sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Uutisia islamin historiasta

Arabian niemimaa on joskus satoja miljoonia vuosia sitten alueella olleen valtavan joenuoman merelle työntämää maata. Ensimmäiset merkit ihmisasutuksesta ulottuvat 100.000 vuoden päähän. Viimeisen jääkauden aikaan noin 10.000 vuotta sitten ilmasto alkoi kuivua ja niemimaan metsät, joet ja järvet haihtuivat.

Ensimmäisen maailmansodan alkuun alue oli Ottomaanien valtakuntaa, pois lukien Pohjois-Jemen, jonka nimi on harhaanjohtava, koska se ei ollut sen pohjoisempana kuin Etelä-Jemen, joka kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Kun Neukkula hajosi, nämä kaksi pahasti alikehittynyttä valtiota yhdistyivät Jemeniksi, joka nousee uutisiin vain silloin, kuin siellä tapahtuu jotain huolestuttavaa.

Jemeniläisistä lukutaitoisia oli valtioiden yhdistyessä vuonna 1990 vain reilut viisi prosenttia. Arabien ensimmäinen öljylaiva tankattiin keväällä 1939, josta amerikkalaiset antoivat tulevalla liittolaiselleen, kuningas Abd al-Aziz ibn Saud, Cadillacin ja arkullisen kultaa (ensimmäisenä osamaksuna). Ennen öljyn tuomaa vaurautta alueella tuotettiin myrrhaa (=mirha) ja kumihartsia (=suitsukkeita). Jeesus-lapsihan sai tietäjiltä nämä kultaan verrattavat aarteet, joita tuotettiin Arabian niemimaan eteläkärjessä - eli Jemenissä, jota roomalaiset kutsuivat sen vaurauden vuoksi nimellä Arabia Felix - Onnellinen Arabia. Raamatussa kerrotaan Saban kuningattaren vierailusta Jerusalemiin kuningas Salomonin luo, ja mukanaan hän toi - mitäpä muuta kuin kameleita ja myrrhaa. Saba on ollut kauppareitin varressa ollut siirtokunta eli medina (arabiaksi kaupunki), jonka vahva heimopäällikkö perusti verottaakseen ohikulkevia karavaaneja. Mekka on muuten vanha sabalainen sana tarkoittaen vain pyhää paikkaa.

Keisari Konstantinus vuonna 325 julisti kristinuskon Rooman viralliseksi uskonnoksi ja kielsi ikivanhoja pakanajumalten palvonnasta jääneitä tapoja kuten ruumiin polton, minkä seurauksena suitsukkeiden kulutus romahti. Hajusteiden kysynnän pudotus asetti niemimaan eteläkärjen taloudellisesti vaikeaan tilanteeseen. Etelän kaupunkien asukkaat palasivat aavikoille beduiineiksi ryöstelemään karavaaneja. Ryöstöretket rauhoitettiin vuosittain kolmeksi kuukaudeksi, jona aikana heimot kerääntyivät muistelemaan heimonsa suuruutta, kertomaan vanhoja taruja ja palvomaan vanhoja kuu-jumaliaan.

Vuosisatojen kuluessa oli syntynyt tapa kerääntyä kesähelteiden päättyessä Mekkaan, kiertää Kaaban temppeliä ja kavuta Arafat vuorelle heittämään jinnejä, aavikon henkiä, kivillä. Samalla suvut tapasivat toisiaan ja niin levisi syrjäisimpien heimojenkin tietoisuuteen kertomukset Aatamista ja Eevasta, Nooasta ja Mooseksesta. Kun Muhammed alkoi saarnata maailmanloppua ja vaati rikkaiden jakavan omaisuutensa köyhille, hänet ajettiin Mekasta ulos. Uudet liittolaiset hän sai Medinasta (profeetan kaupunki eli Madinat al-Nabi), jota hallitsi viisi heimoa, joista kolme oli juutalaisia. Eikä aikaakaan kun Muhammedin johdolla kaksi niistä häädettiin ja kolmannen miehet tapettiin ja naiset otettiin orjiksi.

Muhammedin vaikutusvalta kasvoi ja hänen uskonnollisiin ilmestyksiinsä alettiin suhtautua vakavammin. Medinasta tulikin ensimmäinen arabikaupunki, joka ei perustunut pelkästään sukulaissiteisiin. Muhammed sai sopivasti näyn, jossa häntä käskettiin tappamaan kaikki ne, jotka eivät alistuneet islamin alle. Tämä näky oikeutti hänen kannattajansa ryöstelemään henkensä pitimiksi muita heimoja. Ratkaiseva voitto vuonna 624 käytiin Badrin karavaaniasemalla, missä Muhammedin joukot voittivat kymmenkertaisen ylivoiman, ja niinpä koko taistelu alkoi näyttää Allahin tekemältä ihmeeltä paimentolaisten silmissä. Kun Muhammed lopulta valtasi Mekan ja salli pyhän kiven palvomisen jatkuvan, muiden heimojen oli helppo tulla puoliväliin vastaan ja omaksua ajatuksen yhdestä jumalasta. Niinpä Kaaban temppelin muut jumalankuvat tuhottiin ja vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa Muhammed otti koko niemimaan valvontaansa, vaikka monet sopimukset heimojen välillä olivat vain nimellisiä. Paimentolaisilla kun oli tapana tehdä sopimuksia, joita ei ollut tarkoituskaan noudattaa tosi tilanteessa.

