maanantai 9. toukokuuta 2011

Öljyleirien saaristo

Öljyn hinta romahti 12 dollaria barrelilta päättyneellä viikolla (Uusi Suomi). Sen syvemmin käymättä läpi sitä, miten velkakriisin takia markkinoilla on ylilikviditeettiä, voi kuitenkin todeta, että kyseinen Uuden Suomen uutinen on pahasti harhaanjohtava.

Maailman öljyntuotanto on noin sata miljoonaa barrelia päivässä. Kun barreli maksaa satasen verran, öljykaupan arvo on noin 10 jaardia päivässä. Sen verran rahaa siis liikkuu öljyn kuluttajilta öljyn tuottajille. Tuon lisäksi johdannaisilla käydään kauppaa noin kymmenkertainen määrä, joten öljykaupan kokonaisarvo pyörii jossain sadan miljardin hujakoilla päivässä. En nyt käy läpi sen kummemmin treidarin ja meklarin eroja, mutta on hyvä ymmärtää, että johdannaiskauppa takaa sen, että öljyn hinta määräytyy vapailla markkinoilla.

Romahduksen taustalla ei siis ole usko öljyn riittävyyteen tai riittämättömyyteen, vaan kyse on niin sanotusti teknisestä ominaisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että kaikilla merkittävillä öljykaupan osapuolilla on järjestelmä, joka antaa myyntitoimeksiantoja, kun öljyn hinta laskee enemmän kuin "normaalisti". Niinpä veikkaan, että ensi viikolla öljyn hinta nousee takaisin samalle tasolle ensi viikolla.

Tällaisen kriisin tai paniikin taustalla on löysä rahapolitiikka. Kun ylilikvidillä markkinalla, kuten nyt, öljyä ostetaan velaksi, velallisten on pakko myydä öljyä tietyn hinnan laskun jälkeen pysyäkseen hengissä (eli välttyäkseen konkurssilta, joka uhkaisi lainan reunaehtojen lauetessa eli vakavaraisuuden tippuessa alle sovitun rajan). Löysä rahapolitiikka on taas seurausta länsimaisten valtioiden ylivelkaantumisesta johtuvasta pankkikriisistä. Ylivelkaantuminen taas johtuu pitkälti länsimaiden harjoittamasta sosialistisesta taloudenpidosta. Sen seurauksena kaikkien raaka-aineiden hinnat ovat nousseet raketin lailla ja aiheuttaneet köyhille maille ennen näkemättömän haasteen taata kansalaisilleen kohtuuhintaista ruokaa. Se taas käynnisti arabimaiden kansannousun, mikä oman arvioni mukaan tulee auttamaan islamilaisen vallankumouksen leviämistä.

Sosialismi jatkaa samaa vanhaa kaavaansa ja tappaa satoja tuhansia syttömiä. Nykyajan gulagit eivät enää sijaitse Siperiassa vaan Saharan laidoilla.

19 kommenttia:

Tiedemies kirjoitti...

Minusta vedät nyt mutkia suoriksi kahdella tavalla. Öljyn hinnan pitkäaikaiset muutokset kannattaa suhteuttaa hintatasoon, yhtäältä vaikka kultaan ja toisaalta vehnään.

Rahapolitiikan löysyyden problematiikka on muuta; sosialismista kyllä on kyse, mutta lähinnä siinä, että rahalaitosten rahankäärijät uskovat, että valde maksaa jos homma kosahtaa. Siis, riskipreemiot on hinnoiteltu väärin. Tällä ei ole oikeastaan muuten mitään tekemistä löysän rahapolitiikan kanssa, kuin että se on mahdollistanut jonkinlaisen carry-traden velkanälkäisten maiden ja maltillisimepien maiden välillä.

Euroopassa esimerkiksi homma on toiminut niin, että saksalainen pankki saa EKP-rahaa tyyliin prosentilla ja voi lainata sen PIGSeille neljällä, ja pistää sen kolme prosenttia taskuunsa. Riskipreemiot jätetään hinnoittelematta, kun luotetaan että valtio maksaa.

