Korko on korvaus sijoittajalle pääomasta samalla tavalla kuin palkka työmiehelle tehdystä työstä. Reaalikorko on kaikkialla maailmassa sama, koska sijoittajalle on loppujen lopuksi se ja sama, kuka pääoman laittaa niin sanotusti poikimaan. Reaalikoron päälle tulee erilaisia riskilisiä, kuten maariski tai inflaatio. Pitkän lainan korko on korkeampi kuin lyhyen, koska sijoituksen aikajänne lisää riskiä. Merkittävin riski sisältyy siihen, saako sijoittaja pääomansa takaisin.
Ruotsin pitkät korot ovat tällä hetkellä matalammat kuin Saksan. Kyse on sitä, että markkinoilla uskotaan, ettei kruunulla elätetä Välimeren valtioita toisin kuin D-markalla (eurolla). Markkinat epäilevät, että tällainen mahdollisuus on olemassa, vaikkakin se on pieni. Kyetäkseen elättämään Välimeren maat, Saksan olisi velvoitteistaan selviytyäkseen pidettävä korkeampaa inflaatiota kuin Ruotsin. Inflaatio on siis korkotason keskeinen - vaikka ei ainoa - selittäjä.
Korkotason keskeinen selittäjä on pääoman puute tai ylitarjonta. Vapailla rahamarkkinoilla - missä nyt elämme - korko nousee, jos tuottavia sijoituskohteita on enemmän kuin markkinoilla pääomaa. Jos tuottavia kohteita ei ole - siis lainarahalle ei ole kysyntää - ei korkokaan nouse. Maailmanlaajuisesti vallitsee tilanne, jossa hyvätuottoisia sijoituskohteita ei oikein tahdo löytyä. Se pitää reaalikorot alhaalla.
Inflaatio on länsimaiden ainoa keino purkaa ylivelkaantumisen aiheuttama ongelma takaisinmaksusta. Inflaatio nostaa nimelliskorkoa, mutta oleellista on, että se ei nosta reaalikorkoa. Kun hyviä sijoituskohteita ei ole, ainoa nimelliskorkoa nostava ominaisuus liittyy inflaatiopelkoon. Inflaatiopelko kuvastaa sijoittajien epäluuloa kyseisen valuutan heikkenemiseen. Kun Suomessa korkoero Saksaan ennen euroaikaa oli noin kolme prosenttiyksikköä, se kuvasti pääasiassa sitä, että Suomen markan uskottiin hitaasti devalvoituvan Saksan markkaan nähden kolmen prosentin vuosivauhdilla. Ja toisekseen sitä, että Suomessa oli maariski liittyen lähinnä Neukkulaan.
60-luvun alussa Suomen ja Saksan markkojen kurssi oli suunnilleen 1:1 (tämän vedin muistista - en etsi nyt lähteitä tähän kirjoitukseen ajan putteen vuoksi). Suomalainen talouspolitiikka aiheutti tuottavuuden laskun Suomen markoissa Saksan markkaan verrattuna. Parissa vuosikymmenessä Suomen markka menettikin arvoaan Saksan markkaan siten, että 80-luvun lopussa vaihtosuhde oli 1:2,5. Suomen liittyessä euroon vaihtokurssi oli jo 1:3.
Eurooppalainen vasemmistolainen (lue: liberaali fasismi) talouspolitiikka ajaa kiville ensi vuoden aikana. Presidentin- ja kunnallisvaalien takia puolueiden talous on niin tiukilla, että ylimääräiset eduskuntavaalit järjestetään vasta 2013 puolella. En arvuuttele, miten euro hajoaa ja mikä on Suomen valuutan nimi 2013. Oleellisempaa on se, että nykyinen OW Kataisen ja Papukaija Urpilaisen ajama politiikka ajaa kiville.
Mitä tämä tarkoittaa? Ensi vuoden aikana työttömyys ns. räjähtää käsiin. Valtiolla ei ole varaa sosiaalitukiin, joten nykyisestä keskusjohtoisesta järjestelmästä siirrytään kohti 80-luvulla viimeksi nähtyyn politiikkaan, jossa jokainen on ensisijaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan. Häviäjiä ovat ne, keillä on talletuksia, eli Suomessa eläkeläiset ja eläkesäästäjät (siis jo mainittujen tulonsiirrossa saamapuolella olevien lisäksi). Voittajia ovat velalliset, koska nimelliskorko jää inflaation alapuolelle.
