Tapauksen tekee tragikoomiseksi se, että pojan äiti on esiintynyt Kokoomuksen mannekiinina monikulttuurisuuden asiantuntijatehtävissä. Tämä nainen on kuin ruumiillistuma siitä Halla-ahon kuuluisasta visiosta, jossa hallitsematonta maahanmuuttoa kannattaneet joutuvat itse kärsimään ajamansa politiikan seurauksista. Yhä edelleen media vaikenee ulkomaalaisten raakojen seksirikosten lukumäärän voimakkaasta kasvusta, mikä ei ainakaan kaltaisiani mediakriittisiä henkilöitä naurata ollenkaan. Olemme sitä ikäluokkaa, joka muistaa Neuvostoliiton aiheuttaman itsesensuurin suomalaisessa keskustelukulttuurissa.
Olen aiemminkin kirjoittanut, että kaikkein keskeisintä onnistuneen kulttuurin ja kansakunnan luomisessa on se, että ihmiset arvostavat yhteiskuntarauhaa. Jopa siinä määrin, että ovat tarvittaessa valmiita puolustamaan sitä jopa hengellään, kuten 1918 ja 1939 Suomessa, Toisena vaihtoehtona on tietenkin Somalian ja Afganistanin kaltaiset romahtaneet valtiot, joissa ihmiset mieluummin hyväksyvät itsensä alistamisen kuin nousisivat puolustamaan vapautta ja oikeutta päättää omasta elämästään. Islam on nykyajan pahin uhka vapaudelle, ja siksi Alppilan koululaisen isän turkkilaisen muslimitaustan piilotteluyritys on niin kornia.
Peruskoulu on 60-luvun yleiseurooppalaisen sosialismin voittokulun hedelmä samoin kuin maksuton julkinen terveydenhuolto, josta kirjoitin aiemmin (Raha-asioista 7.4.2013). Siinä missä terveyskeskus on julkisen ohjailun takia ajautunut vakaviin rahoitusvaikeuksiin, on peruskoulun taustalla samankaltainen kriisiytyminen, jonka oireena mielenterveysongelmainen nulikka kykenee toiminnallaan järjestämään opettajalleen potkut virasta. Suomalaiset ovat niin tottuneita mielikuvaan hyvinvointivaltiosta, joka ottaa vastuun kaikesta kansalaisen elämässä. Pääministeri Katainen esikuntineen on hyvinvointivaltion kasvatti, ja hän on onnitunut ulkoistamaan jopa päätöksenteon konsulteille ja yleiseurooppalaisille byrokraateille.
Suomen toinen järkevältä vaikuttava toimittaja Totuuden Saska Saarikoski on huomannut, että Kataisen ystävältään valeprofessori Pekka Himaselta tilaama pamfletti Suomen tulevaisuuden näkymistä perustuu marxilaiseen yhteiskuntaoppiin. Himasen esikuva Manuel Castells on Wikipedian mukaan Rooman klubin oppien vallassa, ja hänen "suuri oivalluksensa" perustuu ajatukseen, että ihmiskunta voi netin kautta saada sellaisen vapauden, että luonnonvarojen käyttöön perustuva materialismi voidaan unohtaa menneisyyteen:
Castellsin mukaan Tietoyhteiskunta voi vapauttaa mielen, minkä seurauksena yksilöiden tuottavuus kasvaa räjähdysmäisesti johtaen vapaa-ajan lisääntymiseen. Yksilöt voivat saavuttaa "korkeamman hengellisen tason ja ympäristötietoisuuden. Se johtaisi parempaan maailmaan, jossa luonnonvarojen käyttö olisi nykyistä paljon vähäisempää.Castellsin puoliso Emma Kiselyova on hänkin saanut suomalaisilta veronmaksajilta tukea opettaessaan Tampereen punayliopistossa "Maailman rauhasta kaikkien maiden yliopistojen yhtymisen avulla". On tietenkin mahdollista, että maailmanrauhan teema on sattumoisin identtinen sosialismin ydinajatukseen kaikkien maiden proletariaattien yhdistymisestä, missä "proletariaatti" on vain vaihtunut "yliopistoksi". Siellähän nykyajan proletariaatti tuntuu työskentelevän.
