Sattuipa sellainen pieni mattinykäsmäinen bonvoyage, kun kuuntelin taustalla Yle Areenalta viime viikkoista Pressiklubia ja samalla luin kirjaa Suomen historiasta 1840-luvulta. Näissä kahdessa tapauksessa on niin hämmentävän paljon yhtäläisyyksiä, että niistä voi vetää jo hiukan johtopäätöksiäkin sen suhteen, että yhteiskunnassa toistuvat samat teemat, samat ongelmat ja samat ongelman ratkaisut. Keskeisin ongelman ratkaisu tuntuu eliitin kohdalla säilyneen jo 170 vuotta:
Pressiklubi 20.4.2012 (Ruben Stiller, Claes Andersson, Tapani Ruokanen, Tuomas Enbuske) alkaa kohdasta noin 4 minuuttia
Stiller: Tässä Breivik itkee omalle propagandavideolleen. Tämä on nyt hänen mediasirkustaan. Eikö olisi ollut paljon parempi vaihtoehto, että koko oikeudenkäynti olisi ollut suljettu? Olisi ollut paljon parempi, että tämä oikeudenkäynti olisi ollut salainen. Me tirkistelemme, me emme saa mitään merkittävää lisää, me näemme vain hänen oman show'nsa.
Ruokanen: Tässähän näkyy tavallaan tää media-ajan ja vanhan oikeusperiaatteen törmäys yhteen. Ja siinä mielessähän tää julkinen oikeudenkäynti on hyvin tärkee oikeusvaltion piirre. Ihmisiä ei tuomita salaa. Mutta nyt kun on tyyppi, joka on nimenomaan tähdännyt siihen, että pääsee mediaan julistamaan omaa sanomaansa, niin tähän täytyy nyt löytää joku raja, jota ei ole nyt löydetty.
Enbuske: Kyllä tällainen länsimainen oikeusvaltio ja valtio kuten Norja on se sen verran vahva, että kyllä se tämmöisen kestää. Jos näitä alettais peitellä tai sensuroida, se osoittais että me ollaan heikoilla. Se on paljon vahvempi ku yks tämmöinen oikeudenkäynti. Se ei haittaa, että se näytetään julkisesti, vaikka se on epämiellyttävää.
Andersson: Mä oon välttäny katsomasta sitä, mut huomaa ittessään että ku kattois mitä tahansa tv-draamaa. Se on aika kurjaa ku tuntee itte että täs on jotain kiehtovaa samanaikaisesti. Se on vastenmielistä, kyllä tän olis voinu hoitaa ilman tätä suurta julkisuutta.
Ruokanen: Mulla on ihan sama reaktio ku Clasulla: mä en haluu katsoo sitä ku se on niin kuvottavaa. Hän saa niin paljon tilaa levittää omia ajatuksiaan. Kaikki painettu on totta, sanottiin ennen.
Enbuske: Kaikkein ärsyttävintä tämmöisessä tilanteessa on se, että ihmisellä on aika joku maailmanselitys; me ollaan uskovaisia, kommunisteja tai sosialisteja tai kapitalisteja. Sitten me sen oman maailmanselityksen kautta selitetään tollasii juttuja. Esimerkiksi sanotaan ett se johtuu länsimaisesta markkinataloudesta tai siitä tai tästä tai jostain.
Ja sitten se ote mainitusta kirjasta, jossa käsitellään 12 ihmistä tappaneen Aadaminpojan tapausta. Mies on saatu kiinni ja vangittu, ja pöytäkirjoista ovat lehdet julkaisseet otteita - motiivina lukijamäärien kasvattaminen, hassua kyllä. Yhteiskunnan päättäjät miettivät kuumeisesti, miten vuotoon tulee suhtautua.
Suomen ainoa sarjamurhaaja - Juhani Aadaminpojan rikos ja rangaistus (Atena Kustannus, Teemu Keskisarja) s. 113:
Ilman lupaa myydyt ruotsinkieliset pöytäkirjat tavoittivat vasta säätyläisiä, mutta sensuuriylihallitus pelkäsi, että pöytäkirjojen suomentaminen oli jo aloitettu. Pian ne päätyisivät suuren yleisön ja ennen kaikkea "alimpien kansankerrosten" silmiin. Suometar ei ollut joukkotiedotusväline - sen levikki rajoittui muutamaan sataan - mutta kenties jotakin eripainosta tai vihkosta pian kaupattaisiin markkinoilla.
Varsinkin Joenniemen perhesurma oli niin käsittämätön, että "vähemmän sivistynyt väki" saisi tilaisuuden lukea näin "kuohuttavista" tapahtumista. Juhani Aadaminpoika ei kuulunut samaan seurakuntaan tavallisten murhamiesten kanssa. Ihmishaamun tarina ei opettanut kenellekään mitään, pöyristytti ja järkytti vain.
2 kommenttia:
Minusta Enbusken näkemys on oikeastaan todella hyvä. Jos Breivikin tapausta alettaisiin peitellä ja sensuroida, se todellakin osoittaisi yhteiskunnan perustavanlaatuista heikkoutta.
En oikein ymmärrä, miten jonkun mielestä Breivikin julkisuus olisi jotenkin mielestäsi positiivista. Minunkin mielestäni se on erittäin vastenmielistä, koska se on Breivikin pyrkimys. Tämä maailmanlaajuinen julkinen oikeudenkäynti on selvästi ikäänkuin valtaisa palkinto Breivikille. Vaihtoehdot ovat vielä huonompia, mutta en ymmärrä miten kukaan tervejärkinen voi pitää sitä minään muuna kuin epämiellyttävänä.
Aasiassa tämä olisi hoidettu niin, että Breivik olisi tuotu kameroiden eteen kerran, mustelmilla ja tokkuraisena, sen jälkeen hänestä ei olisi enää kuultu, kun hänet olisi hirtetty tai ammuttu jossain kaikessa hiljaisuudessa lyhyen oikeudenkäynnin päätteeksi. En pidä sitä positiivisena mallina, vaihtoehtona se on huonompi, mutta on sillä hyvätkin puolensa, koska ainakin tämä makaaberi show olisi jäänyt esittämättä.
Enbuskehan jossain kohtaa ohjelmaa totesi edustavansa klassista liberalismia, joten totta kai hänellä on todella hyvä näkemys :)
Niin, minusta on alun alkaen ollut typerää viedä tv-kamerat saliin, mutta ei siitä tässä tapauksessa voi kieltäytyä vedoten siihen, että tapaus on "pöyristyttävä" tai muuta sellaista.
Lähetä kommentti