Vihreät stalinistit

Vihreän Langan penaali Vesa Sisättö harmittelee, kuinka ihmiset eivät enää lue paperimediaa. Hänestä on peräti merkillistä, että ihmiset jopa ylpeilevät sillä, etteivät enää lue Helsingin Totuutta, vaikka nämä samat henkilöt perustelevat tilaamattomuuttaan sillä, että journalismin taso on laskenut samalla kun neljäs valtiomahti on muuttunut politiikan kyseenalaistajasta poliitikkojen myötäilijäksi. Toimittajien suosikkipuolue Vihreät edustaa vanhaa epäisänmaallisena tunnetuksi tullutta SKDL:ää ja ideologiana on säilynyt "kansainvälinen tasa-arvo". Tosin nyt työvälineenä on monikulttuurisuus, mutta sama "maailma ilman rajoja"-iskulause paistaa läpi.

Vihreän Langan uutta tilaajaa hemmotellaan lahjoilla, joista yksi on kirja nimeltä Rasistinen Suomi. Kirjan on kirjoittanut Itä-Suomen yliopiston dosentti (sic) Vesa Puuronen. Ilman mitään uhkaa liioittelusta voi väittää, että Vihreän Langan toimituskunta jakaa Puurosen maailmankuvan. Vastaavasti Vihreän liikkeen virallisena puoluelehtenä ja äänenkannattajana lehden maailmankuva noudattaa puolueen maailmankuvaa. Puurosen poliittinen toiminta on kovin aktiivista ja vasemmalle kallellaan. Hän kertoo nuorena lukeneensa Marxilaisen filosofian perusteet ja sen jälkeen kuuluneensa Suomen Demokraattisen Nuorisoliittoon (SDNL), Sosialistisen opiskeliliittoon (SOL), Rovaniemen marxilaisiin opiskelijoihin (RoiMO), Joensuun Sosialistisiin Opiskelijoihin (JOSO), jotka "Kaikki nämä järjestöt kuuluivat ns. taistolaiseen liikkeeseen." Edellä mainittujen lisäksi Puuronen on vaikuttanut mm. Ounaskosken Demokraattisissa Nuorissa, Vanttauksen demokraattisissa nuorissa, SKDL:n Vanttauskosken yhdistyksessä, SKP:ssä (Suomen Kommunistinen Puolue) ja "olin jonkin aikaa mukana taistolaissiiven perustamassa DEVA (Demokraattinen vaihtoehto) järjestössä."

Lisäksi Puuronen toimi Vasemmistoliiton Joensuun osastossa ja myöhemmin Kontiolahden Vasemmistoliitossa. 1995 lopusta lähtien rasismin vastustamisesta tuli Puurosen toiminnan pääasiallinen sisältö, "kun skinit vainosivat paikallisen koripallojoukkueen amerikkalaisvahvistusta, joka muutti takaisin kotimaahansa."

Vuoden 1998 keväällä olin mukana järjestämässä rasismin vastaista mielenosoitusta, jonka tunnuksena oli "Joensuu vapaaksi pelosta". Mielenosoitukseen osallistui tuhansia kaupunkilaisia.

Rasismin vastustaminen ja monikulttuurisuuteen liittyvät kysymykset ovat edelleenkin keskeisiä niin tutkimustyössäni kuin poliittisessa toiminnassanikin.

Vuoden 2009 lopulla Puuronen karisti Itä-Suomen tomut jaloistaan ja "liityin välittömästi Vasemmistoliiton Rovaniemen paikallisosaston jäseneksi."

Kaiken tämän tamperelainen rääväsuu Lehto on jo julkaissutkin kootuissa teoksissaan, kuten Puuronen itsekin on huomannut. Puuronen on närkästynyt, että Googlen sivuilla "saa julkaista Suomen lain vastaisia kirjoituksia". Yllättävän moni todellakin ajattelee, että toisten sanan- ja uskonnonvapauden rajoittaminen on oikein, jos sitä varten on säädetty laki. Samaan aikaan, kuitenkin, Puuronen ei itse näe mitään ongelmaa siinä, että hän aivan vakavalla naamalla vertaa artikkelissaan Jussi Halla-ahoa Hitleriin ja Staliniin. Hän jopa väittää, että "Halla-ahon sijoittaminen samaan seuraan Stalinin ja Hitlerin kanssa on perusteltua" ja että "Anti-islamistinen politiikka voi johtaa pahimmillaan samankaltaisiin seurauksiin kuin stalinismi ja kansallissosialismi."

Puurosen artikkelit ja kirjoitukset ovat käsittämättömän heikkolaatuisia ottaen huomioon, että mies on kuitenkin saanut dosentin arvonimen. Kuten julkisuushakuisuudessaan paremmin onnistunut dosentti Bäckman, tämäkin tohtorismies osoittaa kirjoituksillaan vain oman lapsellisuutensa. Samassa kirjassa on myös feministi Veronika Honkasalon kirjoitus, jossa ei oikeasti ole päätä eikä häntää. Tätä ei pidä ymmärtää siten, että Puurosen artikkelissa olisi sitä ollut yhtään enempää. Ei ollut. Mutta kuten kirjoituksen alussa jo osoitin, Vihreän liikkeen suonissa virtaa stalinistien veri.

Valtapuolueiden ideologiaan on pitkään kuulunut monikulttuurisuus, joka Neuvostoliiton romahduksen myötä otti keskeisimmän aseman vasemmistolaisessa tasa-arvon teemassa. Kun arvostellaan holtitonta maahanmuuttoa, itse asiassa arvostellaan niitä arvoja, joista stalinismi ammentaa käyttövoimansa. Kun "vastustetaan rasismia", vastustetaan stalinismin vastustajia. Se edellyttää, että rasismia pitää nähdä kaikkialla. Ironista kyllä, kun nämä "antirasistit" toteuttavat poliittisia tavoitteitaan, he määrittelevät yksilöt syntyperänsä ja etnisen taustansa mukaan. Heidän vastustajiensa väite, että ihmisiä ei tulisi suosia heidän rotunsa tai etnisen taustansa mukaan, on näiden stalinistien mielestä - kyllä vain - rasismia.