Palestiinalaisten ylimielinen suhtautuminen lapsiuhreihin on valitettavan yleistä ja hyvin tunnettua. Hyvin muistissa on Fogelin perheen surma, jossa palestiinalaisterroristit katkaisivat kaulan kolmekuiselta vauvalta ja puukottivat neljävuotiaan hengiltä. Tali Hatuel oli kahdeksannella kuulla raskaana tullessaan tapetuksi neljän lapsensa kanssa. Arabiterroristi tappoi kahdeksan koululaista Jerusalemissa rynnäkkökiväärillä. Ranskassa Mohammed Merah tappoi kolme lasta (kolme, kuusi ja kahdeksan vuotiaat) koulussa. Esimerkkejä on sivutolkulla lisää.
Muslimien viha lapsia kohtaan ei valitettavasti rajoitu pelkästään juutalaisiin. Suurimmassa ahdingossa ovat muslimien omat lapset, joita puetaan pommiliiveihin, aivopestään television välityksellä, naitetaan aikamiehille seksiorjiksi tai laitetaan aseet kädessä rintamalle. Koteja, kouluja ja sairaaloita käytetään Israeliin laukaistavien rakettien tukikohtina. YK, EU ja ns. avustusjärjestöt sulkevat silmänsä tältä lasten kaltoinkohtelulta. YK pitää toimintaa "miehitystä vastustavana vastarintana" epäonnistuen näkemään palestiinalaislasten kohtelussa mitään tuomittavaa. EU:n suora taloudellinen tuki Palestiinalaishallinnolle (PA) valuu mm. lapsille suunnattujen propagandaohjelmien tuottamiseen. Osalla tuesta maksetaan vankilaan joutuneiden terroristien perheille "toimeentulotukea". Tänä keväänä Palestiinalaishallinnon lastenohjelmassa pikkutyttö kertoi haluavansa poliisiksi voidakseen ampua juutalaiset... kaikki.
Amnesty International ja Human Rights Watch antavat korostuneen laimeat tuomionsa arabilasten kaltoinkohteluun tyytyen yleensä syyttämään Israelia milloin mistäkin rikoksesta. Haasteita kansainväliseen oikeuteen ja kampanjoita palestiinalaisten boikotoimiseksi ei näiltä "ihmisoikeusjärjestöiltä" kannata odottaa. Päin vastoin, Suomen Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson kutsui Israelia - ei palestiinalaisia - "nilkkimaaksi". Jerusalem Postin puhelinhaastattelussa Johansson seisoi sanojensa takana perustellen niitä omilla kokemuksillaan (sic!) Israelista.
YK tuskin koskaan muuttaa asennettaan konfliktin osapuoliin, koska sen jäsenvaltioissa on useita kymmeniä maita, jotka vähät välittävät lasten kaltoinkohtelusta. EU sen sijaan voisi muuttaa, mutta ongelmana on edelleen läpikäymätön keskustelu sosialismista. Ideologiaa ei kehdata edes kutsua sillä nimellä vaan se häveliäästi naamioidaan "hyvinvointivaltioksi". Kansalaisjärjestöjen asenne voisi muuttua helpoiten, mutta ne keskittyvät johtajiensa vallanhimon tyydyttämiseen. Suomalaisen suuryrityksen pääkonttorin verran ihmisiä työllistävät järjestöt eivät halua tarkastella toimintaansa kriittisesti, mikä takaa muslimilasten kaltoinkohtelun jatkuvan.
Länsimaiden suhtautuminen lapsiin muistuttaa kovasti entistä Neuvostoliittoa. Siellä lasten kasvatus kuului valtiolle - ei vanhemmille. Sen seurauksena länsimainen eliitti pitää Israelia vastuussa palestiinalaislasten joutumisesta vankilaan, kun oikeasti pitäisi keskustella, minkälaiset vanhemmat lapsella on, jos hän ajautuu vankilakierteeseen ennen kuin on koulusta pois päässyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti