Toinen Vanhasen tutkimuksen arvostelun syy oli se, että kokonaisen kansan älykkyyden tutkiminen on mahdotonta. Tämä on toki väärä väite, koska kyllähän yksittäisten ihmisten älykkyyttä voidaan tutkia, niin silloin voidaan tutkia myös kokonaisten kansojen älykkyyttä. Tässäkin väitteessä näkyy taustalla huoli siitä, että kansat ovat eriarvoisia, koska on kulttuureita, joissa älyllä on enemmän tarvetta kuin toisissa.
Korkeaa älykkyyttä käytetään tekosyynä, jonka mukaan älykkäät ihmiset ovat moraalisesti parempia ja siten kykenevämpiä johtamaan muita kuin vähemmän älylliset. Sosialistisia yhteiskuntia piti johtaman tieteellisen sosialismin opein, huippuälykkäiden kansankynttilöiden arvioidessa virastoissaan viiden vuoden kysyntää ja laskiessaan sitä vastaavia tuotantotavoitteita. Kansakunnan ja puolueen eliitin piti olla markkinoita - siis koko kansaa - viisaampia. Lopputulos tiedetään, mutta pääosa vasemmistolaisista (big government) edelleen uskoo, että älykkyys tuo oikeutuksen hallita kansaa.
Mitäpä miettii punavihreän sosialismin GOM Osmo Soininvaara aiheesta? Katsotaanpa (Poliitikoivat poliisit kommentti 27.9.10 klo 23:02):
Kansanedustajista huomatava osa kuuluu älynlahjoiltaan kymmeneen ylimpään prosenttiin. Onko tämä jotenkin epädemokraattista. Onko valtio vaarassa? Nyt kun rikos on vahvasti vanhentunut, voin paljastaa, että kun huikea sotilasurani vei minut Helsingin sotilaspiirin esikuntaan panemaan kortteja aakkosjärjestykseen, aikani kuluksi katsoin kaikkien poliitiikassa tuntemieni p-luvut (älykkyystesti), noin neljäkymmentä. Heistä noin 39 oli saanut arvon yhdeksän (korkein) ja yksi arvon kahddeksan.Mitä tämä viestii? Ensiksi tietysti sen, että poliitikko, nuorikin sellainen, urkkii toisten tietoja, jos pääsee niihin käsiksi ilman mitään moraalisia ongelmia. Toiseksi, älykkyys sopii poliitikolle perusteluksi hallita suomalaisia, mutta suomalainen ei saa sanoa kansansa olevan älykkäämpi kuin joku afrikkalainen kansa.
Kirjoituksen alussa mainitsin, että Natsisaksan tuhon jälkeen eurooppalaiset imperiumit joutuivat luopumaan mertentakaisista siirtomaistaan. Pitkään itsekin pidin siirtomaista luopumiseen johtaneita syitä siirtomaiden kansalaisten heräämisenä vaatimaan omaa kansallista hallintoa. Lopuksi annan vuoron Arvo Tuomiselle, joka kertoo oman arvionsa niistä tapahtumista, jotka johtivat siirtomaiden itsenäistymiseen ja valkoisen miehen taakan syntymiseen:
Kommunismin vaikutuspiirin laajentamiseksi käytettiin Kominternia, joka koulutti ja antoi taloudellista tukea kolmansien maiden vallankumouksellisille. Pääosin Afrikassa ja Aasiassa toteutettu "miinoitus" alkoi räjähdellä toisen maailmansodan jälkeen aiheuttaen varsinaisen siirtomaapolitiikan luhistumisen.Lyhyesti sanottuna: valkoisen miehen taakka on punalipun taakka. Niin hyvin olemme roolimme hyväksyneet, että kominternin perilliset punavihreissä toimistoissaan maksattavat meillä aiheuttamansa tuhon miljardeihin nousevilla kehitysavuilla.
9 kommenttia:
Itse muistan 80-luvulta hyvin Etiopian nälänhädän. Muistan myös lukeneeni, kuinka kommunistinen Derg-liike syrjäytti keisari Haile Selassien ja nousi valtaan.
Maan johtoon nousi mies nimeltä Mengistu Haile Mariam, jonka johdolla toteutettiin punaista terroria, kuten aina kommunistien vallankaappauksissa. Arviolta 2000 ihmistä murhattiin.
Lisäksi Mengistu alkoi aggressiivisesti toteuttaa neuvostotyylistä sosialismia mm. kansallistamalla maaomaisuuden.
Vuosina 1984-1985 Etiopiassa oli nälänhätä, jonka kunniaksi Bob Geldof järjesti lauluharjoitukset Wembleyn stadionilla.
Wikipedia-artikkelissa todetaan Derg-liikkeen harjoittaman politiikan ja sisällissodan yhteydet nälänhätään.
Älykkyys ei tuo oikeutusta tietenkään mihinkään. Älykkyys ei ole oikeutus, vaan se on usein materiaalinen syy siihen, että jotkut ovat moraalisempia tai kyvykkäämpiä tms kuin toiset.
Siis: Homma menee siis jotakuinkin niin, että kykenevämmät ovat älykkäämpiä, jos otamme minkä tahansa mittarin, joka mittaa "hyvyyttä" jossain ja jaamme porukan sillä osiin, niin korrelaatio älykkyyden kanssa putkahtaa esiin.
Me tiedämme tilastojen perusteella, että taipumuksella käyttäytyä siivosti, tuottavasti, moraalisesti jne. on äärimmäisen vahva yhteys älykkyyteen. Esimerkiksi älykkäämmät roskakuskit suoriutuvat työstään paremmin kuin vähemmän älykkäät. Yhteys ei ole täydellinen, tietenkään, mutta huomattavasti vahvempi kuin pelkkä sattuma.
En puolusta soininvaaran urkintarikosta, koska se on halveksuttava, mutta perusosa väittämästä - siis tuo korostamasi väittämä - ei ole esitetty oikeuttamaan mitään, vaan se oli vastaus spekulaatioon, jonka mukaan kansanedustajat ovat tyhmiä. Eivät he ole.
Sen verran antaudun spekulaatiolle, että älykkyyden moraalia tuottava vaikutus saattaa olla kansanedustajilla kyllä heikompi kuin muilla kansalaisilla. Lisäksi valta ihan empiirisesti ajatellen rapauttaa moraalia. Tämä on kokeellisesti voitu osoittaa aika hyvin; ihmiset, joille annetaan valtaa, alkavat vetää kotiinpäin, ja heidän moraalikäsityksensä muuttuu muutenkin sellaiseen suuntaan, että heillä on oikeus johonkin enempään kuin muilla.
Kiitos kommenteista.
Vasara: eihän meillä koskaan tuotu sitä esiin, että nälänhätä on poliittisen toimenpiteen seurausta. Venäjällä nälänhätä oli seurausta kulakkien tuhoamisesta ja etiopiassa heimosodista. Nälkään näännyttäminen on vanhin sotimisen muoto, ja yksi kuuluisimpia näännytyksiä oli roomalaisten piirittämä Masadan linnoistus. Poliittisesti korrektia ei olisi ollut tuoda tätä näkökulmaa esiin, joten vasemmistolaisten sissien tekemää näännytys-sotaa ei arvosteltu.
Tidari: on tunnettu tosiasia, että maailmankatsomus (siis big vs. small government) korreloi tulotasojen kanssa. Niin ollen on perusteltua väittää, että oikeistolaiset (small), eli keskimäärin varakkaammat, ovat myös keskimäärin älykkäämpiä kuin vasemmistolaiset (big). Tämä on massoista puhuttaessa ihan uskottava teoria.
Se, että kansanedustajat olisivat keskimääräistä älykkäämpiä, on myös luultavaa, koska kansanedustajan hommat ovat tavoiteltuja ja kilpailu kovaa. Päätökset eivät kuitenkaan korreloi tähän, koska kansanedustajat ajavat edustamiensa kansalaisten asioita, ja tyhmien kansalaisten asioita pitää ajaa siinä missä älykkäidenkin.
Mutta itse väittämäni ymmärsit väärin. En väitä, että kansanedustajat ovat yhtä tyhmiä kuin kansa keskimäärin, vaan väitin, että edustajat perustelevat huonoja lakeja sillä, että kai he nyt tietävät asioista enemmän ja ovat lisäksi älykkäämpiäkin.
Viime aikoina esiin noussut ns. paskalaki on tästä hyvä esimerkki. Edes ne kansakunnan älykkäimmät ja parhaiten asioihin perehtyneet eivät ymmärtäneet, miten typerä ja väärä laki tuli luotua.
Asia big vs small ei ole niin yksioikoinen. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan rikkaammat äänestävät republikaaneja (jos tätä voi nyt sanoa "small"), mutta rikkaammissa osavaltioissa äänestetään demokraatteja ("big").
