Mona palvelee IDF:n terrorismin vastaisessa yksikössä ja on elävä esimerkki niille vasemmiston partaradikaaleille, joille Israel on "apartheid-valtio". Monan jaloissa on punaiset saappaat, joita Israelin armeijassa käyttävät vain harvat ja valitut - eräänlainen vastine Amerikan Navy SEALS-yksikölle. Mona perustelee asepalvelustaan halullaan pelkkien etuisuuksien sijaan olevansa valmis myös antamaan jotain isänmaalleen. Kukapa olisi uskonut, että äärioikeistolaisia arabeita lasketaan Israelin asevoimiin...
Vasemmiston paras puoli on mielestäni se, että se nostaa ennakkoluulottomasti erilaisia epäkohtia esiin. Viimeiset vuosikymmenet aina 70-luvulta asti heidän kiihkomielinen arvostelu on pitänyt huolta siitä, että Israelin armeija on ollut median suurennuslasin alla, eikä sillä ole ollut mitään mahdollisuutta toistuviin ylilyönteihin. Maa on joutunut kehittämään itseään, toimintaansa ja moraaliaan jatkuvasti parempaan suuntaan toisin kuin arabit, joille on heidän syntyperänsä ja rotunsa tähden katsottu vähemmänkin riittävän. Tämä on "positiivisen diskriminaation" keskeinen ongelma.
Kun yksilöt luokitellaan heidän syntyperänsä ja uskontonsa tähden kelvottomammiksi ja kykenemättömämmiksi kuin valkoiseen väestöön kuuluva keskivertoa edustava länsimainen perheellinen mies tai nainen, vain harvalla on itsekunnioitusta ja voimia nostaa itsensä ylös siitä henkisestä maakuopasta. Kun samaa politiikkaa jatketaan vuosikymmeniä ja se kohdistetaan kokonaisiin sukupolviin, on melko varmaa että sitä saadaan avustajiaan ideologisesti ja toimintatavoiltaan muistuttavia radikaaleja. Nämä radikaalit matkivat avustajiensa arvomaailmaa, jossa alempiarvoisia sortava kohtelu on sallittua, kunhan se tehdään ns. vilpittömin mielin.
2 kommenttia:
Israelin armeijassa on alusta asti palvellut kohtuullinen määrä arabeja, lähinnä kristittyjä ja druuseja. Hussain Fares on ylennyt rajavartioston komentajaksi, toinen druusi jäi eläkkeelle niinikään kenraalimajurina kotijoukkojen komentajan tehtävästä ja eräs Israelin armeijan alkuaikojen palkituimmista sankareista oli muslimi.
Mutta kuten hyvin tiedetään, arabimaissa juutalaisilla ei mene yhtä hyvin, tosin arabeillakin on kehnommat oltavat kuin arabeilla Israelissa.
Hyviä nostoja Jaskalta.
Kauan sitten keskustelin erään egyptiläisen kanssa, joka muisteli Yom Kipprin sotaa. Hän kertoi, että dyynin takaa kuului huuto, että yksi juutalainen vastaa komppaniaa arabeja. Tulistunut Ahmed lähetti komppaniansa hiljentämään moisen rienaajan. Kovien taistelujen jälkeen dyynin yli ryömi pahasti haavoittunut ainoa hengissä selviytynyt egyptiläinen ja sylkäisi viimeisinä sanoinaan: "Ei niihin sikoihin voi luottaa ikinä. Kaksi niitä oli."
Lähetä kommentti