mikä oli mukava yllätys. Tai siis, mieluummin näin kuin ruotsalaisten "Miljonääriäidit Hollywoodissa".
Sitten hiukan vakavampaa asiaa. Hesari uutisoi, että Ylen ajankohtaisohjelmien esimies Jyrki Richt poistatutti Ruben Stillerin Pressiklubi-ohjelmasta legendaarisen pätkän, jossa Kekkonen palaa Islannista ja kompuroi lentokentällä kuin Pasi Nurminen ikään. Kekkonen ei ollut kännissä vaan kuolemansairas mies tuolloin, joten videosta loukkaantuneiden taustalla voi nähdä jonkinlaisen inhimillisen elämän kunnioituksen kaipuun. Olen osin samaa mieltä, mutta parasta lääkettä on huumori - myös satiiri. Jopa vasuri-ikoni Kaarina Hazard - nainen joka pilkkasi Tony Halmetta sikaniskaiseksi sekoilijaksi - intoutui toteamaan "lähden deittailemaan Homma-forumille" kuultuaa asiasta.
Ja toinen sairaalloista poliittista korrektiutta edustava temppu oli asettaa tanskalainen elokuvaohjaaja Lars von Trier pannaan hänen laskettuaan leikkiä Hitleristä (HS). En tiedä, mitä hän sanoi lehdistötilaisuudessa tarkalleen ottaen, mutta pidän mahdottomana, että von Trier julkisesti kehuisi Hitleriä, koska hän ei takuuvarmasti arvosta kansallissosialistien saavutuksia. Ja vaikka hän salaisesti arvostaisikin, ei kai hän niin idiootti ole, että menisi tunnustamaan sen julkisuudessa. Trier kertoo tarkoittaneensa, että jokaisessa meissä asuu pieni natsi. Ihan oikeassa hän siinä on. Katsokaa nyt Jyrki Richtin toimintaa. Tällaiset toimet vain madaltavat aitaa laittaa syytteeseen kaikki, jotka loukkaavat jotain ihmisryhmää. Suomen ja Euroopan tilanne on erittäin huolestuttavassa laskussa.
4 kommenttia:
Olet aivan oikeassa. Natsit ja heidän myötäjuoksijansa olivat enimmäkseen tavallisia ihmisiä. Tähän väliin voi hyvin suositella Christopher Browningin kirjaa Ordinary Men, jossa kuvataan reservin poliisipataljoona 101:n panosta juutalaisten joukkotuhossa.
Natsit toteuttivat myös sellaisia asioita, joita nykyinen valtavirta pitää hyvinä kuten luonnonsuojelua ja sosiaaliturvaa. Natsien jälkeen sosiaalidemokraatit toteuttivat natsien politiikan tätä osa-aluetta Europassa.
Koska Euroopan nykyinen identiteetti perustuu natsismin kieltämiselle ja natsismin paluun estämiselle, mikä tahansa natseihin viittaava vertaus, vitsi tai muu vastaava tulkitaan yleensä pahantahtoisesti.
Valtavirta lukee natsismin äärioikeistoon, koska siinä oli myös kyse äärimmilleen viedystä etnisestä ylivaltapyrkimyksestä. Toisaalta natsismi aatteena oli sosialismin toinen variantti, joka hävisi Toisessa maailmansodassa sosialismin internationalistiselle versiolle. Näillä eri versioilla oli paljon enemmän yhteistä keskenään kuin mitä niillä oli länsimaisen liberaalin demokratian kanssa.
Internatsit eivät nykymaailmassa herätä samanlaisia kauhunväristyksiä, koska kommunismin kauheuksia ei samalla tavalla ole iskostettu länsimaiseen tajuntaan. Itäeurooppalaiset tosin tietävät paremmin, mikä on antanut heille jonkinlaisen rokotteen nykyistä "suvaitsevaisuutta" vastaan.
Kiitos kommentista! Browningin kirjan tärkein ominaisuus ei ainakaan minun mielestäni ole kirjoituksen selkeys vaan juuri se, että hän käsittelee tabua. Ja hyvin käsitteleekin.
On muuten mielenkiintoista, että kansallisuusaate leimataan oikeistolaisuudeksi. Kyseisen määritelmän on tehnyt sosialismin internationalistinen suuntaus (neuvosto-bolsevismi), joka siis soti nationalistista sosialismia (saksalainen) vastaan, joten on luonnollista, että voitettu aate demonisoitiin.
Vahvin todiste tuon puolesta on se, että Arvo Tuomisen tapaiset kansallismieliset kommunistit tulivat siten leimatuksi "äärioikeistolaisiksi" eli vastavallankumoukselliseksi. Venäjällä internationaalinen linjaus voitti, sillä siten bolsevistit oikeuttivat maailmanvalloitukseen tähtäävät tavoitteensa.
Mielenkiintoista Stalinin voitossa on se, että hänkään ei pärjännyt ilman kansallisaatetta, kun asiat menivät tarpeeksi huonoon suuntaan.
Käsitteet Rodina ja Velikaja otethsestvennaja voina" kelpasivat hätätilanteessa samalla, kun vallankumouksen puolustaminen jäi taka-alalle.
Ja hulluinta on, että kun saksalaiset lopulta hyökkäsivät, vangeiksi jääneillä puna-armeijan sotilailla oli taskuissaan lähettämättömiä kirjeitä koteihinsa, joissa he veikkailivat viettävänsä joulun Berliinissä. Mutta historian kirjoittavat voittajat, joten tästäkään asiastaei pidä puhua.
Lähetä kommentti