Yhteys tulotason ja älykkyyden välillä on olemassa, mutta ristikorrelaatio poliittisten näkemysten kanssa ei ole niin vahva kuin miltä näyttää. Suomessa kaupunkilaiset äänestävät vihreitä, maalla äänestetään kepua, rikkaammat äänestävät kokoomusta ja köyhemmät demareita. Kaupunkilaiset ovat älykkäämpiä kuin maalaiset, ja vaikka rikkaammat olisivat älykkäämpiä kuin köyhät, ei vaikutus "big vs small" ole enää niin helposti tunnistettavissa.
Suomalaisessa yhteiskunnassa - voidaan puhua ehkä melko sosialistisesta yhteiskunnasta - yhteys on myös heikompi, koska älyys ei korreloi vahvasti, jos lainkaan, rahanhimon kanssa. Pienet ja erityisesti lytistetyt tuloerot vähentävät korrelaatiota entisestään.
Olen samaa mieltä siitä, että älykkäätkin tekevät tyhmiä päätöksiä, koska eivät tiedä kaikkea, eli kuten teikäläisillä on tapana sanoa, eivät ole kosketuksissa todellisuuteen. He voivat ylpeyttään jopa tehdä huonompia päätöksiä kuin tyhmänä itseään pitävät, jotka eivät sentään mene sorkkimaan jotain mitä eivät ymmärrä.
Jokaisen ilmiön ymmärtämisessä on kerroksia kerrosten perään, ja missä tahansa riittävän monimutkaisessa asiassa (yhteiskunnalliset asiat tuppaavat sellaisia olemaan) jokaisella ihmisellä loppuu ymmärryskyky johonkin kerrokseen. Älykkäämmät voivat päästä "syvällisemmälle" ymmärtämisen tasolle, mutta se ei todellakaan sulje pois virheitä. Tämä on itseasiassa oikeastaan ainoa asia - ja olennainen sellainen, sen myönnän - jossa konservatiivit ovat oikeassa.
He ovat oikeassa siinä kuitenkin vain sattumalta, he syyttävät "eliittiä" typeryydestä ja pelaamisesta, mutta eivät todellisuudessa tästä syystä, vaan siksi, että eivät itse ole eliittiä. Taustalla on aina jokin partikulaarinen "huono päätös", joka menneisyydessä on tapahtunut, ja joka voidaan osoittaa liberaalin/sosialistisen eliitin rikokseksi.
Suomessa näitä tosin ei ole vaikea löytää viimeajoilta, mutta sinun kirjoituksissasi niitä löytyy 1900-luvun alkupuoliskolta, ja niissä näkyy jonkinasteinen harmi siitä, että siirtomaavalta ja eurooppalainen hegemonia ovat romahtaneet. Tämä tukee sitä käsitystä, että konservatismi voidaan palauttaa haluun palauttaa jokin menetetty suuruus.
Minustakin tuli hieman enemmän "konservatiivi", kun huomasin, että suomalainen yhteiskunta uhkaa menettää sen sananvapauden, jonka luulin Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen saavutetun.
Helsingissäkin äänestetään enemmän vihreitä kuin maassa keskimäärin. Ei ilmiössä ole mitään outoa. Ahkerat ja omillaan toimeentulevat äänestävät oikeistoa (small) ja sitä pelkäävät vasemmistoa (big). Mutenhan sosialismin olisi pitänyt kuolla 60-luvulla, jolloin työväen elintaso ylitti vuosisadan alun keskiluokan tason.
Muista asioista olen samaa mieltä.
Paitsi tuosta, että "niissä näkyy jonkinlainen harmi siirtomaavallan ja eurooppalaisen hegemonian päättymisestä". En harmittele siirtomaavallan päättymistä vaan sitä, että valta pättyi paikallisen väestön kannalta äärettömän huonosti. Ja siihen Arvo Tuominen antoi yllä vastauksen; valta siirtyi vallankumouksissa melkein poikkeuksetta kommunisteja myötääville kapinallisille. Kyse ei siis edes ollut imperialismin vastaisesta taistelusta vaan kapitalismin, kuten Tuominen yksityiskohtaisesti kirjassaan selittää. Suomi ei koskaan ole ollut eurooppalaista merten takaista siirtomaavaltaa, joten mitään kaipuuta hegemoniaan ei minulla ole.
Se, että kommunistit mielellään avittivat siirtomaavallan murtamisessa oli oikeastaan aivan luonnollinen seuraus imperiumien (Britit, Ranska, Portugali, Espanja) "kapitalistisuudesta". Lisäksi siirtomaiden itsenäistymispyrkimyksiä pidettiin usein jo sinällään "kommunistisina", joten niitä vastustettiin sitä järeämmin, mitä kovapintaisempi ja militaristisempi hallinto maassa oli.
