Curley-ilmiö

Curley-ilmiö (Curley effect) tarkoittaa, että harjoitetun politiikan seurauksena poliittiset vastustajat poistuvat äänestysalueelta. Nimensä se on saanut 1900-luvun alussa Bostonissa vaikuttaneelta irlantilaismafiosolta James Curleyltä. Curleyn kannatus ei kärsinyt hänen saamistaan vankeustuomioista, mikä kuvastanee erinomaisesti hänen kannattajiensa moraalista näkemystä politiikan tekemisestä. Glaeserin ja Shleiferin tutkimus aiheesta on hyvää luettavaa.

Ihmisten käyttäytymistä voi ohjata rahalla. Sanonta kuuluu, että sitä saa mitä tuetaan. Sellainen politiikka, jossa tulontasauksella siirretään varallisuutta alemmille tuloluokille, johtaa vähitellen matalimpien tuloluokkien riippuvuuteen poliitikoista - valtiosta. Curley on vain antanut nimensä tälle ilmiölle, mutta aivan samalla tavalla ovat toimineet kaikki sosialistiset johtajat. Hitler hääti juutalaiset maasta, Stalin tappoi vastustajansa ja nyt kaikki poliittiset puolueet Helsingissä (pl. Perussuomalaiset) ajavat politiikkaa, joka tukee värillisten, matalatuloisten asettumista Helsinkiin. White flight on seurausta Curley-ilmiöstä, jota ohjataan verottamalla eri ryhmiä erilailla. Suomessa sosiaalitukien jakaminen on Curley-ilmiön moderni muoto.

Länsimaiden harjoittama laittoman maahanmuuton tosiasiallinen hyväksyminen ja tukeminen on myös yksi Curley-ilmiön muoto. Kuten yllä olevassa kuvassa näkyy, Israelin vastaisessa mielenosoituksessa ovat edustettuina matalat tuloluokat, värillinen väestönosa ja sosialistisen puolueen kannattajat. Voiko Curley-ilmiötä enää paremmin kuvata?

Vasemmistolaiset usein lyttäävät politiikkansa arvostelijat toteamalla, että "muuta muualle, jos täällä on niin huono olla". Se juuri on Curley-ilmiön ydin! Perinteisesti on ajateltu, että politiikan tehtävä on parantaa äänestäjien asemaa, mutta Curley-ilmiö osoittaa, että heikentämällä äänestäjien asemaa he antavat entistä ponnekkaammin tukensa politiikalle. Yhdysvalloissa Detroit, joka oli ensimmäinen mustaenemmistöinen suurkaupunki, konkursseineen kuvastaa pitkään jatkunutta Curley-ilmiötä samalla tavalla kuin Zimbabwen maareformi, jossa valkoiset maanomistajat ajettiin ulkomaille. Suomi on ajautumassa samaan tilanteeseen maailmaa syleilevällä ihmisoikeus-, ympäristö- ja energiapolitiikallaan.

Suomen tapauksessa erityisen ongelmallista on se, että meillä ei muutamaa yksittäistä poliitikkoa lukuunottamatta kukaan vastusta kehityskulkua (Halla-aho, Terho, Tossavainen ja Hirvisaari). Pääministeriä myöten Curley-ilmiötä ei tunnisteta vaan sitä aktiivisesti tuetaan. Ihmisten vastahankaisuus kuitataan "rasismina" ja "suvaitsemattomuutena".