maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ottaa rautakupoliin

Yleisradion Maailmanpolitiikan arkipäivää ohjelmassa penaali Jaana Kanninen ja kirjeenvaihtaja Mikko Lindqvist pohtivat Israelin ja palestiinalaisten tulehtunutta tilannetta. Kanninen haastattelee luonnollisesti myös Hannu Reimettä, joka on julkaissut kirjan Israel/Palestiina - kahden kansan luvattu maa. Kirjan on kustantanut Suomen rauhanpuolustajat. Rauhanpuolustajat tuki vielä 60-luvulla eri maiden sissiliikkeitä, minkä takia se lienee puolensa tässäkin kriisissä valinnut. Taustaltaan Rauhanpuolustajat on lähinnä stalinistinen.

Kanninen päivittelee, että miksi Israel on tappanut jo parisataa palestiinalaista tarkoilla ohjusiskuillaan, kun yksikään juutalainen ei ole kuollut Hamasin "huterista raketeista". Lähi-idässä tapahtuu pienempiä tai suurempia sotia kymmenen vuoden välein. Arabeilla on varaa hävitä yksi, silloin tällöin tai vaikka kaikki. Israelilla ei ole: sen ensimmäinen tappio on samalla sen viimeinen sota. Sen takia Israel valmisti ydinaseen, minkä jälkeen valtioiden väliset sodat loppuivat ja tilalle tulivat ei-valtiolliset toimijat kuten PLO, Fatah, Hizbollah, Hamas, Muslimiveljeskunta... Nämä toimivat arabivaltioiden rahoituksella ja aseistuksella siviilialueiden keskeltä. Palestiinalaishallinto oman etunsa tähden on valmis käyttämään siviileitä ihmiskilpinään. Tätä brutaalia näytelmää YK ja Eurooppa tukevat avokätisesti.

Kun Kanninen ja muu vasemmisto paheksuu Israelin käyttävän "suhteetonta väkivaltaa" terroristeja kohtaan, niin pakko on kysyä, että olisiko parempi, jos Israelkin tyytyisi summittaisesti ampumaan päivästä toiseen siviilikohteita vastaan suunnattuja raketteja? Silloin se toimisi samalla tavalla kuin palestiinalaiset. Kumpi on oikeasti parempi?


Israelin vastustajat käyttävät arvostelunsa kriteerinä sitä, että israelilaisia pidetään länsimaisina, ja heiltä odotetaan korkeampaa moraalia. Vasemmistolaiselle retoriikalle tavanomaisesti tuo väite on surkean rasistinen: muslimiarabi on alempiarvoinen ja tarvitsee suojelua. Israel tiedottaa ennakkoon mihin se aikoo iskeä ja kehottaa siviileitä poistumaan rakennuksesta tai alueelta. Aina tämä ei onnistu, koska aseet piilotetaan sairaaloihin, YK:n tiloihin ja moskeijoihin. Varsinkin palestiinalaisjohtajat pitävät perheitään panttivankeina, minkä takia heidän perheenjäseniään kuolee. Alla olevassa videossa näkyy, miten Israel pyrkii estämään siviilien kuolemia.

Pohjimmiltaan Israelin iskujen tuomitseminen osoittaa joko asiantuntemattomuutta tai silkkaa rasismia. Molemmat perustelut valitettavasti ovat mahdollisia, kun puhutaan Israelin toiminnan kärkkäimmistä arvostelijoista - punavihreästä eurososialistista tai hänen rakkaimmasta liittolaisestaan misantropiaa tukevasta muslimista.

Israelin Iron Dome -järjestelmä kykenee torjumaan valtaosan asutusalueille laukaistuista raketeista. Se antaa Israelille huomattavan poliittisen liikkumavapauden, koska poliittisen johdon ei ole pakko ryhtyä Hamasin yllyttämään maahyökkäykseen. Israel voi ostaa itselleen aikaa, suojata kansalaisiaan ja samalla saada Hamasin johto turhautumaan omien iskujensa tehottomuuteen. Hamas ei varmasti itsekään kaipaa Israelin maahyökkäystä, joten ainoa mitä se voi tehdä on ampua raketteja ja näyttää omilleen kovalta neuvottelijalta. Neuvotteluita ei vaan oikein ole tyrkyllä. Turkki menetti Israelin luottamuksen paljastettuaan kymmenen iranilaista Israelin lukuun toimivaa vakoojaa pari vuotta sitten kostona Mavi Marmaran tapahtumista. Egypti ja Hamas ovat vaivoin puheväleissä terrorin levitessä Siinaille.

