Kirjoitin aiemmin (Lääkäripula 10.2.2012) lääkäripulan nimellä tunnetusta käsitteestä, jossa jalolla ja kauniilla ajatuksella (lapset, vanhukset) vaaditaan maksutonta terveydenhuoltoa. Kuten kaikissa julkisen sektorin humaaneissa hankkeissa, tämäkin sössitään paisuttamalla se täysin yli äyräittensä. Terveydenhuolto on luksusta - se on ns. herrojen herkkua, ja vasemmisto vaatii päästä hunajakupille. On perusteltua kysyä, miksi kenenkään on kustannettava jonkun muun terveydenhuolto niin täydellisen kattavasti kuin Suomessa tapahtuu.
Sivupalkin uusi kysymys onkin, kuinka paljon yleislääkärillä käynti eli ns. terveyskeskusmaksu saa lukijoitteni mielestä olla. Valitsemalla kohdan "Ei yhtään" ihminen paljastaa perimmäisen motiivinsa, joka on kuviteltu oikeus maksattaa elämänsä kulut kaikilla muilla. Mikäli ihmiseltä viedään kannustin tehdä töitä oman terveytensä ja hyvinvointinsa eteen, suurin osa ihmisistä myös lopettaa turhan vaivannäön.
Hyvinvointiyhteiskunta on klassisen fascismin mukaisesti järjestetty ihanne. Kun kaikissa muissa maissa kansalaiset ponnistelevat saadakseen haluamiaan palveluita ja tavaroita, hyvinvointiyhteiskunta rankaisee niitä, jotka yrittävät ja palkitsee ne, jotka eivät.
9 kommenttia:
KT: Nyt kyllä vedät aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä kun pidät ikään kuin totuutena, että jos vastaa "ei mitään" olet pelkäksi vapaamatkustajaksi mielivä pummi joka haluaisi maksattaa menonsa muilla. Ja ettei sellainen ihminen viitsisi enää tehdä mitään turhaa oman terveytensä ja hyvinvointinsa eteen. Huhuh mikä maailmankuva.
Tuollaisia ajatuksia on helppo ajatella niin kauan kuin sinäkin pysyt terveenä, sinulla on työtä ja toimeentuloa ja kykenet selviytymään terveydenhuoltomenoista.
Paitsi jos ehkä sinäkin maksatat muilla lääkärinlaskusi? Vai etkö käytä sairastuessasi maksutonta työterveyshuoltoa?
Juu kyllä ponnistelut on ponnisteltu, kun kunnolla sairastuu. Toisaalta kyllähän niitä ihmisiä on, jotka vaatii muita maksamaan elämisensä; aikuisia ihmisiä, jotka odottaa poikaystävän äidin ostavan itselleen uuden läppärin, ja kun se ei ostakaan, suuttuu ja vaatii poikaystäväänsäkin katkaisemaan välit äitiinsä. Töihin ei halua mennä, ei edes opiskella.
Itse en ole joutunut terveyskeskusmaksun kanssa tekemisiin pitkään aikaan, en edes tiedä, paljonko se on. Olen vain lapsia käyttänyt sairaanhoitajan vastaanotolla joskus. Jokusen poliklinikkamaksun ja käyntimaksun sairaalassa suorittanut. Lakisääteinen työterveyshuolto se vasta luksusta on! Eihän terveyskeskusta käytä muut kuin ne, joilla sitä ei ole.
Kyselylaatikko nollailee itseään ja on aivan sekaisin, joten koitetaan myöhemmin uudestaan.
Omalla terveydelläni ei ole mitään merkitystä siihen, miten suhtaudun asiaan, kuten ei siihenkään, minkälainen arvomaailma minulla ylipäätään on. En tietenkään voi tätä todistaa, koska minulla on vain yksi elämä kuten kaikilla muillakin. Oma arvomaailmani on kuitenkin opeteltu ja oppini olen saanut perehtymällä erilaisiin ideologioihin. Klassinen liberalismi on minusta johdonmukaisin ja inhimillisin arvomaailma. Uskon kannattavani sitä myös kun olen kuolemansairas ja tarvitsen sairaalan palveluita.
Mikä juttu tuo poikaystävän läppäri oikein on, Sanna?
Aika mielenkiintoinen toteamus tai väite, "maksuton työterveyshuolto"
Miten käytännössä toimii maksuton työterveyshuolto?
Ahtaasti tulkittuna tuosta voi vetää johtopäätöksen, että työnantajat eivät huomioi mitenkään työterveyshuollon aiheuttamia kustannuksia liiketoiminassaan?
Edelleenkään ei taida olla olemassa ilmaisia lounaita eikä työterveyshuoltoja!
Menee vähän sanakikkailuksi, koska kyllähän tuosta asia tulee selväksi. Mutta kuten sanoin, minun moraalini ei vaihtele lompakkoni paksuuden mukaan, kuten monet vasemmistolaiset tuntuvat ajattelevan. Se mitä minä pidän oikeana ja vääränä ei ole rahalla ostettavissa. Tätä asiaa Granpa Igor ei tunnu ymmärtävän.
Olen aina naureskellut niille, jotka muuttuvat kuolinvuoteillaan uskovaisiksi. Moinen on toki ymmärrettävää, mutta kyllähän se pelkuruudelta lähinnä vaikuttaa. Se hyödynkö henk.koht. verovaroin ylläpidetystä terveydenhuollosta ei vaikuta kantaani asian moraaliseen ulottuvuuteen.
En tiedä noista asioista oikeastaan mitään mutta minun näkemystäni sosiaali-ja terveysasioista voisi varmaan luonnehtia termillä "bismarckilais-wilhelmiläinen".
Tärkeintä olisi ymmärtää, että rahat eivät nyt vaan riitä kaikkeen, ja asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen.
KT: En todella uskokaan että sinun moraalisi vaihtelisi lompakkosi paksuuden mukaan.
Tuon kuolinvuoteella uskoon tulemisen vertauksen rinnalle voin kertoa toisen esimerkin: Olin nuorena matkailualalla myyntitehtävissä ja tarjosin asiakkaalle matkan lisäksi ostettavaksi matkavakuutuksen. Hyvin yleinen kysymys olikin: Kannattaako tuollainen matkavakuutus? Vastaukseni oli yksinkertainen: Jos ette sairastu eikä tapaturmaa tapahdu se on tarpeeton ja hyödytön. Mutta jos jotain tapahtuu on vakuutuksen ottaminen myöhäistä.
Verovaroilla kustannettu tai tuettu terveydenhoito on eräänlainen pakkovakuutus ja minä ainakin pidän sitä hyvinvointivaltioon kuuluvana.
Työterveyshuolto on mielenkiintoinen hybridi. Työssä käyvät käyttävät laajasti ja se on maksuton käyttäjälleen. En minä väittänyt että se olisi työnantajalle ilmainen. Mutta ei pidä unohtaa että sitäkin tuetaan voimakkaasti. Laskennallisista kustannuksista korvataan 50 tai 60 prosenttia.
Se läppärijuttu on tosielämän hulluja juttuja, jonka siskoni koki. Me, jotka ollaan totuttu työllä leipämme ja läppärimme ansaitsemaan, ei meinata pystyä käsittämään, että niin röyhkeitä ihmisiä voi edes olla.
Poika on sentään korjannut välinsä äitiinsä.
Lähetä kommentti