Amerikassa on käsite trailer park ja siihen viittaava halveksuva trailer trash, jota Bill Clintonin kerrotaan jossain puheessaan pilkanneen. Suomessa vastaavaa asumismuotoa ei ole eikä ilmeisesti tule. Meillähän on tilapäisiä asuntovaunupuistoja laskettelukeskuksien ja golfkenttien ympärillä, mutta laajemmin ottaen Suomessa ei ole edes mietitty keskiluokalle oikeutta hankkia oma asunto edullisesti. Syyn taustalla on osin liberaali fasismi, jossa pienituloiset tulee asuttaa keskituloisten joukkoon vuokratuella. Toinen tekijä on julkisen liikenteen suosiminen, mikä edellyttää korkeaa asumistiheyttä. Vaikka pari päivää sitten kirjoitinkin (Joukkoliikenne halpaa - tai sitten ei), että jopa pääkaupunkiseudulla bussien matkustajamäärät ajettua kilometriä kohden ovat keskimäärin yhdestä kahteen henkilöä.
Näkisin mielelläni jonkun sellaisen kehityksen, jossa useiden jo olemassa olevien lähiöiden välittömään läheisyyteen (eri puolella pääkaupunkiseutua) annettaisiin lupa ympärivuotiseen asumiseen siirtolapuutarhojen tyyliin. Jos asukkaalle tulee syy vaihtaa kaupungin toiselle puolelle, muutto olisi yksinkertaista toteuttaa. Yhden tontin koko voisi olla 400 neliömetriä ja tontin rakennusoikeus voisi olla 150 neliötä. Vertailun vuoksi, Amerikassa sellaisen tontin vuokra on noin 200 dollaria kuussa, ja asumiskulua nostavat sähkö, vesi ja tietenkin vaunun vuokra tai lainanhoito.
Kuvan asuntovaunusta pyydetään alle 50.000 euroa. Vaunun koko on yli sata neliömetriä, eli suomalaisittain keskikokoinen perheasunto. Jotenkin minusta tuntuu, että tällaisen edullisen asumismuodon tuominen tänne, ja erityisesti sen hyväksyminen, ei onnistu siksi, että poliitikkomme haluavat päättää missä ja millä tavalla saamme asua. Mielestäni se on aika huono peruste, koska ihmisellä pitäisi olla oikeus asua myös jossain muussa kuin kaupungin betonisissa kanakopeissa. Pakkohan noihin ei siis kenenkään olisi muuttaa.Rehellisyyden nimissä totean, että voisin itsekin kokeilla tuollaista asumismuotoa. Jos en viihtyisi, olisi ainakin motivaatiota paiskia hommia saadakseni kalliimman asunnon.
17 kommenttia:
Korkovähennyksen poisto? En oikein ymmärrä, onhan se edelleen olemassa, vai mitä ihmettä tarkoitat?
Ennen koron sai vähentää ansiotuloista kokonaisuudessaan.
Tarkoitatko sitä että sodan jälkeen valtio määräsi järjestettäväksi rintamamiestaloja ja tontteja niitä varten, sekä kaupungeissa että maalla? Oliko niiden suhteen jotain käytäntöjä joita pankit harjoittivat?
Miten tuo oli ennen sotaa, jos halusi talon ja tontin sitä varten?
Tuosta trailer park-hommasta tuli mieleen, että se sopii pätkätyöläiselle, jonka työ kestää tietyllä paikkakunnalla rajatun ajan. Sitten menee toiselle paikkakunnalle.
Vastaava asumismuoto voisi olla vene-tai laiva-asunnot merenrantakaupungeissa. Vene tai laiva on pysäköity satamaan. Sekin sopisi pätkätyön tekijälle. Kun työt loppuu, niin sitte paatti puksuttaa uuteen satamaan.
Olen epäileväinen sitä kohtaan että suuri asumistiheys olisi ehdottoman välttämätön jotta julkisilla voisi kulkea. Kuullostaa sosialistis-teknokraattiselta Neukkulan ja DDR:n meinigiltä joita erityisesti vihreät tykkäävät harrastaa.
Kolhoja kerrostaloja perusellaan joukkoliikenteellä, mutta kun katsot kerrostalojen pihoja niin autoja ne ovat täynnä. Niinku vaikka minun kadun toisella puolella olevat kerrostalot, pihat täynnä autoja.