Raaka-aineiden hintojen nousulla taas ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Raaka-aineet kallistuvat, koska niitä kulutetaan enemmän kuin tuotetaan, niin yksinkertaista se on. Maissin hinta nousi tietty jonkun verran USA:n bioetanolin valmistuksen vuoksi ja varmaan eurooppalaisten sekoilu nosti myös vehnän hintaa, mutta rahapolitiikka siihen ei vaikuta. Jos euroja tai dollareita painetaan liikaa, niiden arvo vähenee; vehnän tai maissin hinta toki dollareissa nousee, mutta ei se sen saharalaisen ostovoimaan vaikuta, kun se ei dollareita tienaa, eikä mitään dollareissa myykään.

Tiedemies kirjoitti...

Vielä sen verran, että eurooppalainen ja amerikkalainen sosialismi on toki tyly köyhille ainakin maataloustuen muodossa. Mutta maataloustuki on hintasotaa, jossa maataloustuotteiden hintaa yritetään painaa alas subventioilla. Ei se nosta, vaan laskee niiden tuotteiden hintaa. (tai siis, hintalappua)

Yksi suurimmista syistä ruoan hinnan nousuun on se, että kiinalaiset ruokkivat sillä possujaan, ja öljyn hinnan nousuun taas se, että Intian valtio subventoi öljynkulutusta (3Mbbl summalla, joka ylittää koulutukseen ja terveydenhuoltoon yhteensä laitetut rahat.

Kumitonttu kirjoitti...

rahalaitosten rahankäärijät uskovat, että valde maksaa jos homma kosahtaa.

Tämä on juuri näin.

saksalainen pankki saa EKP-rahaa tyyliin prosentilla ja voi lainata sen PIGSeille neljällä

Liikepankit eivät lainaa rahaa keskuspankeilta.

Raaka-aineet kallistuvat, koska niitä kulutetaan enemmän kuin tuotetaan, niin yksinkertaista se on.

Tämä on harhaluulo. Pitkällä tähtäimellä raaka-aineiden hinta trendinomaisesti seuraa kysyntää ja tarjontaa, mutta nykyinen hintapiikki on seurausta ylilikvidistä taloudesta, kuten kirjoitin.

Yksi suurimmista syistä ruoan hinnan nousuun on se, että kiinalaiset ruokkivat sillä possujaan

Toki kasvanut kysyntä vaikuttaa, mutta nykyinen hintapiikki ei johdu tästä. Ensi vuodelle on arvioitu noin >5%:n ruoan raaka-aineiden hinnannousua. se ei johdu kasvaneesta kysynnästä vaan inflaatiorullan kiihtymisestä.

Tiedemies kirjoitti...

Tarkalleenottaen se homma menee niin kreikkalainen paperi pankin taseessa oli riittävä "vakuus" niin, että likviditeettiä voi hoitaa keskuspankkirahan hinnalla. Toki liikepankit lainailevat ne rahat toisiltaan, mutta keskuspankin toiminta määrää sen koron.

Kyse on nimenomaan inflaatiosta, mutta ongelma -- eli se "mutkan oikominen", josta sinua syytin -- on se, että euro- tai dollari-inflaatio ei voi nostaa vehnän hintaa jollekin afrikkalaiselle takapajulalle, ellei sen valuutta ole sidottu näihin valuuttoihin. Jos kyse on puhtaasti rahan painamisesta, afrikkalaisen pitäisi nähdä pelkkä dollarin/euron kurssin heikkeneminen.

Lisäksi sekä jenkit että EU ovat reippaasti yliomavaraisia ruoan suhteen. Sosialismin eli maataloustukien lakkauttaminen nostaisi ruoan hintaa maailmalla. Kyse on kysynnästä ja tarjonnasta tässä(kin) mielessä.

Öljyn hinnat ovat hyvä esimerkki kylläkin siitä, miten inflaatioon varaudutaan. Futuureissa ne odotukset näkyvät, ja koska ne näkyvät, niin näkyy spotissakin. Mutta edelleen, niiden valuutta-alueiden ulkopuolella, joissa tätä setelitehtailua harjoitetaan, hinnan pitäisi pikemminkin pudota kuin nousta. Eli jos öljyn korkea hinta USA:ssa tai Euroopassa johtuu rahan painamisesta, niin hinnan pitäisi pudota Kiinassa ja Japanissa.

Kumitonttu kirjoitti...

Jos kyse on puhtaasti rahan painamisesta, afrikkalaisen pitäisi nähdä pelkkä dollarin/euron kurssin heikkeneminen.

Kyllä, mutta vasta viiveellä. Nyt raaka-aineiden hinnat nousevat käynnistäen inflaation. Kohonneet raaka-ainekustannukset siirtyvät myyntihintoihin pääosin jo tänä vuonna ja palkkoihin ensi vuodesta alkaen.

Kumitonttu kirjoitti...

keskuspankin toiminta määrää sen koron.

Korkotaso määräytyy markkinoilla - puhtaasti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Keskuspankki on yhtenä osapuolena mukana, eikä siten määrää korkotasoa. Keskuspankki voi vaikuttaa lähinnä likviditeettiin rahan tarjonnan osalta.

Tiedemies kirjoitti...

Keskuspankki kykenee melko hyvin määräämään niiden viikon repojen koron uhkailemalla/lahjomalla. Sitä pidemmät korot taas seuraavat tätä aika hyvin; spreadit tietenkin elävät, mutta kyllä ne aika hyvin noudattelevat käsityksiä siitä, mitä EKP:n politiikka tulevaisuudessa on.

Siinä tietty olet oikeassa, että pääasiallinen vaikutustapa on rahan tarjonnan säätely.

En ihan tarkkaan ymmärrä tuota esitystäsi siitä, että inflaatio jotenkin johtuisi öljyn hinnan noususta. Öljyn hinta on hinta, eli sen nousu on jo sinänsä sama asia kuin inflaatio. Vai viittaatko tässä siihen, että öljy reagoi nopeammin kuin muut hinnat, eli että sen suhteellinen hinta nousee nyt, mutta muut hinnat tulevat perästä?

Kumitonttu kirjoitti...

En ihan tarkkaan ymmärrä tuota esitystäsi siitä, että inflaatio jotenkin johtuisi öljyn hinnan noususta.

Perinteisesti talouskasvu on aiheuttanut öljyn hinnan nousun, joka on vähitellen siirtynyt kaikkien hyödykkeiden hintoihin, kun juuri mitään tuotantoa ei voi nykyaikana ilman öljyä toteuttaa. Öljyn hinta on perinteisesti seurannut syklin etenemistä hyvin tarkasti ja sillä on ollut hyvä ennustearvo. Tällä hetkellä näin ei kuitenkaan ole, vaan markkinat ovat niin tulvillaan rahaa, että sitä riittää joka kohteeseen. Sen takia mm. tuo aivan poikkeuksellinen 12 dollarin tipahdus tapahtui.

Tiedemies kirjoitti...

Inflaatio on hintojen perustason nousua. Öljyn hinta riippuu kysynnästä ja arjonnasta siinä, missä kaikki muukin; en kiistä sitä, mitä sanot öljykaupasta, aivan varmasti osa volatiliteetista on tuota.

Kuitenkin, jos öljyn korkea hinta johtuu sen korkeasta kysynnästä, hinta ei voi siirtyä muihin hyödykkeisiin muuten kuin niin, että samalla muun tuotannon kokonaismäärä putoaa, ja nousu on pelkkää inflaatiota. Tuotantoa rajoittaa aina se tuotannontekijä, joka on niukin eli kallein. Öljyn reaalinen hinta on ollut 2000-luvun alkupuolelta nousussa, osaksi varmaan siksi, että se oli todella pohjalla 90-luvun lopulla. Vuoden tai parin syklin kyllä ymmärtää, mutta ei kymmentä vuotta.

