keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Nykyajan reaalikommunismia

Big Brother eli tuttavallisemmin BB-talon monivuotinen menestystarina on kummallinen, vaikka Henna Kalinainen kissanaisena tuossa kuvassa keikisteleekin. Pieni joukko ihmisiä suljetaan tarkasti valvottuun ympäristöön eräänlaisena rottakokeena. Tämä porukka ei tee mitään tuottavaa, elää aivan irrallaan muusta yhteiskunnasta, keskittyy alkoholinhuuruiseen juhlimiseen, haluaa järkyttää muuta yhteiskuntaa seksuaalisilla poikkeavuuksillaan, juonittelee toisiaan vastaan, sen äänestystulokset ovat ohjailtuja ja hullua kyllä - he pitävät itseään etuoikeutettuina.

Sanoinko BB-talo? Tarkoitin tietysti eduskuntataloa. Asukkaiden elämäntyyli muistuttaa kommunismia. Kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta omista päätöksistään, koska viime kädessä tuotantotiimi eli Puolue antaa kaikki päätöksensä julkilausumina asukkaille. Asukkaat itkevät kamerahuoneessa kohtaamaansa epäreiluutta, kiukuttelevat kun päihteet loppuvat ja vannovat uskollisuutta toisilleen. Jollain tavalla he aistivat, että heidän elämäntyylinsä ei kestä pitkään, joten nautinnonhakuisesti siitä otetaan irti kaikki ja eletään kuin viimeistä päivää. Kaiken lisäksi he kuvittelevat olevansa kadehdittuja julkkiksia, joiden elämästä muut voivat vain haaveilla.

Ymmärrän, että tuollainen elämä houkuttelee. Hyvinvointiyhteiskunta aka klassinen fascismi on kaikilta osiltaan BB-elämän kanssa samojen arvojen varassa. Siinä missä tavallinen rahvas avoimesti seuraa BB-talon elämää, älykkäänä itseään pitävät tyytyvät paheksumaan ohjelmaa. Ehkä se paljastaa liian raadollisesti heidän yhteiskuntamallinsa todellisuuden, joka on helpompi kieltää sulkemalla silmät.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vielä kun saataisiin viikottaiset häätöäänestykset eduskuntaan.

Kumitonttu kirjoitti...

Hehheh... Aina häädön jälkeen edustajat vetäisivät kovat känöset ja kansa kateellisena seuraisi pikkuparlamentissa tapahtuvaa seksuaalista häirintää.

Miltton Friidman kirjoitti...

Kenenkään ei tarvitse kantaa vastuuta omista päätöksistään, koska viime kädessä tuotantotiimi eli Puolue antaa kaikki päätöksensä julkilausumina asukkaille.

Edustuksellisessa demokratiassa äänestäjät kantavat vastuun.

Poliitikkoa äänestänyt kantaa vastuun hänen teoistaan. Ääriesimerkkinä Hitler ja saksalaisten kärsimykset hänen edesottamuksistaan.

Ongelma luonnollisesti on se, että esim. poliitikkoa X äänestämätön joutuu myös kantamaan ositetun vastuunsa hänen päätöksistään.

Mutta kuten itävaltalainen koulukunta ja Björn Wahlroos sanoo, demokratia on sekä epätaloudellista että epämoraalista.

Yksi parhaimmista hallintomalleista on esim. Brunei, jossa hyvä yksinvaltias kehittää maata.

Miltton Friidman kirjoitti...

Toinen ongelma on se, että poliitikkoa äänestäessään ei vielä tiedä kuinka tämä suoriutuu käytännön politiikassa.

Näin erityisesti uusien poliitikkojen kohdalla, kuten vaikkapa PerSut.

Suurin osa äänestäjistä ei käsittääkseni tutustu poliitikkoonsa millään tavalla - ei livenä eikä netissä. Saati sitten katso hänen kantojaan.

Se siitä tietoisesta ja järkevästä valinnast.

Kumitonttu kirjoitti...

