Konservatiiveilla (amerikkalaisessa kielenkäytössä vastaa suomalaisittain jokseenkin samaa kuin ei-vasemmistolainen) täytyy olla väärä lähestymistapa äänestäjiin, koska koomikot ovat huomanneet, että puolet satunnaisista haastateltavista ei osaa nimetä yhtään oikeistolaista presidenttiehdokasta nimeltä. Neil Postman toteaa kirjoituksessaan ”Nauratamme itsemme kuoliaaksi”: Amerikkalaisilla on jatkuva tarve tulla viihdytetyiksi, ja lyhyellä tähtäimellä kyvyttömyyttä perehtyä asioihin syvällisemmin. Ehkä konservatiivien pitäisi saada äänestäjät nauramaan ja sillä tavalla tuoda sanomaansa esiin.
Joku viisas on todennut: “Jumala ei voi muuttaa mennyttä, mutta poliitikot voivat.” On hämmästyttävää, kuinka tärkeä osa uskonnollisuudella on ollut Amerikan historiassa, ja kuinka perustuslain tekijöiden (The Founding Fathers) haluama yhdenvertaisuus on muuttunut tasapäistämiseksi.
Benjamin Franklin varoitti: “Olkaa varovaisia pienissä kuluissa, koska pienikin vuoto upottaa suuren laivan.” Laivamme vuotaa nykyisin niin pahasti, että monet yhtiöt soutavat pelastusveneillään kohti turvallisempia rantoja! Eikö olisikin mukavaa, jos voisit kuluttaa vuodesta toiseen 8% enemmän siitä riippumatta, kuinka paljon ansaitset! Jos eläminen yli varojen ei onnistu kotitaloudessa, miten ihmeessä poliitikot voivat vinguttaa valtion luottokorttia!
Tunnetussa sanonnassa on oma viisautensa: “Hiirenloukussa on tarjolla ilmainen ateria.” Yhä uusien ohjelmien, jotka helpottavat elämäämme tällä hetkellä, käynnistäminen – kun meillä ei ole varaa niiden rahoittamiseksi nyt tai tulevaisuudessa – uhkaa hiirenloukun tavoin varallisuuttamme, vapauttamme ja onnellisuuttamme vararikon ja taloudellisen kaaoksen muodossa.
Bill Vaughanin sanoin: “Raha ei tuo onnea, mutta sillä voidaan kustantaa monta tutkimusta onnen löytämiseksi.” Kun selvitetään, kuinka iso katkarapu voi juosta oravanpyörässä tai kykeneekö Twitter ennustamaan osakemarkkinoita, eikö olekin ihmeellistä, miten tutkimuskulut pitää aina rahoittaa valtion budjetista! Maksakoon rapu itse omat oravanpyöränsä.
Herbert Hoover tuski ymmärsi itsekään kaukonäköisyyttään sanoessaan: ”Siunattuja ovat nuoret, jotka perivät valtion velat.” Eikö se ole väärin, että rahoitamme joulun kulutusjuhlat velaksi, jonka tulevat sukupolvet joutuvat maksamaan takaisin. Antakaa minulle kaikki-heti-nyt, ja muut saavat maksaa aiheuttamani kulut myöhemmin!
Will Rodgers laski leikkiä kipeillä tosiasioilla: ”Muistan, kun joskus muinoin liberaali tarkoitti ihmistä, joka antoi omistaan hyväntekeväisyyteen.” Jos et joudu itse kustantamaan mitään äänestäessäsi vaaleissa jotain poliitikkoa, joka maksattaa hyväntekeväisyytesi naapurillasi, kyse ei ole lähimmäisenrakkaudesta vaan poliittisella korrektiudella naamioidusta varastamisesta.
Milton Friedman oli totuuden torvi: “Eduskunta voi korottaa veroja, koska sitä tukee laaja ihmisjoukko, jonka kaikki vaatimukset kustantaa joku muu.” Eivätkö rikkaat mielestäsi maksa tarpeeksi veroja, jos varakkain 5% väestöstä maksaa yhtä paljon kuin loput 95% yhteensä?
Phil Gramm käytti maalaisjärkeä naurattaessaan yleisöään: ”Vaihdetaan hyvinvoinnin käsite niin, että rattaissa istujilla ei mene paremmin kuin rattaita vetävillä.” Kuinka kauan maksava luokka jaksaa vetää rattaita, kun heitä verotetaan koko ajan enemmän kuormaa kasvattamalla, ja kaiken kukkuraksi heitä kutsutaan ongelman aiheuttajiksi?
Robert Nudelman totesi: “Jos heität maahan siemeniä, saat ympärillesi lisää puluja.” Mitä enemmän julkinen hallinto jakaa varoja erilaisiin ohjelmiin ja tukee epäonnistumisia, sitä enemmän yksilöt tulevat riippuvaiseksi valtionhallinnosta. Poliitikot eivät pelkästään heitä siemeniä maahan, vaan oikein kädestä pitäen opastavat, missä siemenet ovat!
Lopetan Harry Trumanin huomioon: “Jos et voi vakuuttaa, yritä hämätä.” Tulevien kuukausien aikana tulet kuulemaan, kuinka keynesläinen elvytys muka toimii, kuinka yrittäjien verotuksen kiristäminen on hyvä ajatus ja kuinka antamalla eliitille neljä vuotta lisää aikaa ottaa ”niskalenkki markkinavoimista” on parempi kuin palaaminen taloudellisesti menestyvään yhteiskuntaan. En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Miten vaan, äänestä järjen äläkä eurooppalaisen sosialismin puolesta.
Terry Paulson, Townhall.com
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Eurososialismin viimeisin saavutus on merirosvous (tai ilmarosvous). EU aikoo ryhtyä perimään hiiliveroa lentoyhtiöiltä, jotka lentävät EU-alueelle. Vero koskee koko matkaa eli myös sitä osaa, joka lennetään EU:n ulkopuolella.
Kyllähän tuo kuppauksen määrä ylittää kaiken soveliaisuuden. Sosialismin suurin ongelma liittyy sen taipumukseen tuhota moraali sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Sillä ei kukaan normaali ihminen voisi todeta kenellekään päin näköä, että minusta on oikein, että sinun ansioistasi viedään yli puolet, ja sillä elätetään muita. Siis maaorjillakin sentään puolet työstä jäi orjalle itselleen, mutta nykyaikainen sosialistinen hyvinvointiyhteiskunta vie tuhkatkin pesästä tuomatta mitään konkreettista tilalle.
Hyvä kirjoitus. Mutta tuossa ensimmäisessä virkeessä oli minusta liioiteltu väite, että Amerikassa vain konservatiivit ovat suomalaisittain ei-vasemmistolaisia. Implisiittisesti tuo tarkoittaisi että Amerikoissa kaikki demokraatit olisivat siten suomalaisittain vasemmistolaisia. OK, on demokraateissa sellaisiakin, mutta en menisi sanomaan John F. Kennedyä tai Bill Clintonia suomalaisittain vasemmistolaisiksi :) vain esimerkin mainitakseni.
Kiitos GPI!!! Olet varmaan oikeassa. Yritin vain kuvailla, että suomalaisessa kielenkäytössä konservatiivi on eri asia kuin amerikkalaisessa. Meikäläisittäin Clinton ei ole erityisen vasemmalle kallellaan, vaikka hänen politiikkansa ei New Dealin linjauksista mitenkään edukseen poikennutkaan. Ja New Deal oli siis esimerkki siitä, kuinka fasismi oli Amerikassakin 20-30 -luvuilla suosittu poliittinen aate.
Lähetä kommentti