Jäljellä olevat vaihtoehdot ovat Hamasin kannalta hankalat. Yksipuolinen tulitauko olisi kaasvojen menetys, välittäjää ei ole saatavilla ja rahoitus on tukossa Egyptin suljettua tuottoisat salakuljetustunnelit. Kaiken kukkuraksi Hamas on Iron Domen takia melkein hampaaton, ja koko maailman myötätuntoa ei heru kun kansainvälinen media ei saa lähikuvia muka-kuolleista siviileistä.

8 kommenttia:

Mikko Mattila kirjoitti...

Israel ja Syyria itsenäistyivät 1940-luvun lopulla. Toinen oli Ranskan siirtomaa,toinen Englannin.

Jos historiaa katselee tavallisen palestiinalaisen näkökulmasta, niin todennäköisesti Israelin puolella on ollut paremmat oltavat.

Miksi Israelilta vaaditaan enemmän? Syyrian historia on ollut hyvin verinen, eikä mistään demokratiasta ole ollut puhettakaan. Valta vaihtui sotilaalta toiselle, kunnes nykyisen diktaattorin isä Hafez ak Assad pystyi vakiinnuttamaan asemansa. Tosin tämä tarkoitti mm. Haman kaupungin tuhoamista 1982.
Sattumalta samana vuonna Israel hyökkäsi Libanoniin, jonka sisällissotaan oli sekaantunut myös Syyria. Kuitenkin Israel tuomittiin, Syyria ei. Miksi?

Hannu Reime voisi vertailla nykyisen Syyrian sisällissodan uhrien määrää kaikkien Israelin käymien sotien uhrien lukumäärään vuodesta 1948. Kumpia mahtaa olla enemmän?

Tero kirjoitti...

"Palestiinalaishallinto oman etunsa tähden on valmis käyttämään siviileitä ihmiskilpinään."

No sen verran täytyy antaa noille periksi että suunnilleen koko lähi-itä on joko peltoa, puutonta hiekka-aavikkoa tai urbaania asuinaluetta. Varsinaista suojaa joka ei ole jonkun asumus ei juuri ole.

Joten elleivät he halua mennä seisomaan keskelle aavikkoa vastustajan pommitettavaksi, niin pakkohan heidän on olla nimenomaan siviilien seassa.

Kumitonttu kirjoitti...

Tero, ymmärsit ihan oikein. Hamas on hävinnyt sodan, mutta se ei halua antautua. Sen takia se taistelee kuin Hitler tappaen Berliinin keskustassa viimeiset pojat ja jättää naiset puna-armeijan saaliiksi. Tätä juuri yritin korostaa ja arvostella, mutta jotenkin sinä sait sen näyttämään suurelta isänmaalliselta teolta... Olen hiukan ymmälläni, että oikeastiko ajattelet niin, vai sattuiko sinulla nyt ajatuskatko?

Tero kirjoitti...

No eihän sodan jatkuminen täydellisen tappion jälkeen erilaisina vastarintaliikkeinä ja sissiliikkeinä ole mitenkään poikkeuksellista. Päinvastoin usein tällaisia liikkeitä pidetään sankarillisina vapaustaistelijoina.

Näistä tulee mieleen heti esimerkiksi toisen maailmansodan Norja, Tanska, Puola, Ranska, Belgia sekä Hollanti. Neuvostoliiton miehitystä vastaan perustettiin vastarintaliikkeitä ainakin baltian maissa, todennäköisesti myös muualla.

En ota kantaa Hamasin toiminnan järkevyyteen tai moraalisiin perusteisiin sen enempää kuin että totean niiden olevan omasta mielestäni kestämättömiä. Oletettavasti he ja suuri osa palestiinalaisista kuitenkin kokevat toimintansa olevan oikeutettua, aivan kuin Norjan vastarintaliike koki toimintansa oikeutetuksi vaikka oli kiistatta hävinnyt sodan Saksalle.

