torstai 1. joulukuuta 2011

Arvovalinta liberaalissa fasismissa

Keskipohjanmaa lehti kertoi eilen, että Pietarsaarelaisia hauskuuttaa, kun tamperelainen mainostoimisto toimitti valokyltit kaupunkiin avattavalle ABC-huoltamolle väärin kirjoitetun kyltin. Juntit hämäläiset. Mikäs siinä, naurattaahan se suomea puhuvaakin, kun joku mokailee (jostain syystä se on kuitenkin osoitus suomalaisesta rasismista). Nämähän ovat kuitenkin arvovalintoja - siis opetellako kieli, naureskellako toisen virheille hyvän- tai pahantahtoisesti ja tietysti päätös siitä, mikä kelpaa paikallislehteen uutiseksi.

Vaan on niitä muitakin arvovalintoja maailmassa, uskokaa pois. Eräs uraputkessa oleva ei-enää-niin-nuori pienen lapsen äiti kertoi haikeana, kuinka vaikeaa oli jättää piltti paivähoitoon aamulla. "Sinne se jäi sydäntä särkevästi itkemään".

Jokainen varmaan voi kuvitella minun henkilökohtaisen näkemykseni pienten lasten kasvatuksesta, jos valittavana ovat äiti ja keinoemo. En kuitenkaan tässä yhteydessä halua arvostella äitejä yleisesti, koska kaikilla on omat yksilölliset elämäntilanteet, joiden mukaan päätökset tehdään. Jos ei ole mahdollisuutta kasvattaa lapsiaan itse, niin sitten ei ole. Ja julmaa olisi toisaalta kehottaa olemaan tekemättä lapsia, koska biologinen vietti on varsin vahva. Valitettavan usein lapsi on status-symboli. Uratykin kuuluu osoittaa menestystä, ja menestykseen kuuluu lapsiperheen arkeen kuuluvia asioita, kuten etelän- ja Lapinmatkat. Vaikka ne olisivatkin yhtä tuskaa ja painajaista.

Kyse on siis arvovalinnoista. Joko teet näin, tai sitten et. Jos et tee, on tekopyhää kaksinaismoralismia uikuttaa myötätuntoa muilta. Todelliseksi liberaalin fasismin - hyvinvointivaltion - mainoslauseeksi toiminta muuttuu, kun äiti vaatii yhteiskuntaa maksamaan hoidon, ja vielä yli kohtuuden rajojen mennään, kun äiti vihjaa, että yhteiskunnan tulisi taata sellainen mahdollisuus, että hän voisi hoitaa lapsen kotona. Tarkoittaen tietenkin, että muiden tulisi osallistua hänen elintasonsa ylläpitämiseen sen aikaa, kun hän keskittyisi - elämänsä tärkeimpään tehtävään toki - lapsensa varhaiskasvatukseen.

Ja lopuksi: Kommenttipalsta ei ole tarkoitettu lastenkasvatukseen yleisesti ja koti- tai tarhakasvatuksen vertailuun erityisesti. Jokainen teke päätöksensä omien arvomaailmojensa mukaisesti, enkä sitä tässä arvostele - se kuuluu vapaaseen yhteiskuntaan. Olennaista on, että jos elää omien arvojensa mukaisesti, ei siitä synny oikeutta itkeä pahaa oloaan muille! Saati vaatia muilta rahallista korvausta väärästä - siis omien arvojensa vastaisesta - valinnasta...

4 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Meillä lasten päivähoidosta silloin kun lapset olivat pieniä huolehtivat isovanhemmat. Silloin kun isovanhemmat asuvat lähellä, se on aina varteenotettava vaihtoehto.

Perhepäivähoito on tarhaa parempi idea, jos sellainen on mahdollista. Kun allekirjoittanut oli itse lapsi, naapurissamme asui perhe jonka äippä oli perhepäivähoitaja. Nuo kaikki kymmenkunta lasta, jotka olivat hänellä silloin hoidossa, kasvoivat yhdessä ja pitävät yhteyttä vielä aikuisiälläkin toisiinsa.

Tiedemies kirjoitti...

Kylmällä laskennolla tarkastellen päivähoito voi olla hyvinkin kannattavaa. Oletetaan, että päiväkotiryhmässä hoitaja hoitaa viisi lasta, jos nyt otetaan muu henkilökunta lukuun, niin sanotaan neljä.
Oletetaan, että vanhemman (en kirjoita "äiti", ettei nyt liikaa uusinneta sukupuolirooleja) työnteon vaihtoehtona on kotihoito. Ei lasketa nyt mitään muuta vaihtoehtoiskustannusta.

Yksityinen päiväkoti voi hyvinkin kannattaa; jos vanhempi maksaa palkastaan neljänneksen (oletamme, ettei veroja tms. ole) hoitajalle, hoitaja saa saman palkan kuin keskimääräinen vanhempi. Tämän lisäksi vanhemmat saavat 75 prosenttia palkastaan itselleen.

Ns. hyvinvointivaltiossa tilanne ei ole olennaisesti erilainen. Töihin menevä vanhempi maksaa osapuilleen sen neljänneksen palkastaan veroja kuitenkin. Jos hän jää kotiin, hän jää kokonaan saamapuolelle, koska on kotihoidontukia sun muita.

Puutun vielä tuohon väitteeseen, ettei ole oikeutta itkeä pahaa oloaan muille. Tällaista oikeutta ei tarvitse "syntyä" mistään, kyllä ihmisillä aina on oikeus valittaa, jos on paha olla. Eri asia on sitten se, voiko vaatia muita kustantamaan jotain. Mutta valittaa saa aina.

Sanna kirjoitti...

Lähikaupungissa on ollut alusta lähtien eräs vaatemyymälä, jonka valotaulussa lukee "Seppalä". Minusta se on joko itaruutta tai laiskuutta, ettei sitä ole korjattu!

Sanavahvistus on "eldistin"... eld= tuli, eldisti=tulittaja, eldistin= liekinheitin tm. ase.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos IM, TM ja Eldis kommenteista.

Perhepäivähoito on varmaan hyvä ratkaisu. En tiedä enkä tunne, mutta ymmärtääkseni sitäkin yritetään ajaa alas erilaisilla muodollisilla vaatimuksilla. Ihmetyttää vaan, kuinka ne isovanhemmat pystyvät kasvattamaan lapsia ilman virallista tutkintoa :)

Tidari, olennaisin pointti on just tuo, että ns. hyvinvointivaltiossa (liberaali fasismi) erilaisten tukien varassa eläminen on ikään kuin normi ja hyväksyttävää. Ja totta: valittamisen oikeutta en kiistä. Vain etuisuuksista kitiseminen saa hermot kireälle.

Eldistin, tässä meidän lähikaupungissa on yrittäjäperheen pyörittämä sähköliike, jonka valomainoksessa luki 90-luvun laman aikaan osin sammunein valomainoksin Sähkö ___anus. Oli se niin hassu juttu silloin. Ja näemmä vieläkin, kun jaksaa hymyilyttää.