Toisaalta öljy ei ole kamalan kallista nytkään. Se syö reaaliansioista samankokoisen siivun kuin 80-luvun alussa.

Tiedemies kirjoitti...

Minun pointtini on siis, että kyllä se öljy ihan oikeastikin kallistuu. Kun kysyntä on korkea, niin se hinta on suunnilleen sama kuin kalleimman ylös pumpatun tynnyrin hinta. Koska saudit saavat öljynsä ulos maasta halvemmalla, heille se raha on ilmaista.

OPEC ei kuitenkaan halua että hinta nousee liian suureksi. Osaksi sen takia, että ne pelkäävät, että jos hinta nousee liian suureksi, tapahtuu kauheuksia.

Kumitonttu kirjoitti...

jos öljyn korkea hinta johtuu sen korkeasta kysynnästä, hinta ei voi siirtyä muihin hyödykkeisiin muuten kuin niin, että samalla muun tuotannon kokonaismäärä putoaa, ja nousu on pelkkää inflaatiota. Tuotantoa rajoittaa aina se tuotannontekijä, joka on niukin eli kallein.

Ehkä marxin teorioissa näin, mutta ei tuotantoa rajoita nykyisin muu kuin kysyntä. Kvartaalikapitalismi osoitti hienosti kyntensä viime lamassa, joka oli Suomen historian pahin, mutta silti rumia konkursseja ei juuri tullut. Alihankintaan perustuva talous tekee mahdolliseksi reagoida muutoksiin nopeammin kuin aiemmin.

OPEC ei kuitenkaan halua että hinta nousee liian suureksi.

Ei niin, sillä muuten panostukset vaihtoehtoisiin energianlähteisiin räjähtäisivät. Öljyn hintajousto on suunnilleen sellainen, että äkillinen 5%:n kasvu kysynnässä tuplaa hinnan. Vastaavasti äkillinen 1%:n hinnan nousu ei tunnu kysynnässä lainkaan.

Tiedemies kirjoitti...

Jaa että tuotantoa ei rajoita enää mikään muu kuin kysyntä? Tämähän on tasan sama kuin toteaisit, että painamalla rahaa voidaan luoda vaurautta.

Valitettavasti tämä ei pidä paikkaansa, ja vaikka käsityksesi ei "marxilainen" olekaan, niin keynesiläinen nyt kuitenkin.

On tietenkin totta, että kun tulee laskusuhdanne, niin kysynnän puute on yleensä se akuutti ongelmien syy, siis että tuotantokapasiteetti on vajaakäytössä, on työttömyyttä jne. Mutta ongelma tässä(kin) on se, että tuotetaan vääriä asioita, eli ei sitä mitä ihmiset haluavat, vaan jotain muuta. Koska tuotannon sopeutuminen ei tapahdu heti, joskus tulee konkursseja jne.

Talous tietysti reagoi nykyisin nopeammin, kun firmat eivät ole massiivisia monoliitteja tyyliin Ford joskus 20-30-luvulla, mutta perustekijänä se, että niukka tekijä on niukka riippumatta yleisestä hintatasosta, ei muutu mihinkään.

Öljyn hintajousto kertoo juuri sen, mistä on kyse: hinta nousee 5% kysynnän kasvusta kaksinkertaiseksi, koska se öljy, joka täytyy tuon kysynnän tyydyttämiseksi pumpata, on niin pirun kallista nostaa sieltä maasta. Tämä marginaalilla pumpattava öljy kallistuu koko ajan, ja se kalliin öljyn tuotantoraja siirtyy koko ajan alemmas. Tämä tarkoittaa sitä, että öljyn substituuttien pitää korvata sitä, tai sitten öljyn suhteellinen hinta jää pysyvästi korkeammalle. Kirjoitan tästä erillisen kommentin.

