Suosikkejani murreilmaisuista ovat itäsuomalaisten "en tiijä", "ei tie miel männä" ja "tuutha sie vastakii" sekä lounaismurteiden "tua noi", "kui sää ny sillai" ja "ol niingon gotonas". Aina myös hämäläisten "nääs" ja pohojalaasten "ristus notta" saavat minut kiljumaan riemusta. Lapissa meinaan tikahtua kun kuuluu "met olema tienheet", ja ratikassa korvia kuumottaa alaikäisten (täysikäisinä ajavat omalla autolla tai taksilla) ankkalammen edustajien "de va kumivene".
Mutta turha on pelätä murteiden katoamista! Ylenanto tiedottaa meille impivaaralaisille ilouutisen - stadin slangi palaa takaisin. Nyt hylätään klitsut ja boltsit ja klabbit, kun tilalle tunkevat shuluk, khanis, sharmuto ja burjo.
- On jännittävä piirre, että kun somalit aina sanovat wallah wallah eli minä vannon, niin suomalaisetkin ovat alkaneet käyttää vannon vannon, ja vielä samalla äänensävyllä kuin somalit niin, että siinä ikään kuin matkitaan tätä somalien käyttämää vannomista, Paunonen selittää.On jännittävää on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti