Harmi, että tulin jo käyttäneeksi mainion otsikon Juhannustaikoja, koska tämä kirjoitus olisi ansainnut sen paremmin. Iltalehden mukaan suomalaiset ovat EU:n vähiten taikauskoisia. Nurinkurisesti kuitenkin 70% meistä uskoo, että tiede ja teknologia saattavat alentaa moraalitajua.
Blogisti Sakina kirjoittaa olevansa ex-karismaatikko, nyttemmin islamiin palannut (lue: kääntynyt) suomalainen (siis ei-mamu) nainen. Karismaattinen liike on katolisen kirkon jälkeen suurin kristillinen suuntaus, joten mistään pikkutekijästä ei ole kyse. Liikkeen mukaan Jumala ottaa suoran yhteyden ihmiseen, joka sitten saarnaa tästä jumalanilmestyksestä eteenpäin. Sakina kertoo, että marokkolainen miehensä suku uskoo jinneihin - tiedättehän, siihen Tuhannen ja yhden yön tarinoiden lampunhenkeen.
Islam on ns. fatalistinen eli ennalta määrättyyn kohtaloon pohjautuva oppi. Islam on juutalaisuudesta irronnut sekavien paimentolaisuskontojen ja ikivanhojen kuuta palvovien rituaalien yhdistelmä. Juutalaisuuden ja kristillisyyden tavoin islam on ns. lineaarinen oppi, jonka mukaan Jumala johdattaa ihmisten elämää. Sen jonkinlainen vastakohta on sekulaarinen maailmankuva, jossa samat asiat toistuvat eikä "mitään uutta Auringon alla" tapahdu - elonkehä toistaa samoja asioita (circular - secular).
Suomeen on tsunamin lailla rantautunut islam. Vielä 80-luvun alussa otetuissa valokuvissa Kairon katunäkymässä vilisivät lyhythameiset naiset ja pukumiehet. Afganistanissa naisen vartalon peittävät burkhat yleistyivät vasta 50-luvun jälkeen, kun köyhälistö alkoi matkia yläluokan haaremielämään kuulunutta naisen seksuaalisuuden miehiltä peittävää kokovartalosäkkiä. Ironista kyllä, samaan aikaan yläluokka irtaantui moisesta rievusta, koska se alisti naista - ei pelkästään yksilönä vaan sukupuolena.
Suomessa on ollut vastaavanlaisia seksin kieltäviä ja Jumalan antenneina toimivien ihmisten perustamia lahkoja. Kannattaa nimittäin lukea kirja nimeltään "Lapsuus lahkon vankina. Leevi K. Laitisen tarina", jonka on kirjoittanut Leena Appelsin. Takaan ja alleviivaan, että se tatuoituu aivojenne poimuihin. Kauppaneuvos Leevi K. Laitinen on nyttemmin Varovan omistaja-johtaja. Mutta hänen lapsuutensa ja taustansa on aivan tavattoman koskettava. (HS, Voimala, Elävä arkisto, Harri Nordell)
Leevin vanhemmat antoivat poikansa Alma Kartanon (kartanolaisuus) ja hänen oikean kätensä, Tilda Reunanen, kasvatettavaksi 4-vuotiaana. Kartano antoi ohjeita Leevin vanhemmille, kuinka vanhempien haitallinen yhteys Leeviin tulee katkaista: isä hakkasi poikansa henkihieveriin ja äiti leikkasi saksilla kivespussista. He uskoivat. He uskoivat tarjoavansa pojalleen taivaspaikan ja siksi maan päällä tulee kärsiä. Almasta ei koskaan diagnoosia tehty, mutta nykyisin kaikkien keittiöpsykologien lempiteemana oleva psykopatia ei varmaan Alman tapauksessa ole huono arvaus. Alma oli täydellisen kykenemätön minkäänlaiseen myötäelämiseen, häpeään tai syyllisyyteen. Sulava käytös ulkopuolisille ja hirvittävä sadismi, ennakoimaton raivo ja mielivalta lähipiirin ihmisille sopivat nimittäin myös psykopatiaan.
Jos luulet joutuneesi huonoon seuraan tai epäilet omia kasvattajan kykyjäsi, lue tuo kirja. Jos et, lue se silti. Lue sen jälkeen Åsne Seierstrandin kirja Kabulin kirjakauppias, niin huomaat, hämmästyttäviä yhdenmukaisuuksia kartanolaisuuden ja arkipäiväisen islamin kanssa. Sen vielä jotenkin ymmärrän, että Alma Kartanoa ei koskaan tuomittu teoistaan, mutta sitä en ehkä koskaan pysty ymmärtämään, että näitä kartanolaisia otetaan maahamme kymmeniä tuhansia.
Jyrki Katainen, Mari Kiviniemi, Stefan Wallin, Jutta Urpilainen, Anni Sinnemäki ja Paavo Arhinmäki - oletteko te sittenkin liian nuoria johtamaan tätä maata? Puuttuuko teiltä joku sellainen pieni asia kuin elämänkokemus?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Jos nyt pysytään taikauskoisuuden lievemmällä puolella, niin Suomen valtio rahoitti vielä joitakin vuosia sitten projektia, missä käydään etsimässä 60 vuotta sitten käydyssä sodassa kuolleiden sotilaiden jäänteitä naapurimaasta, tuodaan niitä Suomeen, siunataan ja haudataan miniarkuissa.
Isänmaallisuuden näkyvin ilmentymä on maanpuolustustahto. Suomalaiset heimot ovat vuosisatojen ajan liittoutuneet toistensa kanssa itäisiä heimoja vastaan. Monilla muilla alueilla naapuriheimot ovat kaivaneet kuoppaa toisilleen ja kolmannen osapuolen on ollut helpompi alistaa ja sulattaa sellaiset kansat ja kulttuurit.
Suomi oli ainoa maa Yhdysvaltain ohella, joka hautasi sotilaansa kotipitäjiinsä. Kotirintaman tuki olisi mahdollisesti jäänyt oleellisesti paljon vähäisemmäksi molemmissa maissa, jos "pojat" olisi kuopattu rintamalle. Jos ja kun sota pelasti sekä itsenäisen Suomen että suomalaisen kulttuurin, on yleisesti ajateltu, että tuo velvoite hautauksesta sitoo valtiota edelleen.
Niin, juuri se "yleisesti ajateltu" ja "velvoite" ovat se taikausko-osuus - oli se sodassa kaatuneiden hautauspaikan vaikutus silloin joskus mikä tahansa.
Homma on näköjään aloitettu 1991-93 Opetusministeriön asettaman sotavainajatoimikunnan johdolla. Mitään järkiperusteita ei ole ryhtyä "kentälle jääneiden suomalaisten sotilaiden etsintöihin ja hautaamiseen kotimaan multiin". On puhdasta taikauskoa, että ihmisruumiin jäänteiden sijainnilla olisi jotain merkitystä.
Ihan hyvä oivallus tuo "yleisesti ajateltu" ja "velvoite". Voi siinä todella olla kyse taikauskoon verrattavasta rituaalista, vaikka itse olen sitä mieltä, että kyse on tunne-elämään liittyvästä asiasta; oikeudenmukaisuudesta tai vaan kaipuusta. En tiedä, mutta kuten sanoin, hyvä huomio!
Lähetä kommentti