sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Poliittisia uhkakuvia

Jussi Halla-aho kirjoittaa vasemmistolaisten unelmoivan vastustajiensa tappamisesta. Vasemmiston väkivaltaisuus ei saisi olla kenellekään mikään yllätys, sillä sosialismi rakentuu sen ajatuksen varaan, että vallitseva yhteiskuntajärjestys on porvarien säätämä eikä siten sido heitä. Poliittisen kentän murroksessa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia riittämiin, mutta tällä kertaa vaalit nostivat esiin poikkeuksellisen selvästi poliittisen järjestelmän keskeisen ytimen.

Poliittinen järjestelmä toimii niin, että ensin luodaan uhka ja sitten uskotellaan äänestäjille, että juuri meidän ohjelmamme poistaa tuon uhan. Kirkon hallitessa Eurooppaa uhkana olivat erilaiset synnit ja synnilliset elämäntavat. Nykyinen valtaeliitti loi samanlaisen uhkakuvan hirmumyrskyihin, vedenpaisumukseen ja kuivuuteen johtavasta kasvihuomeilmiöstä, joka vihdoin viimein alkaa sortua kasaan.

Populismia puhtaimmillaan on se, että uhkakuvaa siis suurennellaan tai se luodaan jopa tyhjästä. Sekoomus on omalla tavallaan Suomen populistisin puolue, koska se on ominut perinteisesti muiden käyttämiä uhkakuvia omiensa sijaan. Siinä missä Sekoomuksen omat uhat ovat koskeneet perinteisen perhekäsityksen ja isänmaallisuuden hajoamista, se onkin ryhtynyt maalaamaan uhkakuvia perinteisen perhekäsityksen ja isänmaallisuuden turmiollisuudesta!

Vaalien jälkeen on hyvä katsoa, mitä tulikaan kirjoiteltua:
Vaaleisssa valitaan vastuunkantajat seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Loppuratkaisu vaalien tuloksesta kulminoituu Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välille. Avoimeen vai rajoja sulkevaan Suomeen seurauksena konkurssiaalto ja työttömyyden kasvu. Äänestäjien pitää itse ratkaista antavatko lompakkonsa Persuille. Siitähän vaaleissa on kysymys.
Ilahduttavan avoimesti Jyri Häkämies siis kertoo, mistä vaaleissa on kysymys - sinun rahojesi käytöstä johonkin sellaiseen, mistä ei ole itsellesi mitään hyötyä!

2 kommenttia:

vieras kirjoitti...

Pöljä homma että Sekoomus on on suurin puolue. Sekoomus joutaisi oppositioon. Se menetti paikkoja mutta käyttäytyy kuin vaalivoittaja ja luulee saaneensa valtakirjan pakkoruotsille, mokutukselle ja ilmastohumpalle sekä yleensäkin holhoukselle sekä epäkansalliselle toiminnnalle jolla se myy vaikka paskahuussinsa ulkomaisille sijoittajille halvimmalla hinnalla. Missä on P. E. Svinhufvud ja Tuure Junnila? Heiltä ei olisi odottanut tuommoista, ei edes J.K. Paasikiveltä vaikka se oli kekkosmainen opportunisti.

Muutenkin PS:n olisi pitänyt nousta suurimmaksi puolueeksi, jolloin Kepu, Sekoomus ja Sdp olisivat kaikki yhtä suuressa vaarassa joutua oppositioon.

Tässä tilanteessa "peruspunamulta" eli Sdp+PS+Kepu sopivampana hallituksena mutta Kepu jäi liian pieneksi. Kepun pitäisi olla samaa kokoa kuin Sdp tai PS että kehtaisi tarjoutua hallitukseen. Peruspunamultaan pohjaava hallitus, johon olisi lisätty kristillset, voisi kuitenkin olla riittävän nuiva, suomalaismielinen ja arvokonservatiivinen.

Kumitonttu kirjoitti...

Kuvaavaa on, että Sekoomuksen tavoite tulla suurimmaksi puolueeksi toteutui vasta, kun se myi omat aatteensa pois. Kääntäen sama juttu tapahtui Virheille, joiden suosio romahti kun myivät aatteensa pois. Niin on eriskummallista tämä uhkakuvien maalailu ja niihin vastaaminen!