Oleellinen asia on se, että nykyisen järjestelmän nettosaajat häviävät ja nettomaksajat voittavat. Perustelu on yksinkertaisesti se, että nettosaajia on ollut enemmän kuin maksajia. 1,7 miljoonaa veronmaksajaa ei pysty elättämään 3,5 miljoonaa saajaa, vaikka vaaleissa suhde onkin mennyt toisinpäin.
15 kommenttia:
Olen siinä mielessä kyllä täysin eri mieltä, että me todellakaan emme elä vapailla rahamarkkinoilla. Syitä tähän on muutamia, mutta yksi keskeinen on se, että rahan määrää, arvoa, ja ennenkaikkea sen takaisinmaksua tietyissä tilanteissa manipuloidaan poliittisin päätöksin. So. kun joku on velkaa, erityisesti, kun valtio tai pankki on velkaa jollekin, on melko suuri epäilys siitä, että vaikka se ei maksaisia takaisin, niin joko veronmaksajat maksavat tai keskuspankki painaa rahaa maksamiseen. Siksi näiden tahojen korko on alihinnoiteltu, eikä markkinahinnan mukainen.
Valtion velka ei ole Suomessa mitenkään älyttömän kovalla tasolla. Se nousee nyt maltillisemmin kuin 90-luvun alussa, ja ei ole vielä sillä tasolla, missä se oli 95 tms.
80-luvulla ei ollut politiikkaa, jossa jokainen olisi ollut vastuussa omasta toimeentulostaan. Toimeentulotuet sun muut olivat suunnilleen samalla tasolla kuin silloin.
Siitä en ole eri mieltä, että vasemmistolainen eli populistinen politiikka joudutaan ajamaan ala. Siihen ei ole varaa.
Siinä olet oikeassa, että poliitikot vaikuttavat rahan määrään markkinoilla. Mutta tarkoitinkin sitä, että vapailla markkinoilla rahan hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan mukaan. Poliitikot yhtenä osapuolena antavat lupauksia, joista vaarallisin on ollut euromaiden lainojen ristiintakaus; vaikkakin sanattomasti annettu. Sen seurauksena Ruotsin pitkät korot ovat Saksaa matalammat. Eli markkinoilla pelätään, että Saksan on (Ruotsia kovemmalla) inflaatiolla hoidettava velvollisuutensa pois.
Toisaalta tässä käynee vielä niin, että pankkien vakavaraisuusvaatimuksia tullaan tiputtamaan ja ohjaamaan mm. asuntokannan vakuusarvot uusiksi. Espanjassa on nyt 200.000 asuntoa tyhjillään. Keskihinnalla 200.000 euroa Espanjan pankeilla on 40 jaardin pommi sylissä. Sen sulattaminen vie aikaa 20 vuotta, joten sen aikana alaskirjauksia ei voi tehdä, tai pankit vaatii tuon 40 jaardia lisää pääomaa. Plus muut luottotappiot päälle.
Valtion velan määrä on toki kovempi nyt kuin silloin, mutta suhteessa kansantuloon pienempi. Suurin ongelma on kuitenkin se, että nyt päättyvällä nousukaudella velkaantuminen vain kiihtyi. Erittäin huolestuttavaa.
89-luvulla toimeentulotuella oli voimakas antisosiaalinen leima, miksi sen nostamista välteltiin ihan loppuun asti. Poislukien tietyt hippikommuunit ja muut vajakit.
Päättynyt "nousukausi", jos viittaat 2009-2011 ei ollut oikeastaan nousukausi, vaan elvytyskausi. Siinä velkarahalla elvytettiin siinä toivossa, että oikea nousukausi alkaisi. Tämä on nyt se paljon pelätty W-käyrä, eli nyt mennään vuoristoradassa toiselle kierrokselle.
Minä lähden kaukoitään odottelemaan parempia aikoja. Screw you guys.
"Valtiolla ei ole varaa sosiaalitukiin, joten nykyisestä keskusjohtoisesta järjestelmästä siirrytään kohti 80-luvulla viimeksi nähtyyn politiikkaan, jossa jokainen on ensisijaisesti vastuussa omasta toimeentulostaan."
Sosiaalituet ovat kokonaisuutena ajatellen melko pieni menoerä. Lisäksi sosiaalituet ovat Suomessa hyvin pieniä muihin pohjoismaihin verrattuna. On pelkkä myytti, että Suomessa olisi poikkeuksellisen korkea sosiaalitukien taso. Ei ole.
Nythän ns. perusturvaa nostetaan satasella. Eikä julkinen talous siihen kaadu. Olisi varaa nostaa enemmänkin.
Pitäähän meidän pummienkin jotain syödä. Jos ruokarahaa ei tipu, jälki voi olla aika rumaa.
[Toisaalta laajemmassa mielessä sosiaaliturvan alasajo voisi olla hyväkin asia: Tyytymättömät ihmiset nousisivat nopeasti barrikadeille ja saisimme sosialistiseen vallankumoukseen vähän uutta puhtia.
Tosin demokratiassa todennäköisin lopputulos olisi, että seuraavissa vaaleissa kommunistit pääsisivät eduskuntaan ja vasemmistoliitto olisi suurin puolue. Tai sitten sosiaaliturva palautettaisiin vähin äänin jo ennen vaaleja.]
Jos tarkastelukulmaksi otetaan marxilainen työarvon käsite, niin perusturvan työarvo laskee ja on laskenut jatkuvasti työn tuottavuuden noustessa. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli sosiaalitukiin tehdään vain indeksikorotukset, se muuttuu jatkuvasti suhteellisessa mielessä yhä pienemmäksi "rasitteeksi" työssäkäyville.
Jos et usko, niin mietipä että nykyinen työttömyysturva on ostovoimaltaan suunnilleen samaa tasoa kuin duunarin palkka 50-luvun alussa.
Elintason ja tuottavuuden noustessa on ihan oikeasti aina varaa parantaa myös sosiaaliturvaa. Näin tulee olemaan myös tulevaisuudessa.
Jos sosiaaliturvaa ei paranneta yleisen elintason noustessa, kysymys on tavallaan siitä, että meiltä joutilailta ryöstetään meille kuuluva pala yhteisestä kakusta.
Kysymyksessä on pelkkä poliittinen päätös eikä mikään taloudellinen välttämättömyys.
[Porvariston suosikkiargumentti "Mene töihin" ei ole mikään oikea sosiaalipoliittinen ratkaisu, koska työpaikkoja nyt vain on vähemmän kuin joutilaita. Laussahduksena "Mene töihin" osoittaa, ettei keskustelija edes ymmärrä, mistä on kyse.]
Jos jostakin lähivuosina säästetään, niin armeijan hankinnoista. Tämän viimeisen sanon nyt sekä näkemyksenäni siitä miten pitää toimia (preskriptio) että kuvauksena (deskriptio) siitä, miten todella tullaan toimimaan. Eli varuskuntia suljetaan, kertausharjoituksia vähennetään, asehankinnoista joudutaan tinkimään.
Ehkä nyt olisi myös aika luopua asevelvollisuudesta.
Kumitonttu:
1. Osaatko arvioida inflaation suuruutta mitenkään?
2. Miten ylimääräiset rahat olisi nyt syytä sijoittaa?
SK on oikeassa siinä, että Suomen ongelma ei ole niinkään sosiaaliturvan taso, kuin se konsensus, että efektiivisen marginaaliveron pitää olla sosiaalipummille yli sata prosenttia ensimmäisen tonnin tienaamiseen asti.
Jos tätä marginaaliveron ongelmaa ei olisi, työttömyyttäkään ei olisi. Avoimia työpaikkoja oli esimerkiksi syyskuussa 70800. Maistelkaa siitä, samaan aikaan työttömiä työnhakijoita oli 224000.
Eikö korko ole käytännössä sama kuin rahan myyjän saama palkkio ja voitto-osuus?
Korko on rahan hinta siinä mielessä, että se on rahan vaihtoehtoiskustannus. Se voidaan ajatella näin myös likviditeetin hintana. Eli pitämällä kädessä käteistä, menetät vaihtoehtoiskustannuksena koko ajan korkoa. Korko on rahan lainaamisesta perittävä vuokra.
Inflaatiopolitiikka Keynesiläisessä (tai oikeastaan uus-keynesiläisessä) mallissa perustuu siihen, että käteisen vaihtoehtoiskustannusta kasvatetaan kasvattamatta reaalikorkoa, mikä lisää investointeja ja työllisyyttä.
Kiitos Tidari, tuo oli hyvä ja selkeä vastaus. Sori että nyt ei oikein ehdi kommentoimaan vaikka luenkin teidän kommenttinne. Koska sä sinne Kauko-itään olet lähdössä?
Sammal, veikkaan, että nimelliskorot ovat 5-10% seuraavan 5-10 vuoden ajan. En halua antaa sijoitusvinkkejä turhan suoraan, mutta kehotan seuraamaan itseäni parempia sijoittajia, kuten Herlin, Ehrnrooth, Pentti ja moni muu teollisuussuvun edustaja. Ja sitten kannattaa hajauttaa pariin-kolmeen yhtiöön, ettei käy hullusti, jos suvuille käy hullusti. Valitse joku toimiala jonka tunnet tai jos tunnet yhtiön omistajia entuudestaan, niin kysele heiltä. Joka kerta on lamasta noustu, ja niin tehdään tälläkin kertaa.
Lamasta ei näytä tulevan ihan kauhean pahaa. Työllisyys paranee koko ajan; tilastokeskuksen mukaan tempputyöllistettyjen osuus uusista töistä oli pienentynyt, jos oikein tulkitsin.
Veroista, maksuista ja hölmöistä säädöksistä huolimatta suomalainen työmarkkina toimii yllättävän hyvin. Työtä kyllä riittää, samoin rahaa, mutta työ on luonteeltaan sellaista, että joko sen pätevyysvaatimukset ovat liian kovat tai siitä ei makseta niin paljoa, että pätevät haluaisivat ko. työtä hakea.
Ylikouluttaminen on yksi ongelma. Se on iso ongelma siksikin, että se kestää kauan korjaantua.
Jos työluvat ja tarjoukset sun muut menevät läpi, niin maaliskuussa.
Tänään tuli pieni nikottelu neuvotteluissa, haluavat, että irtisanoudun, enkä ota virkavapaata. Se on aika tiukka vaatimus kun ei tiedä mikä siellä odottaa. Siis, loparithan voin aina ottaa täältä, jos haluan jäädä, mutta jos otan loparit, niin palaaminen on hankalampaa. Tiukka vääntö tulee.
Kumis, huomasitko kun lähetin sähköpostin?
Lamasta ei näytä tulevan ihan kauhean pahaa.
En tiedä. Ne jotka saavat työpaikkansa pitää, selviävät nätisti. Muilla tulee olemaan vaikeampaa. Ja osalla porukasta todella vaikeaa. Onni on siinä - mihin ilmeisesti viittasit - että tällä kertaa lama ei ole Suomen Pankissa aiheutettu, joten myös suosta nouseminen tapahtuu - onneksi - päätöksillä, joita ei tehdä Helsingissä.
Ylikouluttaminen on omasta mielestänikin yksi pahimpia nykyisen ongelmavyyhdin aiheuttajia. Suorittavan tason työtehtäviin pitäisi pääsääntöisesti päästä ja hakeutua oppisopimuskoulutuksen kautta.
No eikö se nyt kannata irtisanoutua suosiolla? Jotenkin kuvittelisin, että et enää nykyisiin hommiisi viitsi palata. Ja etkös sinä sitten sysää jonkun toisen pätkäduuneihin, jos pidät pakkasessa omaa virkaasi?
Mullahan ei ole virkaa, enää, vaan työsopimus. Siksi vapaakaan ei ole itseasiassa virkavapaa, vaan työstä vapautus. Pakastevirkojen aika on yliopistomaailmassa lopullisesti ohi.
Työtehtävän vaatimuksena on, että kv-kokemusta pitää hankkia. Eli vuoden vapautus kuuluu diiliin.
Ai se menee sillee. No, enpä osaa neuvoa, kun omassakin elämässä olis parantamisen varaa. Onneksi on koko loppuelämä aikaa muuttaa tapojaan.
Lähetä kommentti