Tämä terä leikkasi kyllä molempiin suuntiin. Kun ranskalaiset joutuivat Indokiinassa vaikeuksiin, kommunistien suosio oli vähäistä. Vietnamin sodan loppuvaiheissa Viet Kongilla ei ollut tarpeeksi aseita kaikille vapaaehtoisille, vaikka Neuvostoliitto ja Kiina sorvasivat Kalashnikoveja laikka punaisena.
So. järeämmät keinot, joita länsimaat käyttivät näissä maissa, yleensä vain sementoivat ja lisäsivat kommunistien suosiota. On vaikea sanoa, missä määrin kommunismi olisi lyönyt näissä maissa läpi, jos dekolonisaatio olisi aloitettu jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen kunnolla. Tuskin kuitenkaan ainakaan suuremmalla voimalla kuin nyt kävi.
Neuvostoliitolla ei ollut vielä maailmansotien välisenä aikana panoksia lähettää aseita siinä määrin joka maailmankolkkaan, ja Kiinakaan ei ollut vielä kommunistinen. Pelon kommunistien ylivallasta olisi siis pitänyt olla vähäisempi. En usko, että Kominternin hipat ja mitättömät taloudelliset panokset olivat mitään verrattuna siihen, mitä neukkula pystyi heittämään kehiin sodan jälkeen, kun melkein koko tuotanto oli valjastettu rakentamaan aseita.
Stalin lakkautti kominternin 1943.
Arvo Tuominen kirjoittaa (Myrskyn mentyä, s. 19):
"Mitä takapajuisempi valtion hallinto on ollut - kuten juuri ns. kolmannessa maailmassa - sitä paremmin se sopii kaappaajille. Ne olivat vallankaappauksia eivätkä suinkaan vallankumouksia. Niillä ei ole ollut mitään tekemistä taloudellisen tai yhteiskunnallisen kumouksen kanssa."
Kominternin merkitys oli siinä, että se koulutti kommunisteja terroritoimintaan. Komintern oli aikoinaan hyvin merkittävä tekijä, sen kiistäminen on ihan turhaa.
"Kominternin merkitys oli siinä, että se koulutti kommunisteja terroritoimintaan. Komintern oli aikoinaan hyvin merkittävä tekijä, sen kiistäminen on ihan turhaa."
Unohdat KT, että kolmannen maailman kommunistijohtajat saivat oppia aatetovereiltaan ihan länsimaisista yliopistoista.
Esimerkiksi Pol Pot kävi kouluja Ranskassa (muistaakseni Sorbonnessa).
Huomenta Vasara,
Syyrian, Pohjois-Korean ja Libyan diktaattorien vesat ovat opiskelleet lännessä, joten perinteet ilmeisesti velvoittavat...
Komintern henkinen merkitys oli valtava tuon ajan maailmassa. Nimittäin Marxin oppien mukaan sosialistinen vallankumous ei ole mahdollista yhdessä maassa, vaan koko läntisen maailman tuli muuttua. Tähän oli vastaus Komintern. Se tarjosi teorian, käytännöt ja motiivin. Kominternin tuki ulkomaiden sisarpuolueille oli käsittämättömän avokätistä. Kyse ei ollut mistään roposista vaan matkalaukullisista rahaa. Sama periaatehan jatkui koko Neukkulan eliniän.
Suomalaisittain mielenkiintoista on, että OW Kuusisen vävypoika eli Hertta Kuusisen mies Tuure Lehén koulutettiin Moskovassa puna-armeijan upseeriksi. Lehén teki varsinaisen uransa kuitenkin Kominternin sotilasasiantuntijana vastuualueellaan ulkomainen terroritoiminta.
Lehén on kirjoittanut salanimellä Alfred Langer useita lentolehtisiä, kirjoja ja taisteluoppaita, joissa kädestä pitäen opetetaan terroriin. Espanjaan vuonna '36 Komintern lähetti ensimmäiseksi Lehénin tehtävänään luoda kommunistinen salainen valtiollinen poliisi esikuvanaan julma GPU. Kominternhan ryösti Espanjan keskuspankin kullan, määrältään 20-30 sen aikaista junavaunua. Kyllä sillä tovin taas jossain aiheutti kapinoita. Kun Lehén palasi komennukselta Moskovaan, hänet nimitettiin Terijoen hallituksen sisäministeriksi. Olettaa sopii, että hänen taitojaan olisi käytetty niillä aloilla, joissa hän oli ammattimies.
Lähetä kommentti