Yksi parhaimmista hallintomalleista on esim. Brunei, jossa hyvä yksinvaltias kehittää maata

Yksinvaltiuden ongelma liittyy vallanvaihtoon, mihin demokratia tarjoaa verettömän vaihtoehdon. Kruunupäillä kuten muillakin kuolevaisilla on halu pysytellä hengissä senkin jälkeen, kun oma panos yhteiskunnalle on jo tullut annettua.

Ymmärrän tuollaisen kaipuun vahvaa johtajaa kohtaan, mutta se on aivan yhtä helppo patenttiratkaisu kuin sosialistien tarjoama "valta kaikille". Toimiva ratkaisu löytyy jostain sieltä välistä.

vieras kirjoitti...

Kansan etu ja menestys on eri asia kuin kansan valta.

Ne jotka valitsivat Hilterin, eivät voineet sitä erottaa koska Hilterin puolue lopetti vapaat vaalit aika pian.

Parlamentarismin pahimmat viat ovat puoluekuri ja puoluevalta. Puoluevalta ja puoluekuri ovat luultavasti myös yksipuoluejärjestelmissä kuten jokin Kiinan kommunistinen puolue tai Syyriassa Assadin Baath-puolue tms.

Muutoin voi todeta että menneisyydestä löytyy mallikappaleita siitä miten valtiollinen valta jaettiin aikana ennen edustuksellista demokratiaa eli parlamentarismia.

Mitäs Kumitonttu arvelee entisaikojen monarkioista valtiollisena hallintomallina? Kuningaskunnissa oli valtiollinen valta kuninkaalla tai sitten se oli jaettu kuinkaan ja säätyjen (aateli, papisto, porvaristo, talopojat) kesken.

Säädyt oli erään sortin parlamentti ja säätyedustajien vaaleissa äänioikeus oli kyseisen säädyn tietyillä jäseninllä. Oli olemassa varallisuuteen ja maksettuihin veroihin perustuva äänioikeus ainakin kaupunkien raatimiesten ja kunnankokousten vaaleissa.

Luxemburg on vauras pikkuvaltio. Se on monarkia mutta siellä on parlamentti. Mitä jos tätä jalostaisi? Voisko Kumitontun etsimä toimiva ratkaisu olla yhdistelmä monarkiaa, parlamentarismia ja sveitsiläismaillista suoraa demokratiaa? Monarkin pitäisi tällöin olla vallankäyttäjä eikä keulakuva, ja silloin tällöin tuuppia hallitusta ja parlamenttia, erottaa hallitus ja määrätä uudet vaalit. Ehkä monarkin pitäisi olla myös hallituksen päämies.

Kumitonttu kirjoitti...

Ei mikään perinnöllinen vallanpito voi enää olla nykyaikaa. Minusta olisi kamalaa jos Tarja Halosen suku jatkaisi päämiehenä, tai Niinistön pojista tulisi kuninkaita. Sehän on suoraan sanottuna kuin jostain pikkutyttöjen prinsessaleikeistä.

Valtionhallinto perustuu kahden asian varaan. Yksi: valtio kerää verotuloja. Kaksi: valtio järjestää oikeuslaitoksen. Näiden yli menevä hallinto on aina rosvousta, ja rosvoukseen taipuvaisia ovat niin kuninkaat kuin muutkin hedonistit. Vasemman laidan kulkijoiden tavoite on helppo elämä - ei onnellinen elämä.

vieras kirjoitti...

Jos arvioidaan väitettä että edustuksellinen demokratia eli parlamentarismi johtaa huonoon valtiontalouden pitoon niin tämän perusteella kannattaisi sitten kannattaa yksinvaltaa. Raamatussa mainittu Egyptin faarao, joka laittoi Joosefin suosituksesta 20 viljasadosta säiliöön oli yksinvaltias. Voisi olettaa että parlamentarismissa hän ei olisi noin vain voinut päättää 20 prosentin siirrosta säilöön, vaan parlamentti olisi halunnut pistää senkin jakoon.

Perintökunikuudesta on se hyöty että ei tarvi käydä vaaleja. Joskus on ollut vaalikuninkaitakin, jotka sitten olivat kuninkaina lopun iän.

