Miksi Soininvaara ei tuomitse islamia ideologiana?

Blogikollega Yrjöperskeles kirjoitti melko tyhjentävästi (Kaksi epistolan julistajaa) pitkälti samasta aiheesta kuin blogiveli Vasarahammer omassa vastineessaan (DDR tänään) eurooppalaisen sosialismin nykytilasta. Molemmat herrat toteavat, että sosialismin varhaiset ideologit ja toteuttajat Marxin, Leninin, Stalinin ja Hitlerin sanoin eivät luottaneet siihen mahdollisuuteen, että Euroopasta tulisi sosialistinen demokraattisin keinoin. Vastakkaista näkemystä edustivat mm. ruotsalaiset Myrdalit ja amerikkalainen Roosevelt New Deal -ohjelmineen. Lisäksi nostan demokraattisen sosialismin suureksi tähdeksi James Curleyn, joka on aivan syyttä suotta jäänyt pimentoon sosiaalidemokratian historiallisessa katsannossa.

Blogini lukijoista valtaosa on sitä ikäluokkaa, joka muistaa Neuvostoliiton ja nuoremmat lukijat voivat ammentaa Venezuelasta ja Kuubasta samanlaisia edistyksellisiä mielikuvia. EU on jo muuttunut liberaaliksi fascismiksi, joka käsitteenä on esitelty Jonah Goldbergin saman nimisessä kirjassa. Kun Britannia äänesti erostaan EU:sta, oli hämmentävää lukea väitteitä, joiden mukaan "nuorten tulevaisuus oli poljettu maahan eläkeläisten ja sivistymättömien voimin". Saksalainen historioitsija Götz Aly nosti esiin erinomaisessa kirjassaan "Hitler's beneficiaries", että vallankumoukset ovat aina nuorten tekemiä. Kun Hitler nousi valtaan 1933, hän oli natsi-puolueen vanhin johtaja vaatimattomalla 44-vuoden iällään. Pahamaineinen lääkäri Mengele oli vasta 22-vuotias.

Sosialismin ydin kiteytyy sanaan "edistyksellisyys", jolla tarkoitetaan uusia, raikkaita ajatuksia, joita nuoriso edustaa. Sen vastapainona on konservatismi, jonka jarrumiehinä aiemmat ikäluokat seisovat. On luonnollista, että vasta itsenäistymässä olevat ikäluokat kaipaavat vahvaa sosiaalista näkökulmaa, jonka mukaan yhteiskunta on turvaverkosto (fascia), joka suojelee sosiaalisesti heikossa asemassa olevia keski-ikäisiltä varakkailta miehiltä. Tämä on sosialismin arvoväittämä kuten liike-elämässä asia ilmaistaisiin.

Aivan samoin kuin Hitler liittoutui Jerusalemin suurmuftin Amin al-Husseinin kanssa, nykyiset eurooppalaiset sosialistit ovat löytäneet islamista itselleen sopivan kumppanin. Ei ole sattumaa, että natsit pitivät vihollisinaan samoja tahoja kuin nykyiset Vihreät: kristinuskoa, kapitalismia ja kulutusta. Omasta ideologiastaan vieraantuneet Vihreät syyttävät poliittisia vastustajiaan natseiksi tai - Stalinin sanoin - "äärioikeistolaisiksi". Suomalaisen Vihreän ideologian arvostettu oppi-isä Osmo Soininvaara vähätteli blogissaan islamilaista terroria, mikä on ymmärrettävissä ensisijaisesti sitä kautta, että niin Soininvaaralla kuin Nizzan terroristillakin on yhteinen vihollinen - kristitty valkoinen mies.

Olemme parin viimeisen vuoden aikana nähneet islamilaisen terrorin kiihtyvän Euroopassa. Kuvaavaa on, että tätä terroria ei eurooppalainen poliittinen eliitti mitenkään tuomitse ideologisesta lähtökohdasta. Päin vastoin - he ymmärtävät iskujen perimmäiset motiivit samoin kuin Marx, Lenin ja Hitler: yhteiskunnan eriarvoisuus ruokkii (oikeutettua) väkivaltaa. En muista yhdenkään merkittävän sosialistin tuominneen islamin ideologiaa, ja syy on siinä, että islam on yhteiskunnallisena ideologiana saman kaltainen kuin sosialimin muutkin haarat. Eiväthän sosialistit tuomitse natsiaatettakaan muilta osin kuin siltä, että se halusi säilyttää kansallisvaltiot. Muilta osin natsiaatteen yhteiskunnallisia tavoitteita nykyiset puolueemme ajavat itsekin kiivaasti.

Ja aivan samoin kuin Hitler, myös meidän sosialistijohtajamme liittoutuvat muslimien kanssa. Sodan jälkeen sosialistinen antisemitismi katosi Euroopasta pitkäksi aikaa, mutta se nukkuu koiran unta, ja tällä kertaa sen herätti muslimien laajamittainen maahanmuutto. Sitä maahanmuuttoa puolustaessaan eurooppalainen Vihreä-liike asettuu ratapölkyiksi alle kiskojen, jotka vievät tuhoon.