600-1400 luvuilla arabikauppiaat levittivät kulttuuriaan ja uskontoaan Indonesiasta Marokkoon ja aina Ranskan rajoille ja Wienin porteille, jonne heidän sotaonnensa loppui eurooppalaisten teknisempien armeijoiden edessä. Lähellä oli, ettei öljy tuonut kolmatta vaurauden ja voiman nousua arabeille. Kun vuonna 1939 tynnyri öljyä maksoi 10 senttiä, vuonna 1981 öljyn hinta ylitti 30 dollaria. Jemeniläisten epäonneksi heidän mailtaan ei ole löytynyt öljyä, joten maa on pysynyt poikkeuksellisen voimakkaasti sisäänpäin käpertyneenä. Viimeisen sadan vuoden aikana maata ovat hallinneet sosialistit ja islamilaiset, joten voitte hyvin arvioida kansan sivistystason muistaen siis tuon jo edellä mainitun lukutaitoisten määrän.

Tuskin juuri kukaan jemeniläinen esimerkiksi tietää sen, että arabi on vanha seemiläinen sana, joka merkitsee aavikon asukasta. Muinaiset assyrilaiset taltioivat kronikoihinsa tiedon, että kameleilla ratsastavat aavikon asukkaat eli arabit ryöstelivät Kaksoisvirranmaan pikku kyliä. Arabiassa konsonantit erotetaan toisistaan pisteiden avulla samoin kuin lyhyet vokaalit. Vasta 800-luvun lopussa kirjoitustapa vakioitiin, siis yli 200 vuotta Muhammedin kuoleman (632) jälkeen. Vasta tässä vaiheessa erilaisia muistiinpanoja Muhammedin elämästä alettiin kerätä yhteen, ja lopputuloksena syntyi Koraani. Se toimii edelleen innoittajana lukuisille väkivaltaisille ryhmittymille, jotka kaikesta edellä kerrotusta huolimatta pitävät sitä MUUTTUMATTOMANA ja LOPULLISENA jumalansa sanana. Mitä hyvää tästä voi koskaan kehittyä?

4 kommenttia:

vieras kirjoitti...

Jostain luin että ihan aluksi Muhammed ei vihannut juutalaisia. Ensin hän yritti saada heidät maksamaan suojelurahaa ja alistumaan valtansa alle dhimmiksi. Mutta kun he eivät suostuneet maksamaan suojelurahaa eikä alistumaan, niin sitten Muhammed joukkoineen hyökkäsi juutalaisia vastaan ja vaati että kaikki juutalaiset pitää tappaa kaikkialta missä heitä on. Tämä Muhammedin määräys sitten varmaan kirjoitettiin perimätieto Haditheihin joten se on kanonisoitu määräys. Islamin juutalaisviha perustuu siis tuohon.

Kumitonttu kirjoitti...

Näin on. Muhammed kuvitteli saavansa juuri juutalaisilta kaiken tarvitsemansa tuen, mutta joutui siis pettymään karvaasti. Tuosta arabian kieliasusta vielä sellainen merkillinen ja merkittävä tieto, että Jerusalemin Kalliomoskeijan seinätekstien kirjoitusmuoto poikkeaa Koraanin vastaavista. Hiukan sama, kuin jos Vatikaanissa lukisi isoin kirjaimin, että Turhaan ei pidä sinun lausuman herrasi, Urmaksen, nimeä. Kaikki tietäisivät toki, kuka tuo Urmas on, mutta kyllä se ainakin minua häiritsisi.

vieras kirjoitti...

Kalliomoskeijan paikalla oli aikaisemmin Jerusalemin temppeli. Niitä oli ehtinyt olla kolme, enisin oli Salomon temppeli, sitten Jerusalemin toinen temppeli ja kolmantena Herodeksen temppeli.

Ihan vittuillessaan ählyt rakensivat Kalliomoskeijan sille paikalle. Se on aina ollut heidän strategia, siis rakentaa moskeija vallantun alueen kansan uskonnollisen rakennuksen paikalle.

Hienolta se kuullostaisi jos Herodeksen temppeli olisi ollut yhtäjaksoisesti olemassa tähänkin hetkeen saakka.

Kumitonttu kirjoitti...

Kalliomoskeija oli pitkään arabien ensimmäisen intifadan jälkeen kiinni ei-muslimeilta, mutta ilmeisesti kuvittelivat sen lisäävän mahdollisuutta saada "islamiin palaavia", jos vääräuskoiset pääsevät omin silmin todistamaan kallion lohkaretta. Eli etteivät vääräuskoiset kuvittele, ettei siellä mitään kivenjärkälettä ole - kunhan kusettavat...

Kysyin kerran ihan täysjärkiseltä tuntuneelta arabilta, mitä minun pitäisi tehdä Koraanille, jos minulla olisi sellainen. Suureksi yllätyksekseni hän vastasi, että "Et saa repiä tai polttaa sitä". Jäi selvittämättä, oliko se hänen salainen toiveensa vai kuvitteliko hän minun yrittävän estää islamin voittokulun estämällä joltakin suomalaiselta mahdollisuuden lukea arabiaa.