Vastaavasti 1950-60-luvulla, kun vielä asuttiin maalla melko yleisesti, niin siellä oli suhteellisen hyvin toimiva julkinen liikenne, vaikka vaadittu asumistiheys ei takuuvarmana ollut mitään DDR-teknokraattien vaatimustasoa.
Mun Turun-mummo asui 36 vuotta rintamamiestalossa, mutta sillä ei ollut ajokorttia ja hän meni töihin pyörällä tai linkkurilla.
Ennen vanhaan rautatieasemien ympärille muodostui asemanseutuja ja asemakyliä, jossa oli omakoti-ja pientaloja ja ehkä huviloitakin. Rautatiehallituksen arkkitehdit usein piirsivät asemarakennuksen, mutta ehkä myös muita ratapihan rakennuksia ja työntekijöiden asuintaloja. Niissä kylissä oli tietynlainen idylli. Siinä oli tavallaan ihanne pientalosta hyvien liikenneyhteyksien varrella.
Enemmän tuossa idyllisessä asemakylässä on mieltä kuin jossain 20-kerroksisessa neukkukuutioissa radan varrella.
Neukkulassahan oli oikein määräykset siitä, miten kauan työmatkat sai kestää asemakaavaa piirrettäessä. En kyllä ihmettelisi, jos nykyajan Suomessa olisi sama juttu.
Nykyaikana kun työsuhteet kestävät tyypillisesti vain joitain vuosia, monelle pienipalkkaisellekin oma auto on välttämätön, koska harvapa sitä nyt asuntoa vaihtaa sen takia, että työpaikka muuttaa kaupungin toiselle puolelle.
Ennen julkinen liikenne maalla oli melko kattava, koska autokanta oli aika harva. Suomihan autoistui kaupungistumisen myötä, kun duunareilla oli rahaa ja vapaa-aikaa. En nyt muista tarkalleen, mutta 1900-luvun alussa palkkatyöläisiä ei varmasti ollut 10% kaikista työikäisistä, 60-luvulla varmaan puolet oli palkkatöissä ja nykyisin 90%. Autoiluun siis liittyy sellainen tietynlainen ristiriita, että toisaalta se symboloi vapautta kulkea, mutta toisaalta auto on nykyajan hevonen, jolla miehet kilpailevat keskenään ja naisten huomiosta.
Niin, mä tarkoitin tuolla muuttamisella sitä jos muuttaa selvästi eri puolelle maata.
Ennen vanhaan oli noita tehtaita, jossa meni niin että tehdas tarjosi työntekijöille asuntoja. Tälleen muodostui tehdaskyliä.
Suomessa tuo teollistuminen ja kaupungistuminen tapahtui ajallisesti paljolti silloin kun auto oli yleisempi ja yleistymässä. Silloin oli nuo maaltapaon vuodet. Englannissa ns. teollinen vallankumous alkoi 1700-luvulla ja meni pitemmän ajan kanssa siinä kun maatalouden työllistävyys pieneni ja teollisuuden ja palveluiden osuus työvoimasta kasvoi.
Mulle auto on väline jolla mennään johonkin. Tietysti harrastusauto on hupikäyttöön, kuten mobilistiautot. Niillä ei töihin viitsi mennä.
Pitääkö se paikkansa että jos on jokin cool auto, niin kuumat kinkut hyppäävät kyytiin? Onko naiset tuommoisia? Siis auto on urheiluauto tai semmoinen 1950-tai 60-luvun amerikanrauta? Sitä epäilen mahtaako muijat haluta kyytiin jos ajelisin 1920- tai 30-luvun autolla.
Luulisin että muuttaminen juuri tuollaisella trailerilla onnistuisi myös metropolialueella, mutta kun ei Suomessa ole noita trailer parkeja, niin täällä ei sitä vaihtoehtoa sitten ole. Pitkissä muuttomatkoissa voi tulla ongelmia maantiellä...
Heh :) Kyllähän raha ja status antaa naiselle paremman turvan kuin varaton mopomies, mutta yksilötasolla suhtautumisessa mammonan merkitykseen vaihtelee voimakkaasti. On niitä, jotka eivät missään tapauksessa suostu ottamaan oman sosiaalisen ryhmänsä alapuolelta puolisoa, mutta sitten on niitä, jotka ovat valmiita jättämään kaiken taakseen saadakseen elää yhdessä mielitiettynsä kanssa. Yhden kerran kun täällä vaan eletään, niin tärkeintä olisi kohdella kaikkia asiallisesti rahatilanteeseen katsomatta.