4 kommenttia:
Savijaloilla seisova järjestelmä ei kestä totuutta itsestään. Kun järjestelmä tekee virheen, virhe lakaistaan maton alle sanomalla, että järjestelmä on toiminut oikein.
Kalskeen tehtävänä on luoda lainopilliset perustelut viranomaisten toiminnalle eli keksiä sopiva tuomio, jonka voi jyrätä tuomioistuimesta läpi. Eli opettaja tuomitaan jostain rikoksesta, ihan sama mistä, ja näin osoitetaan viranomaisten erehtymättömyys.
Oikeusprosessi lisäksi kestää kauan, ja sinä aikana asia häipyy julkisuudesta.
Jos katsoit yhtään eilistä A-streamia, siinä byrokraatin prototyyppi nimeltä Marjo Kyllönen selittää asiat viranomaisten kannalta parhain päin eikä tietystikään myönnä mitään virhettä.
Valitettavasti en nähnyt A-stremiä, mutta Kalseella apulaisineen ei ole enää muuta kuin hävittävää. Tämä on virkakoneistolle äärettömän nolo tapahtumaketju, joka muistuttaa hiukan sitä isänsä ja äitipuolensa kuoliaaksi pieksemän pikkutytön tapausta, jota nyt oikeudessa puidaan.
Kommentoin Tapio Tuurin blogissa seuraavasti:
Kiitos Tapio Tuurille tärkeästä kirjoituksesta. Tapio kirjoitti asiallisesti itse tapauksesta eikä maininnut nuoren henkilöllisyyttä, jolloin kirjoituksen todellisena kohteena on asian laajempi merkitys, eivät tapauksen henkilökohtaiset yksityiskohdat, toisin kuin anonyymikirjoittajat väittivät. Lisäksi aggressiivisten häirikkönuorten psykologia on useimmiten sellainen, että he reagoivat normaalia vähemmän negatiiviseen julkisuuteen, ja pitävät sitä usein hyvänä asiana (pahamaineisuus ja lähes mikä tahansa kuuluisuus on heille hyvä asia; aggressiivinen häiriköiminen on itsessään suurelta osin huomiohakuisuutta). Aggressiivinen kouluhäirikkö on harvoin merkittävällä tavalla masentunut tai itsemurhaan taipuvainen. He ulkoistavat jatkuvasti negatiivisia tunteitaan ulkopuolisiin henkilöihin ja kohteisiin, jolloin ne jäävät suhteellisen vähäisessä määrin vaivaamaan heitä.
Tapauksen yleistä merkitystä omaavat yksityiskohdat ovat niin maahanmuuttopolitiikkaa ja monikulttuurisuusideologiaa tuomitsevia, ja tapaus kytkeytyy samalla niin tiiviisti eliitin liberaaliin hyvä veli ja sisko -järjestelmään, että primitiiviset raivoreaktiot, peittelyt, salailut, syyttömien syyttämiset, mukaanlukien erotettu opettaja ja Tapio Tuuri, ja yleensäkin kaiken omaksi koetun negatiivisen vyöryttämiset syyttömien osapuolten niskaan ovat odotettuja reagointitapoja. Tähän kuuluu se, että anonyymikommentoijat tässä kommenttiketjussa etsivät niin epätoivoisesti mitä tahansa moraalisen ylemmyyden positiota, josta he voivat syyttää toista osapuolta, että he päätyivät valheellisiin väitteisiin perustuvaan moraalittomaan positioon.
Otan mielelläni vastaan anonyymikommentoijien uhkailuja, valheellisia syytöksiä ja ad hominen -ajatusvirtaa.
Tapio Tuurille toivotan voimia ja mielentyyneyttä.
Anomyymikeskustelijoista osa on nuivia.
Lähetä kommentti