Rikoslain perimmäinen tarkoitus on suojata yhteisön jäsenten henkeä ja omaisuutta. Käytännössä siis esimerkiksi maaorjuudessa maan omistaja oli yhteisön jäsen, kun taas orjat olivat irtaimistoa. Orjuuden aikainen maailmankuva muuttui, ja 1900-luvun loppua kohti länsimaissa suurinta arvostusta nautti klassista liberalismia myötäilevä ajatus yksilönvapaudesta, joka nauttii valtiovallan erityistä suojelusta. Korkein päämäärä oli, että yksilöllä on olemassa oikeuksia, joita valtio ei voi rajoittaa, koska valtio ei niitä oikeuksia ole voinut antaakaan.
Teknisen kehittymättömyyden vuoksi Jumalan luomistyö oli johtava perustelu kaikelle, mutta vähitellen sijaa saivat muutkin opit. Voimakkaimmaksi näistä on noussut sosialistien maailmankuva, mutta ei niinkään loogisen ylivoimaisuutensa takia vaan siksi, että se tarjoaa massoille näennäisesti laillisen keinon varastaa niiltä, joiden tehokkuus, ahkeruus ja innovatiivisuus luovat lisäarvoa eli varallisuutta. Sosialismi on houkutteleva keino kaikille maailman laiskoille hankkia elanto.
Vasemmistolaiseen, tai sosialistiseen, ideologiaan kuuluu myös käsitys, jonka mukaan yhteiskunnan vähäosaiset ovat itse syyttömiä tilaansa, vaan yhteiskunnalliset rakenteet ovat itsessään joitain yksilöitä sortavia. Niinpä rikokset ideologiaa vastaan ovat vaarallisimpia kaikista. Ajatusrikos on rikoksista pahin, koska se on osoitus yksilöllisyydestä, joka siis on sosialismin vastaista.
Kun ideologialla ei ole selvää ja johdonmukaista logiikkaa, se ajautuu keskenään ristiriitaisiin ja usein tragikoomisiin tilanteisiin. Suomessa sosialismia on ajettu eurooppalaisittain varsin puhdasoppisesti, ja rikoksista karmeimmaksi on noussut Neuvostoliiton mielllyttämisenhalusta muistoksi jäänyt rasismi, joka oli Neuvostoliiton pahimman vastustajan ideologinen tausta. Se on rikos, joka edellyttää aktiivisen teon toista yksilöä vastaan perustuen kohteen uskontoon tai ihonväriin.
Koska Suomessa rasistisia tekoja esiintyy varsin vähän ja niitä on vaikea todistaa, poliittisesti valveutunut tärähtäneistö onkin kehitellyt rasismista uuden muodon: vihapuheet ja suvaitsemattomuus. Näillä paljon helpommin havaittavilla ilmiöillä ihmisiä saadaan tuomituksi, ja merkittäväksi määritelty yhteiskunnallinen epäkohta korjatuksi. Sosialismin epäloogisen ajattelutavan seuraus on tällä kertaa varsin koominen: Ylenannon mukaan vankilassa esiintyy rasismia. Ulkomaalaistaustaiset vangit tulevat nimitellyiksi! Yrjöperskeles käsitteli jo aihetta minua sanavalmiimmin, joten kannattaa käydä lukaisemassa Kakola vai Cambridge.
Kärjistän asiaa hiukan, jotta kirjoitukseni sisältö avautuu laajemmin: Jos yksilö tuomitaan vihapuheista vankilaan, hän voi jatkaa vihapuheitaan vankilassa ja vankilasta käsin. Yhteiskunta ei siis suojaa itseään ja jäseniään sulkemalla vihapuheita pitävät vankilaan. Se toki vaientaa ison osan mielipiteistä, mutta samalla yhteiskunta muuttuu täysin puolustuskyvyttömäksi niitä vastaan, jotka kyseisen toimintatavan valitsevat.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
Kun vankila ei parannakaan
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti