitenkin pitkäaikaisempaa sitoutumista. Pragerin huomauttaa, että nuorten naisten masennuksen on havaittu lisääntyvän seksiseuralaisten määrän mukana. Henkilökohtaisesti en tiedä, kumpi oli ensin - itsetuhoinen käytös vai masennus.
Pragerin kanssa keskustelleet naiset ovat myös nostaneet esiin aika yllättävän seikan. Seksuaalinen uskaliaisuus on heikentänyt naisten saamaan nautintoon seksistä. Osmo Kontulan tutkimukset Pohjois-Euroopassa osaltaan hiukan tukevat tuota näkemystä. Kontulan mukaan 60-luvun jälkeen on tapahtunut nimittäin kaksi suurta muutosta: ensiksikin, naiset saavat nyt seksuaaliset halunsa pientä nymfomaanien vähemmistöä lukuun ottamatta tyydytettyä siinä määrin kuin haluavat. Toiseksi, suhteellisen suuri osa (10%) miehistä jää kokonaan ilman seksiä. Tilannetta ei tietenkään auta protituution kieltäminen. Niin tai näin, seurauksena on, että 40-vuotiaista helsinkiläismiehistä 60% on lapsettomia. Naisista 40%, eli keskimäärin naisilla alkaa olla kaksi eri isää jälkeläisilleen. Prageriin yhteyttä ottaneet naiset ovat kuvailleet, kuinka seksi ilman sitoumuksia aiheuttaa yleistä epäluottamusta miehiä kohtaan, hyväksikäytetyksi joutumisen tuntemuksia, seksin ja rakkauden välisen yhteyden purkautumista ja aviomiehen tekemien aloitteiden torjumista. Monen mielestä seksi aviomiehen kanssa ei eronnut muista panoista millään tavalla.
Toinen ongelma liittyy uraan ja lasten hankkimisen lykkäämiseen. Luonnollinen reaktio naiselle äitinä on pohjaton rakkaus lastaan kohtaan. Ei tietenkään aina ja kaikille, mutta evoluutio suosii jälkeläisiä, joiden äiti osoittaa vahvaa tunteellista sitoutumista jälkeläisiinsä. Nainen ilman miestä ei voi toteuttaa omia vaistojaan ja viettejään.
Kolmas feminismin perintö liittyy naisten työssäkäyntiin. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa lapset kasvatetaan teollista toimintaa muistuttavissa laitoksissa erossa äideistään. Isralin kibbutseilla samaa yritettiin aluksi, mutta äitien vastarinta pakotti muuttamaan toimintaa. Femisnimin ajatus naisten tasa-arvon parantamisesta kääntyykin naisten pakoksi käydä töissä ja luopua kotiäitiydestä.
Neljäs feminismin tulos on miesten naisistuminen. Historian saatossa mies on kantanut vastuun perheensä ruokkimisesta. Jälleen, eivät aina ja kaikki, mutta miehen jälkeläisillä on parempi mahdollisuus pysyä hengissä, jos mies tietää jälkeläiset omikseen. Sen varmistaminen on toteutunut patriarkaalisella yhteiskuntamallilla ja sitä tukevilla uskonnoilla, jotka ovat feminismin hyökkäyksen kohteena.
Miehet haluavat kilpailla, tulla arvostetuiksi miehinä, isinä, elättäjinä tai muilla tavoilla. Kiitos feminismin, naiset makaavat monien miesten kanssa vaarantaen onnellisuutensa, lykkäävät avioitumista oikean miehen löytämisen toivossa liian pitkään, palkkaavat jonkun hoitamaan lapsiaan ja huomaavat avioituneensa poikien kanssa, koska miehiä on niin harvassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Tai ainakin parempi kuin Matruunan sekoilu tästä samasta aiheesta.
Matruuna näkee ongelmien syynä ihmisluonnon ("naiset jahtaavat alfamiehiä"), kun ongelmana on pikemminkin kulttuurin muutos.
Oletko muuten tutustunut tähän artikkeliin:
http://en.wikipedia.org/wiki/Hajnal_line
"...konservatiivit niputetaan taantumuksellisiksi ja edistyksen nimissä ajetaan asioita, joiden vaikutus yksilöiden elämään paljastuu vasta vuosikymmenten saatossa."
Tuossa on sanottu se olennainen. Feminismi on vain yksi 60-lukulainen yhteiskunnallinen utopia, joka on onnistuneesti tuhonnut vanhan pystymättä luomaan mitään uutta ja kestävää tilalle.
Liikkeelle on käynyt kuten muillekin progressiivisille uudistusliikkeille. Kun utopian alkuperäiset tavoitteet (=vanhan järjestelmän tuho) on saavutettu, liike on muuttunut entistä radikaalimmaksi ja miesvihamielisemmäksi.
Kyllä ne Matruunan mainitsemat vietit ovat siellä jossakin olemassa. Yhteisön normit ovat kuitenkin pitäneet ne kurissa ja ohjanneet ne hyödyttämään yhteisöä sen sijaan, että ne tuhoaisivat sen.
Sammal, tuon Hajnalin linja on yksi länsieurooppalaisen kulttuurin ikivanhoista piirteistä. On ilmeistä, että aroilla tarvitaan erilaisia tapoja, erilaista kulttuuria, kuin viljavissa ja leudoissa jokilaaksoissa.
Toki ihmisluonnolla on keskeisin merkitys toimiimme, mutta ihmiset valitsevat eri tavoilla, vaikka heillä olisi samat vietit ja vaistot. Kulttuuri ja tavat estävät ihmistä aiheuttamasta omaa tuhoaan yhteisön sisällä, eli tapojen ja kulttuurin tehtävä on suojella yksilöä vieteiltään - ja samalla tietenkin yhteiskuntaa. Jos yhteiskunta romahtaa, vietit pääsevät pintaan, koska suojaavaa vaikutusta ei tarvita. Päin vastoin, yksilön voi olla mielekästä toimia vaistojensa varassa, ainakin evoluution kautta tarkasteltuna.
Vasara, kuten tiedetään, natsit kielsivät homouden, mutta eivät lesboutta. Tästä juontaa nykyisen vasurieliitin into halia homoja. Osoitukseksi muille ja itselle, että ovat universalisteja.
Feminismin huvittava ulottuvuus ilmenee siinä, että nimenomaan homojen (siis miespuolisten) asema on parantunut 70-luvulta alkaen enemmän kuin minkään muun yksittäisen ryhmän, jos ryhmiä luokitellaan seksuaalisuuden/sukupuolen mukaan. Edes naisten asema ei ole muuttunut Euroopassa niin voimakkaasti kuin nimenomaan homojen. On jollain tavalla koomista, että naisten vapautukseen tähdännyt liike vapauttikin homomiehet.
Ylen uutisissa puhuttiin downshiftaamisesta, ja sen yhteydessä kirjoitettiin näin: >...sen pelätään vahvistavan perinteisiä sukupuolirooleja.>
Siis PELÄTÄÄN. Yleensä perinteistä puhutaan positiivisessa mielessä, että niitä pitää kunnioittaa ja säilyttää, mutta tässä kohdassa niitä täytyy pelätä.
Kontulan tutkimus kyllä ihmetytti joiltain osiltaan... yhtä lailla kai naimisissa olevat "perinteiset" naisetkin on saaneet halunsa tyydytettyä (siis mikäli siihen ei tarvita muuta kuin mies) ennen 60-lukua. Toisaalta moni nainen valittaa nykyisin, että mieheltä on halut kadoksissa.
Ja aika paha yleistys kuitata kaikki naiset samaan nippuun...Olikohan Kontulan tutkimuksessa mitään prosenttilukua naisista, jotka eivät käytä hyväkseen nykyajan naisten mahdollisuutta useisiin panoihin, ja onko ne vähemmän masentuneita estottomiin kanssasisariinsa nähden, tai nauttivatko enemmän seksistä?
Nimimerkillä "pojan kanssa naimisissa oleva, haluton, nautintakyvytön ja masentunut yhden miehen (pojan) nainen, jonka kaksi lasta ovat samalle miehelle (pojalle)" :)
Kiitos Sanna kommentista. Kontulan tutkimuksen kohdassa, johon viitasin, kysyttiin aktien määrää ja sitä, miten hyvin se vastaa omia toiveita. Vain useita kertoja päivässä haluavat naiset eivät saaneet tarpeeksi. Kaikki muut naiset olivat tyytyväisiä siltä osin. Miehillä joka ryhmä oli alle omien toiveiden ja lisänä oli ryhmä, joka ei saanut ollenkaan. Muistaakseni noin 10%.
Kontulan tutkimus ei ottanut kantaa tuohon masennukseen, vaan se on Pragerin kommentti asiaan. Arvelen, että partnereiden määrän yhteys masentumiseen ei johdu partnerien määrästä sinänsä, vaan partnerien runsas määrä lienee kytköksissä muutoinkin hakusessa olevaan omaan elämän suuntaan.
Ei kukaan niputtanut kaikkia naisia samaan kasaan tässä. Esitettiin vain väite, että koska parisuhdemarkkinoilla tarjonta ylittää kysynnän, nainen saa paremmin omat toiveensa läpi kuin mies. Ja Prager ironisoi, että kannattaa varoa mitä toivoo, koska joskus se ei olekaan hyvä asia.
Sannan miehen voi kuvitella olevan tyytyväinen, kun on saanut vaimon, joka osaa arvostaa niitä ominaisuuksia, joita miehellään on. Se on aika harvinaista nykyisin, ja lienee aina ollutkin.
Lähetä kommentti