Rasismilla tehdään politiikkaa

Tulipa katseltua dokumentti Kike like me, jonka oli ohjannut kandalainen Jamie Kastner. Juutalaisessa perheessä kasvanut Kastner eli täysin valtavirran mukaista elämää käyden jopa katolisen koulun. Seurustelu ei-juutalaisten kanssa ei ollut mikään numero, eikä Kastner itsekään ollut kiinnostunut juuristaan. Kunnes jotain tapahtui, miksi dokumentti ilmeisesti valmistui. Se ei itsessään tarjoa suomalaiselle juuri mitään uutta ajateltavaa rasismista paitsi oivan näkökulman suomalaiseen rasisminvastaiseen kampanjointiin.

Kastner tapaa konservatiivipoliitikko Pat Buchananin, joka arvostelee uuskonservatiivista ns. haukkojen politiikkaa, jonka taustalla on toisen maailmansodan jälkeen sosialismiin pettyneiden juutalaisten älykköjen kehittämä ajatus, jonka mukaan Yhdysvaltain on tarvittaessa aseellisesti estettävä kommunismin leviäminen. Tämähän on myös syy, miksi Amerikka pysyi Euroopassa 50 vuotta Toisen Maailmansodan jälkeenkin. Buchananin arvostelussa on paljon hyvää, mutta haastattelussa paljastuu ehkä hienoinen inho politiikan taustaa, eikä sen tuloksia, kohtaan.

Seuraavaksi Kastner matkustaa Englantiin tapaamaan maasta muuttoa suunnittelevaa Carol Gouldia, joka kertoo Amerikka- ja juutalaisvastaisen ilmapiirin kiristyneen vasemmistovetoisen median myötävaikutuksella. Seuraavaksi hän tapaa avoimen antisemitistisen toimittajan Richard Ingramsin, joka tuo hakematta mieleen Erkki Tuomiojan - varsinkin pahassa.

Kastner matkustaa Ranskaan käyden poltetussa synagogassa ja joutuu keskeyttämään dokumentin kuvauksen musliminuorten (tm) alkaessa kiihtyä liikaa Sarcelles'ssa, Pariisin juutalaiskaupunginosassa. Nuorten (tm) puheissa vilisee kaikki perinteiset propagandalauseet juutalaisten taloudellisesta ylivallasta, minkä takia Nuorten (tm) ei kuulemma kannata edes yrittää käydä töissä.

Dokumentti tuo erityisen hyvin esiin sen, kuinka selvästi vasemmistolainen media ja poliittinen eliitti on antiamerikkalaista ja -semitististä. Suomessa rasismilla tehdään politiikkaa toisin kuin muualla Euroopassa, jossa rasismi on jo arkipäivää tehtyjen poliittisten valintojen seurauksena. Suomessa media ja poliitikot pelottelevat ihmisiä "äärioikeistolla", vaikka meillä koko ongelma on vielä torjuttavissa. Suomalaisen rasisminvastaisen keskustelun tärkein juonne liittyy eliitin yritykseen pysyä vallassa tarjoamalla yhteiskunnan holhousta vastavoimana omillaan toimeentulemiselle.

Dokumentti alleviivaa, kuinka rasismi nykyaikana kukoistaa siellä, missä vasemmiston vuosikymmeniä jatkuneen vallankäytön tulokset monikulttuurisuuksineen ja holhouksineen nyt näkyvät. Ajatukseen kuuluu, että "jos annamme periksi oikeistolle, seuraavaksi uunissa olemme me". Mitä enemmän rasismilla pelotellaan, sitä useampi äänestää nykyistä valtaeliittiä. Jos he eivät tähän mennessä ole saaneet - vuosikymmenien vallassa olon jälkeenkään - hoidettua mainostamaansa ongelmaa kuntoon, miksi ihmeessä he onnistuisivat siinä seuraavien vuosikymmenten aikana?