Tiedemies kirjoitti...

Ajatellaan yksinkertaistaen, että meillä on kolmenlaisia öljylähteitä: On aavikolla, on merellä, ja on napajäätiköllä. Aavikolla öljytynnyrin pumppaaminen maksaa 10 dollaria, merellä 100 dollaria ja napajäätiköllä 500 dollaria. Syynä on se, että aavikolla poraaminen vaatii 100 metriä putkea, merellä tarvitaan kilometri putkea ja napajäätiköllä putken lisäksi kaikenlaista muuta resurssia.

Jos öljyn hinta nousee, koska tarvitaan enemmän putkea, niin tämä suhteellinen muutos voi korjaantua, eli reaalinen hintataso tasoittua, jos putken tuotantoa vastaavasti lisätään.

Mutta mitä jos se resurssi on putken sijaan vaikkapa ihmistyö? Jos öljyn pumppaamiseen tarvittavan ihmistyön määrä kasvaa 50 kertaiseksi, niin silloin öljytynnyrin reaalinen hinta työtunteina nousee 50-kertaiseksi. Inflaatio ei tätä korjaa, koska peruslähtökohtana hinnassa on kuitenkin sen öljyn tuottamisen palkkakustannus.

Tietysti ihmiset tekevät ehkä enemmän työtä, kysyntä tasoittuu, substituutiovaikutukset (poltetaan risuja häkäpöntössä tms.) vähentävät kysyntää jne, mutta jonkun kolmesta pitää tapahtua: Tuotannon pitää halventua, kysynnän pitää pudota tai muun tuotannon määrän pitää pudota. On toki neljäskin vaihtoehto, eli että ennen hinnannousua meillä oli paljon työttömiä, ja hinnannousun innoittamana he nyt kaivavat öljyä.

Kumitonttu kirjoitti...

Jaa että tuotantoa ei rajoita enää mikään muu kuin kysyntä?

Tarkoitan lähinnä sitä, että yhä harvemmin hyödykkeen hinta muodostuu insinöörityyliin kulut+kate=myyntihinta. Kun uudet hyödykkeet tulevat myyntiin, ensimmäiset ostajat ovat etsijöitä tai kokeilijoita, joiden esimerkkiä muut matkivat. Siinä vaiheessa kun tuote iskee itsensä läpi, sen yksikköhinta alkaa nopeasti rapautua kilpailun kiristyessä. Mutta suurille massoille voidaan tuottaa nykyaikana ihan mitä vaan autoista kännyköihin ja etelänmatkoista thai-hierontaan. Resurssit (siis raaka-aineet) eivät enää rajoita minkään tuotteen leviämistä, mistä saamme kiittää vapaita pääomamarkkinoita, jotka ohjaavat varat parhaiten tuottaviin kohteisiin (riskillä korjattuna, syytä todeta tämän eurokriisin takia).

Tiedemies kirjoitti...

Hyödykkeen hinta on se hinta, jolla se liikkuu, eli se, jossa kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Mitään muuta hintaa ei hyödykkeelle ole; jos kulut+kate on alhaisempi kuin tämä hinta, tehdään voittoa, jos ei, niin tehdään tappiota.

Tappion tekeminen joka tapauksessa loppuu ennemmin tai myöhemmin. Jos kilpailu on kovaa, niin hyödykkeen hinta on osapuilleen kulut+kate sille toimijalle, joka viimeisen (kannattavan) yksikön sitä toimittaa. Tämän vuoksi käy niin, että jos aavikolta saadaan 75 Mbbl ja mereltä 25Mbbl, niin hinta on silloin sen 100 dollaria niin kauan kun kysyntä on 75-100. Jos kysyntä ylittää tuon 100:n, niin hinta pompsahtaa; jotta voidaan myydä se sadas ensimmäinen barreli, täytyy päästä poraamaan sinne napajäätikölle, ja siinä vaiheessa sitä ei kukaan tee ellei hinta ole 500.

Raaka-aineet eivät tietenkään rajoita sitä, mitä voidaan tehdä myyntiin ja minne, mutta kustannusrakenne kyllä asettaa rajan sille, mikä on kannattavaa, ja raaka-ainekustannukset ovat edelleen joskus olennainen osa. Ne voivat tietysti olla pieni siivu koko potista, kun työ on kallista, mutta tämän ei kannata antaa hämätä: Syynä työn suhteelliseen kalleuteen on tietenkin se, että automaation myötä pieni määrä työtä riittää suureen määrään raaka-ainetta. (Pääomakustannukset taas ovat pitkälti vaihtoehtoiskustannuksia)

vieras kirjoitti...

Viestin lähetys epäonnistuu usein. "Pahoittelemme, ettemme voi toteuttaa pyyntöäsi."

Öljyä käytetään muuhunkin kuin polttomoottoreihin. Öljyä käytetään mm. muovin ja kumin valmistukseen. Kemianteollisuus käyttää varmaan muuhunkin. Öljynjalostuksesta tulevaa bitumia käytetään asvaltin tekoon. Sähkön tekoonkin öljyä käytettään, joskaan en tiedä onko se siinä miten yleinen. Talojen lämmitykseen sitä käytetään.

Öljystä tulee mieleen auton polttoaine, mutta öljynjalostamolla tehdään erityyppisiä polttoaineita kuten diesel, kerosiini, valopetrooli, tms. muita ja ihan pahnanpohjimmaisena bitumi.

Raakaöljyn hinnassa on muutakin kuin kysyntä ja tarjonta.

Raakaöljyn hintaan tuovat ilmaa epävarmuustekijät kuten maariskit tms. Jonkun Osaman lahtaaminen tiputti hintaa mikä tulkittiin epävarmuustekijän poistumiseksi. Mikäli öljyesiintymät eivät olisi painottuneet ählämien maihin, vaan olisivat täysin jakautuneet joka puolelle maailmaa maaperiin merenpohjiinkin Suomea myöten, hinta olisi kai alhaisempi

Hintaan vaikuttavat pörssikaupan välineet, johdannaiset, futuurit, termiinit jne.
pörssikeinottelu pikavoittojen toivossa. Tässä on mukana mediapeliä ja julkisuuspeli. Huhut, pelottelut ”huomenna öljylähde kuivuu” tms.

Niin, ja pitää mainita loppukäyttäjälle lankeavat polttoaineverot jotka ynnätään lopulliseen hintaan kaikkien muiden siihen asti kertyneiden kulujen lisäksi.

OPEC:n rooli hintakartellina herättää kummastelua. Kaikki öljyntuottajat eivät kuulu OPEC:iin. Määrääkö OPEC yksinään paljonko on tynnyrin hinta? Tuotantomäärän sääntelyllä se nostaa tai laskee hintaa, tilanteen mukaan. Jos OPEC yrittäisi kovasti rahastaa öljyn hinnalla, niin se voisi houkuttaa kilpailevia öljyn myyjiä myymään halvemmalla. Tai sitten öljylle alettaisiin keksiä vaihtoehtoja. Eikö öljyn tarjonnassa ole kilpailua ollenkaan, vai onko vain OPEC se joka määrää öljyn pörssihinnan? Onko eri raakaöljyille eri pörssihintoja eri paikoissa?

Markkinatalouden luulisi pitävän huolen siitä että öljy tai raaka-aineet yleensäkin eivät lopu. Jos jokin on liian kallista, niin silloin on kannattavaa lisätä tuotantoa ja tarjontaa. Ja kannattaa lisätä kilpailua joka lisää tarjontaa. Jos se ei auta pitämään hintaa kurissa, niin sitten voi olla houkuttelevaa ja kannattaava kierrättää jotain raaka-ainetta tai etsiä korvaavia raaka-aineita. Ja jos ei sekään auta niin keksiä kokonaan uusi korvaava raaka-aine.