Heidänkin toimintansa vain provosoi Saksalaisia lahtaamaan kostoksi Norjalaisia siviilejä, aivan kuten vastaavien liikkeiden toiminta muissa miehitetyissä maissa. Voidaanko näitä liikkeitä syyttää siivilien selän taakse piiloutumisesta? Mitä muuta ne olisivat voineet tehdä? Antautua?

vieras kirjoitti...

Maallistuneessa lännessä halutaan nähdä niin että kyse olisi poliittisista ja kansallisista kysymyksistä johon liittyy vapaustaistelu ja vastarintataistelu. Tässä unohtuu usein uskonnon tuoma aspekti, siis uskonto, uskonto ja vielä kerran uskonto. Hamas käy uskonsotaa koska Israel on alueella oleva ei-islamilainen taho joka hallitsee jotain aluetta. Israel on este islamilaisen kalifaatin perustamiselle.

Arabimaat ja muut islamilaiset maat eivät uskalla hyökätä Israelia vastaan valtiollisilla asevoimilla, omissa nimissä. He saisivat vaan turpiin. Siitä syystä ne käyvät proxy-sotaa Israelia vastaan ja tukevat niitä ei-valtiollisia ryhmittymiä jotka toimivat suoraan Israelia vastaan. Islamilaiset valtiot ulkoistavat sotimisen eri muodot noille tahoille jotka ottavat turpiin niiden puolesta.

Hamasin asema on heikentynyt joten sen täytyy jotenkin osoittaa että se hallitsee yhä Gazaa. Hamasin peruskirjassa lukee ettei se ikinä tunnusta Israelia eikä aio neuvotella sen kanssa mistään. Siksi Hamasin täytyy riehua.

Kumitonttu kirjoitti...

Tero: aivan kuten vastaavien liikkeiden toiminta muissa miehitetyissä maissa.

Vieras: Hamasin peruskirjassa lukee ettei se ikinä tunnusta Israelia eikä aio neuvotella sen kanssa mistään.

PLO:n perustamisasiakirja (v:lta 1964) ei mainitse sanallakaan Palestiinan valtiota. Israel ei ole miehittänyt Gazaa tai Länsirantaa (Juudea ja Samaria), vaan ne ovat ei-kenenkään-maata. mielestäni Tero vertaa huonosti Ranskan vastarintaliikettä, koska siinä yksi valtio hyökkäsi toisen valtion kimppuun. Lähi-idässä on eri tilanne. sitä voisi verrata ehkä IRA:n toimintaan Pohjois-Irlannissa tai siihen, että ahvenanmaalaiset alkaisivat ampua raketteja Turkuun, kidnappaisivat turkulaisia ja räjäyttelisivät itsensä bussissa.

Kuten vieras sanoi, kyse on uskonnosta - ei maa-alueesta. Palestiinalaiset oikein alleviivaavat vanhaa kärjistystä juutalaisuuden ja islamin välillä: "te rakastatte elämää, me kuolemaa". Minusta palestiinalaisten alttius uhrata lapsensa ja naisensa ei ole millään tavalla rinnasteinen Ranskan tai Norjan vastarintaliikkeen toimintaan. Millä perusteella se sinusta on?

vieras kirjoitti...

Jos Gazasta ei ammuttaisi mitään Israeliin eikä sieltä käsin tehtäisi iskuja Israeliin niin Israel antaisi paikan olla. Yksinkertaista.

Miehitys voi kohdistua vain itsenäiseen valtioon tai sen osaan. Siitä on peräti kansainväliset juridiset kriteerit. Israel ei siis miehitä mitään.

Jordania valtasi 1948 sodassa Juudean ja Samarian ja nimitti aluetta Länsirannaksi ja piti aluetta hallussaan 1948-1967. Tuo oli miehitys jota ulkovallat ja edes Arabiliitto eivät tunnustaneet. Käytännössä Israel voisi anneksoida alueen itseensä ja tehdä siitä tavallisen provinssin. Sitten se ei olisi enää "disputed area".

Kumitonttu kirjoitti...

Miksi Hamas jatkaa swotimista, vaikka sillä ei ole mitään mahdollisuutta? Vastaus on kuvottava: The Islamic movement calculates that it can win the concessions it has yet to obtain from Israel and Egypt not by striking Israel but by perpetuating the killing of its own people in Israeli counterattacks. More than 200 people, including a number of children, have already died in Gaza; Hamas probably calculates that more deaths will prompt Western governments to pressure Israel to grant Hamas’s demands.