Parempi on jos kuningas olisi luonteeltaan porvari kuin aatelinen koska aateliset olivat usein törsäilijöitä ja rellestelijöitä.

Pelkällä oikeuslaitoksella ei tee mitään jos ei ole poliisia ja vankiloita. Valtion ydintehtävät ovat laki, kuri ja järjestys, turvallisuus sekä ulkopolitiikka. Muut ovat enemmän tai vähemmän ylimääräisiä tehtäviä jotka on sitten erikseen tarkasteltava missä määrin ne ovat sopivia. Suomen suuriruhtinaskunnalla 1809-1917 oli joitakin muita tehtäviä mutta veroprosentit eivät olleet mahdottoman suuria.

Saksan keisarikunnassa 1871-1919 oli parlamentti ja hallitus mutta se ei voinut tehdä liiaksi sossumaista politiikkaa jos keisari hylkäsi lait. Bismarckin sosiaaliturvalait säädettiin mutta ei siellä ollut vasemmistohedonismin meininkiä. Keisarikunnalla oli tiettyjä tehtäviä ydintehtävien lisäksi mutta arvelen etteivät veroprosentit olleet sielläkään mahdottomia. Ennen ensimmäistä maailmansotaa markan arvo oli sidottu kultaa. Sota-aikana alettiin painaa rahaa ja varmaankin kiristää veroja. Jos jätetään ensimmäinen maailmansota pois niin rauhan aikana 1871-1913 se pärjäsi ajan oloihin nähden hyvin, talous, tiede, tekniikka, taide tms.

Kumitonttu kirjoitti...

Jos arvioidaan väitettä että edustuksellinen demokratia eli parlamentarismi johtaa huonoon valtiontalouden pitoon

Ei kai kukaan väitä tällä tavalla? Parlamentarismin nykykriisi johtuu siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että maksajia on 1,7 miljoonaa ja äänioikeutettuja 4,3 miljoonaa. Edelleen meillä olisi parlamentaarinen järjestelmä, jos kieltäisimme esimerkiksi julkisen sektorin työntekijöiden oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Upseerit eivät Suomessa saa asettua ehdolle eduskuntavaaleissa, mutta ei tätä pidetä demokratian kannalta ongelmana.

vieras kirjoitti...

Ehdotin että vaaleissa saisi asettua ehdokkaiksi vain sellaiset jotka ovat syntyperäisiä Suomen kansalaisia ja jotka ovat vaalivuonna vähintään 40-vuotiaita. Se näkyy täällä
Ykän blogissa
.

Jos tuohon vielä lisäisi sen että julkisen sektorin työtekijöitä kiellettäisiin asettumasta ehdokkaiksi vaaleihin.

Kumitonttu kirjoitti...

Upseerit muuten saivat äänioikeuden eduskuntavaaleihinkin vasta 1944, kun olivat sitä ennen vaatineet vapautusta valtionveroista. Heidän mielestään ei ollut perusteltua, että he joutuvat maksamaan veroja laitokselle, jonka toiminnasta he eivät ole mitenkään vastuussa. Tämä olisi yhä edelleen toimiva periaate.

Ehdotuksesi Ykän blogissa on samansuuntainen. Minusta ikäraja voisi ihan hyvin olla joku 25 tai vaikka 18, mutta pääasia olisi että rahan käyttöön eivät julkisen sektorin työntekijät saa osallistua intressiristiriidan takia. Jos haluaa vaikuttaa yhteiskunnallisesti, niin erotkoon virastaan. Molempia ei pitäisi voida sallia.

Miltton Friidman kirjoitti...

Minusta ikäraja voisi ihan hyvin olla joku 25 tai vaikka 18, mutta pääasia olisi että rahan käyttöön eivät julkisen sektorin työntekijät saa osallistua intressiristiriidan takia.

Mikä onkaan helpompaa kuin äänestää itselleen enemmän palkkaa ja lisää irtisanomissuojaa vaaleissa. Vähän sama juttu kuin käyttäisi huijauskoodeja tietokonepelissä.