Mari Kiviniemi sytytti itsensä tuleen

Pressiklubi haastatteli perjantain jaksossaan Keskustapuolueen puheenjohtajaa ja edellisen hallituksen pääministeriä, Mari Kiviniemeä. Kiviniemi kommentoi Helena Erosen blogimerkinnästä syntynyttä kohua, joita olen käsitellyt eilen ja toissapäivänä.

Mari Kiviniemi (n. 5 min):

"Oli ne lausunnot niin typeriä, että oli ilman muuta järkevää että kohu siitä syntyi. Ei avustajakaan voi mitä tahansa suustaan päästää. No, täytyy kyl sanoa että mä en ole lukenut sitä "plokia". Mutta, mä olen kyllä melkoisen vakuuttunut siitä, että siteeraukset ovat kuitenkin mediassa ollet ihan oikein."

Olen oikeastaan todella tyytyväinen siitä, että poliittinen kulttuuri on muuttunut nuoremman sukupolven noustessa valtaan. Marin kommentti kaikessa karuudessaan on kuin kultakimpale tai Kari Grandi blogimaailman aavikolla.

Tämä "en tiedä, mutta luotan mediaan" -asenne paljastaa kaiken oleellisen poliittisten päättäjien ja nuivien, netsien ja suvaitsemattomien maailmankuvien eroista. Blogosfääristä on (varsinkin Suomessa) tullut median vastavoima, koska toimittajien asenteellisuus on estänyt mediaa käsittelemästä asioita. Toimittajien ripustaessa helenaerosia tikun nokkaan, se tulee samalla nostaneeksi satoja bloggareita tikun nokkaan, ja senhän kyllä arvaa, kumpia tässä maassa on enemmän - toimittajia vaiko bloggareita.

Kiviniemi kuvaa nykyisen sukupolven poliitikkojen toisenkin ominaisuuden (n. 21 min):

"Ei mulla ole loppuunpalaneen, loppuun kulutettu olo ollenkaan. Vaikka mä oon ollu eduskunnassa jo 17 vuotta ja ihan niinku tässä puolueen sisäpiirissä vuodesta 2003 lähtien puoluejohdon jäsenenä tai ministerinä. Ehkä mun sukupolvessa todellakin on sillä tavalla, että me ajatellaan politiikkaa yhtenä elämänvaiheena, ja sitten meillä on muutakin elämää. Se ei oo ihan niin 24/7-toimintaa ku se oli 70- ja 80-luvuilla, ja vielä vähän 90-luvullakin.

Mun mielestä tää on tervettä, että poliitikolla on-on muutakin elämää ja-ja myös se on tervettä, että politiikassa on vaihtuvuutta. Ett sinne ei mennä kaikki nuorena ja sitte putkahdeta eläkkeelle joskus kuus-seitsenkymppisenä."

Jussi Lähde:

"Poliitikkojen lapset joutuvat tänä päivänä aivan kohtuuttoman paineen alle, koska muiden lasten vanhemmat eivät arvosta poliitikkoja."

Kiviniemi:

"Älkää nyt sanoko, että tää poliitikon homma on aivan kamalaa. Ei tää nyt niin kamalaa ole, että musta tää on erittäin mukavaa, haasteellista, upeaa työtä. Mä oon ollu iloinen jokaisesta vuodesta.

Ei pidä liioitella perheenkään kärsimyksiä. Ehkä täällä Töölössä on eri juttu, kun puolet luokan lapsien vanhemmista on julkkiksia, niin siinä samassa ne menee pari poliitikkoakin."

Suomea johtaa todellakin pienen pieni puolueiden sisäpiiri. Tuo piiri (Katainen, Stubb, Kiviniemi, Urpilainen, Wallin) on osaamatonta ja heille politiikka on uravalinta. Heidän tarkoituksensa ei ole ajaa valtion etua (mikä on huomattu monikulttuurisuus-projektissa) tai edes äänestäjiensä etua. He keksivät erilaisia markkinointitempauksia ja hauskanpitoa. Syödään hyvin, matkustetaan toisten rahoilla ja kaikki on vain hauskanpitoa.

Ei tässä tarvitse ihmetellä, miten tähän jamaan on jouduttu.