Itse asiassa sellainen on, nimittäin kivihiili josta voi tehdä polttoainenestettä. Muutama vuosi sitten MOT-ohjelmassa joku sanoi että kivihiiltä on maailmassa 1000 vuoden tarpeeseen. Siinä oli oletuksena öljyn nykyisten käyttömäärien tai oletettujen tulevaisuuden suurempien käyttömäärien korvaaminen kivihiiliöljyllä.

Kumis puhui kvartaalikapitalismista. Öljyn, raaka-aineiden, osakkeiden tms. hinnat vaihtelevat päivittäin. Kuitenkin kvartaalikapitalismi ei taida toimia kaivostoiminnassa. Kaivospaikan tutkimiseen menee vuosia ennen kuin kaivos päätetään perustaa. Esiintymän pitää olla hyvä ja markkinahinnan riittävän korkea. Ja kun kaivos kun perustetaan, rakennusvaihe kestää jonkin ajan. Ja kun kaivos avataan, niin sen toiminta kestää hyvässä lykyssä useita vuosikymmeniä, ehkä satojakin vuosia, riippuen esiintymän suuruudesta. Voiko kvartaalikapitalismia soveltaa vuosikymmenien mittaiseen toimintaan vai onko sellaisessa eri strategia?

Kumitonttu kirjoitti...

Jostain syystä bloggeri tuhoaa tosi usein kommentit, joten ennen lähettämistä, ota kopio. Nimimerkki kantapään kautta oppinsa hankkinut.

Voiko kvartaalikapitalismia soveltaa vuosikymmenien mittaiseen toimintaan vai onko sellaisessa eri strategia?

Totta kai voi soveltaa. Kvartaalikapitalismi tarkoittaa lähinnä sitä, että yritys raportoi osakkeenomistajilleen kolmen kuukauden välein (koska se on Yhdysvalloissa yleisin osingonmaksuväli) jakokelpoisen varallisuutensa. Omistajat tekevät päätöksen, sijoittavatko rahansa jonnekin muualle vai antavatko ne edelleen yrityksen suunnittelemiin projekteihin.

Sijoittajilla on erilaisia preferenssejä, ja osa sijoittajista arvostaa esimerkiksi pitkiä investointeja kuten kiinteistöomaisuutta tai kaivoksia. Osa sijoittajista hyväksyy korkean riskin ja lyhyen sijoitusjakson. Kvartaalikapitalismi ei ota kantaa sijoittajien preferensseihin vaan se pakottaa yritykset yhdenmukaistamaan kirjanpitokäytäntönsä sijoittajien päätöksenteon helpottamiseksi. Kaikki osapuolet hyötyvät siitä, jos tehokasta taloudenpitoa ja liiketoiminnan läpinäkyvyyttä pidetään tärkeänä.

vieras kirjoitti...

Onks se sitten niin että kvartaalikapitalismi on kirjanpidollinen ja hallinnollinen juttu?

Kumitonttu kirjoitti...

Joo, käytännössä. Se on työkalu, jolla sijoittajat tehostavat pääomien kohdentumista. Vielä 90-luvulla oli tavallista, että yritykset raportoivat kerran vuodeaa 6 kk tilikauden päättymise jälkeen päättyneen tilikauden tuloksensa. Omaisuuseriä kätkettiin johdon selän taakse sijoittajien ulottumattomiin. Laskujen maksuajat olivat yleisesti 45 päivää tai 30 päivää parin prosentin alennuksella. Ei sitä aikaa kukaan halua takaisin. Pääoman nopea kierto lisää tuottavuutta, mikä näkyy esimerkiksi varastojen pienuudessa. Wanhassa maailmassa yritykset tekivät tuotteita varastoon, mutta ei enää. Se on kuluttajien etu. Ei kvartaalikapitalismi eroa siitä mitenkään, että pankki ei voisi kertoa sinulle tilisi saldoa kuin kerran kuussa.