Helsingin Totuudessa oli piiiiiiiitkästä aikaa mukava kolumni. Nuori toimittajan koltiainen nimeltään Antti Pikkanen kirjoitti otsikolla "Pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio". Se on hyvä kasvutarina yhden nuoren miehen elämässä. Henkinen kasvu koko iän kestäneen liberaalin fascismin aivopesun muuttumisesta oman elämän vastuunkannoksi. Ymmärrys siitä, että omat päätökset - niin hyvät kuin huonotkin - löytää edestään. helpompaa olisi kannattaa hyvinvointivaltiota, jossa omat virheet voi maksattaa muilla.
[Yrittäjänä] tehdyn työn hintoja eivät määrittele yleissitovat työehtosopimukset, eikä niissä raportoida työaikaa. Ay-liikekään ei oikein tiedä, miten tällaisen työn tekijöihin pitäisi suhtautua.Antilta jää tästä sinänsä hienosta oivalluksestaan yksi keskeinen asia puuttumaan. Ei riitä, että vapaan sektorin työntekijä - palkollinen tai yrittäjä - maksaa itse (tai työnantajan kautta) omat vakuutuksensa, vaan heidän (1,7 miljoonaa) pitää myös kustantaa 650.000 virkamiehen vakuutukset (ja palkat myös). Mutta onnitteluni Antille, koita kestää.
Tämä saattaa vielä romuttaa koko hyvinvointivaltion.
Mitä minulle on tapahtumassa? Olen aina suu vaahdossa valistanut amerikkalaisia ystäviäni pohjoismaisen hyvinvointivaltion hienouksista. Miksi yhtäkkiä ajattelin, että pidä tunkkisi, hyvinvointivaltio?
Toki hyvinvointivaltioon kuuluu paljon muutakin kuin sosiaaliturva, mutta muutos lähtee usein siitä, kun yksi ajattelutapa vaihtuu toiseksi. Pienten kysymysten jälkeen tulee nimittäin yksi vähän isompi. Miksi maksaa mitään hyvinvointivaltiolle, jos siitä ei saa itse mitään takaisin sitten, kun sitä tarvitsee?
Ero on siinä, että ennen tuo kysymys tuli vastaan harvalle. Nyt se tulee yhä useammalle. Mitä useamman mieleen se tulee, sitä useampi lakkaa uskomasta hyvinvointivaltioon.
En usko että hyvinvointivaltio romahtaa niinkään yrittäjien tai pätkätyöläisten määrän kasvaessa. Yli puolet kansasta on nettosaajia, joten mikään taivaan ihme ei muuta sitä asetelmaa, että nettosaaja voi äänestää lainsäätäjän laillistamaan ryöstön verotukseksi. Ainoa mikä voi lopettaa "hyvinvointivaltion" liittyy velkaantumiseen. Eli velalla elävää hyvinvointivaltiota ei voi jatkaa kovin pitkään, kunnes pääomamarkkinat ilmoittavat lopettavansa luototuksen. Senkin jälkeen suurinta osaa kansasta voi kohdella kuin Kreikassa, ja hyvinvointivaltio jatkuu vaan pienemmällä valtion budjetilla. Todellinen muutos hyvinvointivaltioon voi tulla vain siten, että rajoitamme äänestysoikeuden veronmaksuun. Sen jälkeen jokaisella äänestäjällä on kyky, halu ja mahdollisuus vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin omalla rahallaan ja panoksellaan. Ei kovin epäoikeudenmukaista, jos ajatellaan että lasten kasvatus on harvemman mielestä epäoikeudenmukaista.
2 kommenttia:
Oli Hesarin kirjoitukseksi harvinaisen hyvä. Tuo Pikkasen toteamus siitä, että jokainen ryhtyy yksityisyrittäjäksi, on täsmälleen se minkä Scott Adams ennusti kirjassaan Dilbertin tulevaisuus jo 1997. Miksi maksaa ylimääräisiä veroja, kun voi tienata omat tulonsa yhtiönä? Myy vain aikaansa (suom. työpanostaan) halukkaille asiakkaille. Mutta yrittäminen on tehty sosialismissa turhan vaikeaksi, Pikkasen esimerkki pakollisesta eläkevakuutuksesta ja sen maksusummista on hyvä esimerkki.
Äänestysoikeuden sitominen veronmaksuun? No, ehkä sentään siten että veronmaksajille toinen ääni. Tai vähän monimutkaisemmin, kuten taannoin fiktiivisessä scifi-kuvaelmassa kirjoitin.
Tai sitten kuten kirjoitit lasten viikkorahoista - ei itsestään selvyyksistä pidä palkita :)
Lähetä kommentti