Ajattelemisen vapaus

Osmo Soininvaara on ollut omituisen hiljaa meneillään olevan Israelin ja Hamasin välisistä kiihtyneistä taisteluista. Kyseessähän ei ole sota, kun toinen osapuoli ei ole armeija vaan sodan laeiksi hyväksytyistä säännöistä piittaamaton terrosristijärjestö. Kyse ei varmastikaan ole siitä, että Soininvaara hyväksyisi ja tukisi Israelin oikeutta puolustaa kansalaisiaa, mikä on demokraattisen valtion perustehtävä. Epädemokraattiset valtiothan keskittyvät puolustamaan vallassa olevien oikeuksia. Soininvaara ei oletettavasti sinänsä - aatteelleen uskollisesti - näe demokratiaa vapauden edistäjänä, koska hänen maailmankuvassaan (sanotaanko nyt vaikka keynesläisessä) poliitikot ja erilainen kontrolli luovat edellytykset kansalaisten hyvinvoinnille. Hänen ajattelutavalleen vastakkaisen näkemyksen (sanotaan sitten milton-friedmanlaiset) mukaan ihmiset vaihtavat tietojaan ja odotuksiaan tulevaisuudesta vapailla markkinoilla.

Sanonta markkinat ovat aina oikeassa pitää paikkansa vain siinä määrässä, missä paras arvaus tulevaisuudesta on oikea. Niinpä jälkikäteen voidaan havaita useita tilanteita, joissa markkinat ovat ilmiselvästi olleet väärässä. Nykyinen taantuma juontaa juurensa Amerikassa luotuun järjestelyyn, jossa poliitikot pakottivat pankit lainaamaan rahaa köyhille ihmisille, jotta nämä voisivat toteuttaa ns. amerikkalaista unelmaa ja muuttaa pois ränsistyvistä kaupunkikeskustoista omaan kotiin lähiöihin. Massiivinen tulonsiirto onnistui kunnes markkinoille alkoi tihkua tietoa, että lainajärjestelyyn sisältyvä riski on paljon oletettua suurempi. Toisin sanoen, ymmärrettiin, että nämä ns. subprime-luotot aiheuttavat luottotappioita pankeille paljon enemmän kuin asuntolainat yleensä. Tämä tieto käynnisti tapahtumasarjan, jonka tunnemme vuoden 2008 finanssikriisinä. Sen jälkimainingeissa erityisesti euromaat ovat romahtaneet polvilleen, koska niiden valuutan arvo (siis kyseisen maan tuottamien hyödykkeiden suhteellinen hinta kansainvälisessä kaupassa) ei määräydy vapaasti markkinoilla.

Nykyinen eurokriisi on siis luonteeltaan poliittinen ja seurausta poliittisen järjestelmän - siis eurososialismin eli tuttavallisemmin liberaalin fascismin - keskeisestä ongelmasta: vapauden aliarvostamisesta. Soininvaaran kaltaiset keynesläiset luulevat, että muutos "kokonaiskysynnässä" aiheuttaa laman. Yleinen perustelu on Amerikan suuri lama 30-luvulta, jolloin Rooseveltin New Deal -ohjelma nähtiin lääkkeeksi lamaan. Todellisuudessa laman aiheutti pankkisektorille iskenyt likviditeettikriisi (epäonnistunut rahapolitiikka) ja laman lääkkeeksi tehtailtu julkisen sektorin (finanssipoliittinen) investointiohjelma käynnistyi vasta kun käännös parempaan oli mikrotaloudessa jo tapahtunut. Ainoa seuraus oli valtion velkaantuminen, josta oli täten tullut hyväksyttyä "suhdannepoliittisista syistä". Poliitikot siis saivat oikeutuksen tehdä massiivisia tulonsiirtoja veronmaksajilta ottamalla velkaa ja siirtämällä niitä haluamilleen eturyhmille.

Vuoden 2008 kriisissä ensimmäistä kertaa toteutettiin Milton Friedmanin veikkausta, että tavallinen lama syvenee helposti luottolamaksi, jos keskuspankki ei turvaa pankkijärjestelmän likviditeettiä. Veikkaus oli oikea, ja siirsi vallan pysyvästi pois poliittisiltä päättäjiltä virkamiehille, keskuspankkiireille ja rahamarkkinoille yleisesti. Näiden on oltava poliittisista päätöksentekijöistä riippumattomia kyetäkseen käyttämään saamaansa valtaa sen arvoisesti. Tämä itsestäänselvyys - siis että markkinat turvaavat kansalaisten yleisen turvallisuuden poliitikkoja paremmin - tuli nyt ensimmäistä kertaa selkeästi osoitettua. Tämän itsestäänselvyyden ymmärtämiseen ei sen sijaan monen poliitikon äly näemmä riitä. Soininvaaran blogissa (Vuoden 2012 ajattelijat 14.11.2012) luetellaan suuria suomalaisia ajattelijoita, jollaiseksi Soininvaarakin näemmä luokitellaan. Lista valitettavasti kuvaa pikemminkin sen tekijöiden suuruutta ajattelijoina kuin oikeasti nimeäisi merkittäviä suomalaisia yhteiskuntaa ymmärtäviä henkilöitä.

Kuten alussa totesin, Soininvaara ei sinänsä arvosta demokratiaa, koska demokratia ja vapaa markkinatalous ovat kytköksissä toisiinsa. On paljon valtioita, joissa demokratia ei toimi, koska kyseiset maat ovat niin tolkuttoman köyhiä. On vaikea kuvitella vankilaa tai edes kuolemantuomiota rangaistuksena, jos arkinen elämä on silkkaa taistelua eloonjäämisestä muita heimoja tai perheitä vastaan. Jos valtio ei voi antaa turvallisuutta ihmisille, eivät ihmiset myöskään sitoudu demokratian vaatimiin instituutioihin. Tämän takia Yhdysvaltain pyrkimys viedä demokratiaa väkisin esimerkiksi Afganistaniin ei näytä onnistuvan. Vaikka demokratia ja sen pysyvät instituutiot tuntuvat meille niin itsestään selviltä, että yhä useampi jättää äänestämättä, on demokratiassa todellisen vallan ottaneet markkinat (eli kansalaiset) ja poliitikot pistävät kampoihin lisäämällä valvontaa ja sääntelyä.

Tällä hetkellä poliitikot ovat valmistelemassa merkittävää ja vaarallista muutosta. Ensimmäisessä asuntolainaa varten suunnitellaan vaadittavaksi 10-20%:n ennakkosäästöjä. Ruotsissa saatujen kokemusten mukaan se tappoi tuhansia remonttiyrityksiä ja vei heidänkin taloutensa nurin. Toinen ongelma on siinä, että se lisää vuokra-asuntojen kysyntää, mikä puolestaan nostaa vuokria. Ja pahimmillaan se syrjäyttää matalatuloiset pysyvästi pois omistusasumisesta eli kasvattaa köyhien eläkeläisten määrää. Tämä muutos on vaikutuksiltaan samaa suuruusluokkaa kuin holtiton maahanmuutto, joka saa paljon enemmän näkyvyyttä. Se jos mikä kuvastaa suomalaisen politiikan - ja siis vuoden ajattelijoiden - tasoa.