Joo, tuo oliskin hyvä kun veivaisit lapa ulkona jollain vuosisadan alun hopalla. Luulen että saisit aika erilaista matkaseuraa kuin jos allasi olisi tuliterä nykysportti.
Nykyään on alijäämähyvitys. Aika suurella osalla keskimääräinen veroprosentti jää alle sen 28. Marginaalilla kyllä eroa on, mutta ei niin kauheasti.
Vähennys pitäisi poistaa kyllä kokonaan, mutta toki se pitäisi tehdä sen verran maltillisella tahdilla, etteivät ihmisten velat ja taseen täysin sekoitu.
Vähennyshän kapitalisoituu käytännössä kokonaan hintaan, joten vähennys on pelkkä omaisuudensiirto, ja siitä ei oikeastaan hyödy yhtään kukaan pidemmän päälle.
Vanhassa systeemissä korko oli kokonaisuudessaan vähennettävissä. Eli jos maksoit tonnin vuodessa, se oli sinällään vähennyskelpoista. Nykyisessä systeemissä 280 euroa. Aika merkittävä ero.
Kuten sanoin, vähennys antaa tietyn edun asuntosäästämiselle, mutta se on poliittinen valinta. Minusta ihmisten säästämistä tulisi kannustaa, ja keskiluokalla paras tapa on omistusasunto. Vähennys ei ole mikään tulonsiirto, vaan verotuksen vähentämistä. Tulonsiirto on se, että ensin valtio ryöstää sinulta jotain ja sitten antaa sen jollekin muulle. Tässä ei siitä ole kyse, kuten hyvin tiedät.
No ei takuulla ole mennyt noin. Nykysysteemissä 280 euroa on se, mitä saat verottajalta takaisin. Ennen sait takaisin se, mitä maksoit tonnista veroja. Jos veroprosentti oli yli 28, nykyinen systeemi on huonompi, jos se oli alle, niin nykyinen on parempi.
Vähennys ei anna mitään etua asuntosäästämiselle, vaan se siirtyy asuntojen hintaan melkein suoraan. Annuiteettilainoissa lasketaan maksukyky, ja siinä otetaan huomioon tulot ja korkovähennys. Koska ostaja tekee päätöksensä käytännössä annuiteetin suuruuden perusteella, alhaisempi kustannus valuu pikku hiljaa maksuvalmiuden kautta suoraan hintaan.
Korkovähennys todellakin on tulonsiirto, ei se muutu siitä miksikään, että saaja maksaa jo muutenkin veroa. Ihan samaan tapaan Wahlroosin saama maataloustuki on tulonsiirto, vaikka Wahlroos takuulla maksaa enemmän veroja kuin saa tukia.
Lisäksi, käsitys, jonka mukaan tämä jotenkin tekisi kontribuutiota säästämiseen, on kummallinen. Toki on niin, että velan takaisinmaksu on säästämisasteen kannalta säästämistä, mutta komparatiivis-staattinen tarkastelu kyllä paljastaa ettei se ole sitä vaihtoehtoonsa verrattuna: Asuntovelallinen joutuu kuitenkin ottamaan järeänpuoleisen negatiivisen säästön eli velan. Tämä pudottaa nettosäästämisen kyllä pakkaselle, ja jos ajattelet että makrotalouden kannalta säästäminen on hyvä, koska se lisää investointeja, niin asuntosäästäminen on kyllä negatiivinen tässä, koska se rahahan on pois sieltä investoinneista.
En näe myöskään oikeastaan mitään mieltä siinä, että valtion pitäisi kannustaa johonkin tiettyyn säästämisen muotoon. Jos säästämistä tuetaan, niin miksei sitten tueta kaikkea säästämistä? Tämän saisi paremmin aikaan pudottamalla palkkaveroja ja siirtämällä niitä ALV:hen tms. kulutusveroon (tai jättämällä pois, parempi niin), jolloin tienaaminen ja säästäminen olisi kannattavampaa ja kuluttaminen ei.
Lisätään nyt vielä se, että omistusasumiseen kyllä minunkin mielestäni on syytä kannustaa, koska omistusasujat sotkevat ympäristöään vähemmän, pitävät parempaa huolta naapurustostaan ja kodistaan, ja ovat sitoutuneempia muutenkin ympäröivän yhteiskunnan kehittämiseen positiivisin tavoin.
Se vaan, että pitkällä tähtäimellä korkovähennys ei ole kovin tehokas tapa tähän. Paljon parempi keino olisi antaa omistusasuntojen rakentajille vapaammat kädet. Jossain Helsingin tms. tapaisessa paikassa voisi vaikka sopia, että kaikki kiinteistövero kannetaan maapohjasta, eikä rakennuksista mitään, ja vaikka rakentamattomasta maapohjasta 2- 10-kertaisena, kaava-alueesta riippuen. Loppuisi se tonttien päällä istuminen.
Siis ennen jos tulot olivat satatonnia ja korot kymppitonnin, veronalaiset tulot olivat 90.000. Jos oletetaan, että veroaste oli noin 25%, sait korkovähennyksellä etua (100.000 x 25%) - (90.000 x 25%) eli 2.500 markkaa.
Jos nyt tienaat 100.000 ja maksat korkoja 10.000, niin saat alijäämä hyvityksenä tuon 2.800. Alijäämähyvitys vähennetään ansiotuloistasi, joten suora hyötysi on 2.800 x 25% eli 700 euroa. Eli karkeasti asuntovelan koroista saa vähennettyä enää neljäsosan siitä, mitä ennen lamaa. Tai näin olen ymmärtänyt, mutta eihän tuo nyt eka kerta olisi kun olen väärässä.
Asuntojen hintaan vaikuttavat reaalikorko ja reaalinen ansiotason kehitys kaikkein voimakkaimmin. Korkovähennyksellä on suunnilleen samaa suuruusluokkaa oleva vaikutus kuin esimerkiksi öljyn hinnan muutoksella. Eli mitattavissa oleva mutta ei niin merkittävä.
Vapailla rahamarkkinoilla asuntovelka ei ole pois investoinneista. Sehän tämän nykyisen systeemin hienous onkin, että korko hakee kysynnän ja tarjonnan tasapainoa.
Jos asuntovelka on negatiivinen investointi, niin samalla tavalla mikä tahansa velalla tehty investointi on sitä. Jos asunnon ostajalla on vaihtoehtoina asua tonnin vuokra-asunnossa tai maksaa tonni kuussa pankille, niin...
Minusta valtion tulee kannustaa tiettyyn säästämisen muotoon, koska tämä on kansakunta, jolla on omia itsekkäitä pyrkimyksiään ja niiden tukeminen on järkevää. Ehdotuksesi säästämisen tukemisesta on hyvä ja olen siitä samaa mieltä. Se ei vaan ole poliittisesti toteuttamiskelpoinen.
Alijäämähyvitys tulee käteen sellaisenaan, sitä ei vähennetä tulosta, vaan lopullisesta verosta.
Olet tavallaan oikeassa asuntojen suhteen, mutta pointtinani on lähinnä, että se, että kotitaloudet pistävät säästönsä asuntoihin, on pois siitä, että ne laittaisivat säästönsä vaikka osakkeisiin tms.
Koko säästämisasteeseen se ei vaikuta, mutta kun yksittäinen kotitalous ottaa velkaa ja ostaa asunnon, se ottaa sen velkamarkkinoilta ja kilpailee siellä kaikkien muiden velkaa halajavien kanssa korosta. Tilanteessa, jossa kotitaloudet omistavat paljon asuntoja, niillä on elinkaarensa aikana keskimäärin enemmän velkaa. Säästämisestä siis isompi osa menee asuntolainan takaisinmaksuun ja pienempi osa muihin omaisuuslajeihin, vaikka pörssiosakkeisiin tms.
Tällä on makrotaloutta ajatellen sellainen vaikutus, että esimerkiksi pörssiomistuksista suurempi osa menee ulkomaiseen omistukseen. Jos nyt ajatellaan ihan pääomatuloa, niin seurauksena pienempi osa tulosta pysyy kansantaloudessa, ja suurempi osa menee ulkomaille. Periaatteessa jos lainamarkkina olisi suljettu, tämä kompensoituisi korkotulolla, mutta myös niiden asuntojen velat on mahdollisesti hankittu kansainvälisiltä markkinoilta.
Pointtina on, että kun valtio puuttuu pääomamarkkinoiden toimintaan tukemalla jotain jonkin muun kustannuksella, sillä ei ole pelkästään positiivisia seurauksia.
Muuten, siitä alijäämähyvityksestä vielä, tässäpä viite.
Piti vähän guuglettaa.
Asuntolainan koroista voi vähentää 28 prosenttia. Noin 5 000 euron koroilla vuosittainen 1 400 euron enimmäisvähennys täyttyy.
Eli olet oikeassa. Nykyisillä tuloveroasteilla pääomaprosentti 28% (joka joskus oli aika lähellä keskituloisen veroastetta) on jäänyt jo alle keskituloisenkin (40.000 euroa) veroasteen. Korkojen noustessa tilanne vain pahenee. Nykyisessä tilanteessa, jossa asuntojen hinnat ovat jo yli kipurajan, korkovähennys ei enää tue asuntovelallisia samalla tavalla kuin ennen lamaa.
Virheellinen käsitykseni lienee peräisin niiltä ajoilta kun muutos tehtiin, ja henkilökohtainen vaikutus oli sen kaltainen, mitä kuvailin. Kiitos oikaisusta!
Suurin osa suomalaisen säästämisestä tapahtuu eläkkeisiin, eli noin 20% bruttopalkan päälle työnantaja tallettaa eläkeyhtiöön. Suomalaiset tekivät valtavat voitot aikoinaan, kun pörssiyhtiöitä myytiin ulkomaisille eläkeyhtiöille. Nythän niitä voisi ostaa takaisin, jos halua löytyisi - eipä taida löytyä.
Ymmärrän kyllä asuntolainan korkovähennyksen ongelmat, mutta ei se vuokrakaan Suomeen jää, jos pääomamarkkinat ovat vapaat. Samalla tavalla vuokra-asunnot on voitu rakentaa ulkomaisella pääomalla (mitä ne ei muuten ole, mutta se ei ole olennaista).
Periaatteellisena tekona - eikä nyt mennä mihinkään torppariaikaan asti - valtion kannattaisi tukea omistusasumista. Sillä on mainitsemiasi positiivisia vaikutuksia asumisympäristöön ja ennen kaikkea se tasaa toimeentuloriskiä työttömyyden tms. sattuessa.
Omistusasunto vaatisi käytännössä pysyvän työpaikan, siis toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen. Ja sitä että muijallakin olisi toistaiseksi voimassa oleva työsuhde. Tällöin molemmat tai ainakin toinen on kuolettamassa lainaa pois.
Ongelmia tulee siinä jos ei ei millään ilveellä saa vakiduunia. Puhumattakaan jos sekä ukko että akka ovat jatkuvasti pätkätöissä tai jos jompikumpi tai molemmat joutuu kortistoon.
Pysyvän työpaikan lisäksi pitäisi asua kauan aikaa samalla paikkakunnalla jos haluaa saada kämpän maksetuksi pois.
Toisaalta jos muuttaa kauas, kuten jos Uudellamaalla asuva muuttaa takaisin kotiseudulle Ouluun josta molemmat saavat vakiduunin, niin omistusasunnon voi tietenkin myydä. Eri asia on kuinka hyvän hinnan siitä saa.
Pätkätyön tai tietyn ajan kestävän työkeikan takia nyt ei varmaan ole järkevää muuttaa. On kai semmoisia töitä joissa on lyhytkestoisia työjaksoja toisella paikkakunnalla? Siis jos joku ukko asuu vaikka Uudellamaalla, mutta sillä on esim. parin tai muutaman kuukauden työjakso vaikka Sotkamon kaivoksella. Silloin kai firma majoittaa hotelliin, majataloon, tai jos firmalla on siellä jotain omia kämppiä tai se järkkää vuokrakämpän vapailta markkinoilta. Parakki-, teltta-, tai maakuoppamajoituksia ei enää ole.
Tietyömiehet, jotka ovat kauempana kotoaan, niin työjakson ajan ne varmaan asuu jossain hotellissa tai majatalossa? En ole ikinä tavannut ketään joka on ollut tietöissä niin en tiedä.
En ole eläessäni ollut toistaiseksi voimassaolevassa työpaikassa, ja olen asunut omistusasunnossa jo kohta 10 vuotta.
Vieras on toki siinä oikeassa, että ilman vakiduunia tai hyvää työhistoriaa on tällä hetkellä mahdotonta saada lainaa. Pari vuotta sitten riitti hyvä stoori. 80-luvulla ei saanut lainaa, jos ei ollut suhteita pankinjohtajaan. Niin ne ajat muuttuvat.
Lähetä kommentti