Espoon piispa ja ahneuden kuolemansynti

Espoon piispa Mikko Heikka kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä eräänlaisen vastineensa bloggari Fjordmanin kirjoitukseen, joka julkaistiin tässäkin blogissa (Puolustuksen puheenvuoro 10.10.2011). Siinä missä Fjordman kirjoitti

Hassan al-Bannan vuonna 1928 perustama Muslimiveljeskunta otti vaikutteita sekä kansallissosialismista että islamista. Liikkeen johtaja Mahdi Akef [...] totesi vuonna 2007, että [...] muslimien tehtävä "on jatkaa jihadia, joka romahduttaa länsimaisen elämäntavan".

luterilainen hengenmies kertoo unestaan:

Nuori opettaja Hasan al-Banna perusti vuonna 1928 Egyptissä järjestön, jolle annettiin nimi Muslimiveljeskunta. Perustajan keskeinen oivallus oli, ettei islam ole oppikokonaisuus, vaan kokonaisvaltainen elämäntapa. Liike pyrkii rakentamaan yhteiskuntaa, jossa vallitsevat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Tästä kertoo Egyptin Muslimiveljeskunnan julistus vuodelta 2006.

unohtaen natsismin tyystin pois. Huomatkaa tärkein: Piispa ei puhu uskonasioista, vaan osallistuu politiikkaan. Onko tämä sitä Heikan pelkäämää teokratiaa, vai mistä kimmoke kirjoitukseen on tullut? Suomen luterilainen kirkko lähentynyt Suomea viimeiset vuosikymmenet hallinnutta vasemmistolaista poliittista eliittiä. Lähentymisen pääsyy on raha, mikä valitettavasti kertoo kaiken siitä, kuinka jumalattoman (sic) hyvin liberaaliin fasismiin perustuva hyvinvointiyhteiskuntamme on onnistunut kuohimaan pitkäikäisimmän poliittisen vastustajansa.

Perjantain Pressiklubissa Eva Biaudet kertoili suvaitsevaisuudesta, ja mikäs oli naureskellessa, kun studiossa myötäsukaisesti nyökkivät Lotta Backlund ja Ville Blåfield. Stiller käytti toimittajille harvinaista itseironiaa kutsuen itse itseään "jutkuksi" alleviivaten kuuluvansa muiden studiovieraiden tavoin vähemmistöön, jota pilkataan. Backlundin ja Biaudet'n todettiin yhdessä tuumin kuuluvan ruotsinkieliseen vähemmistöön, mutta kukaan ei kehdannut sanoa ääneen, mihin vähemmistöön Blåfield kuului. Aika noloa, kun jakson aiheena oli suvaitsevaisuus.

YK:n alajärjestö UNESCO hyväksyi jäsenekseen Palestiinalaishallinnon (PA) äskettäin. Egyptin linja Israelia kohtaan kiristyi Hosni Mubarakin hallinnon kaaduttua, ja nyt käydyissä vaaleissa Muslimiveljeskunta otti kantaa aiheeseen, josta Heikka kirjoitti ja josta Stiller vaikeni:

Vaikka Muslimiveljeskunta hakeekin nyt oikeutusta toiminnalleen vaaliuurnilta, sen tavoitteet ovat ristiriitaisia: se, perustuuko yhteiskunta Allahin ylivaltaan vaiko maalliseen lainkäyttöön, on vaiettu puheenaihe, joka uhkaa pahiten naisten, ei-muslimien ja vähemmistöjen (ml. Egyptin homoyhteisöt) ihmisarvoa. Voimme vain kysyä Muslimiveljeskunnalta: Onko Veljeskunnan homokammo vain yritys piilotella ihmisoikeuksien kanssa perustavaa laatua olevan ristiriidan paljastuminen?

YK:lla on nyt käsissään samanlainen ongelma. UNESCO:n ja PA:n rahoittama Zayzafouna-niminen nuortenlehti julkaisi mielipidekirjoituksen, jossa teini-ikäinen palestiinalaisneitonen kertoi esikuvinaan pitämistä henkilöistä. Neljän hengen listalle pääsi vanha tuttumme, itävaltalainen korpraali Adolf Hitler. Valtakunnankansleriksi kohonnut taidemaalari oli puhunut neidolle hänen unessaan, että "juutalaisten joukkotuholla hän halusi näyttää maailmalle, mitä tuhoa juutalaiset itse aiheuttavat ympäri maailmaa".

Lehti puolusti julkaisua todeten, ettei ole sen asia rajoittaa sananvapautta. Puolustus olisi ihan pätevä, jos se olisi uskottava. Ei ole monia asioita, joita kannatan yhtä vakaasti kuin sananvapautta islamilaisissa maissa.

[Lisäys 15.1.2012
Vasta nyt luin tuon kirjoituksen kokonaisuudessaan eli paperiversion. Siinä on aika hurjia kohtia, jotka puuttuivat nettiversiosta:
"Muslimit ovat löytäneet uudestaan uskontonsa olemukseen kuuluvan lähimmäisen rakastamisen periaatteen. Islamin da'wa-käsite ilmaisee jokaiselle muslimille kuuluvan velvollisuuden kantaa vastuuta köyhistä. Aikaisemmin korostettiin muslimille kuuluvia hengellisiä ja opillisia velvollisuuksia. Da'wan merkityksen syveneminen ja uudelleenmuotoilu ovat taustana muslimimaailmassa syntyneille maallikkoliikkeille. Niissä opetetaan, ettei pelkkä henkilökohtainen apu tai hyväntekeväisyys riitä. Myös yhteiskunnan on otettava vastuu kansalaisten hyvinvoinnista. Tästä syystä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on tullut osaksi muslimien uskos. Voidaankin sanoa, että islam on ottanut ratkaisevan askeleen kohti kristillistä sosiaalietiikkaa. Tämä painopisteen muutos ja uudenlainen yhteiskuntavastuun korostaminenovat myös Muslimiveljeskunnan uuden sosiaalieettisen profiilin taustalla."
Tästä johtopäätöksenä Heikka vetää:
"Muslimiveljeskunta tarvitsee kaiken tuen sekä jo vakiintuneilta demokratioilta että muilta uskonnoilta"]