Ajatellaanpa tilannetta, että kahdelle ihmiselle annetaan mahdollisuus jakaa kaksi lottovoittoa keskenään. Toinen on päävoitto, sanotaan vaikka miljoona, toisen ollessa vaikkapa "vain" 100.000 euroa. Jaettavia summia ei voi muuttaa, vaan toinen poistuu upporikkaana ja toinenkin mukavasti vaurastuneena.
Oletetaan, että toinen ihmisistä olet Sinä, hyvä lukijani. Ja oletetaan, että toinen olen minä, jota et tunne etkä ole koskaan tavannut. Tiedät toki minusta jotain luettuasi blogiani noin 800 kirjoituksen verran, mutta oikeasti et tiedä mitään terveydestäni, työkyvystäni, varallisuudestani tai läheisistäni. Oletetaan lopuksi, että Sinä saat valita lottokupongeista ensin:
Kumman otat itsellesi ja kumman jätät minulle?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
14 kommenttia:
Vaikea valinta, ihan oikeasti. Luulen, että ottaisin sen miljoonan, koska en tiedä sinusta mitään, niin oletan että meidän tarpeillamme rahalle ei ole eroa.
Täytyisi tietää myös vähän, että kuka tai mikä tämän rahan laittaa jakoon, ja millä perusteella minä olen saanut valita ensin. Rationaalisesti ajatellen tämän ei pitäisi vaikuttaa, mutta jos ensiksi valitsija on arvottu, niin tuntisin vähemmän huonoa omaatuntoa siitä, että ottaisin miljoonan. Jos taas minulle vain sanotaan että kumman otat, tilanne on vaikeampi.
Edelleen, todennäköisesti ottaisin sen miljoonan.
Mutta, jos minulla olisi syytä epäillä, että tässä on kyse jostain kierosta versiosta ultimatum-peliä, tai jos olisi syytä olettaa, että pelillä on jokin jatko, niin en osaa sanoa suoralta kädeltä. Jos kyse olisi ultimatum-pelistä, niin ottaisin sen sata tuhatta mieluummin. Ei sitä tiedä, millainen kaunainen kuspää siellä toisessa päässä on. :-)
moraalisesti "oikein" lienee jakaa potti 50/50, mutta koska emme elä moraalisessa maailmassa, niin ottaisin miljoonapotin ja en jakaisi sitä tuntemattoman kanssa.
jos tavattaisiin henkilökohtaisesti ja voisit selittää oman kantasi, niin ehkä sitten säälintunne heräisi.
Jos et vielä tiedä, mitä siitä miljoonan saamisesta seuraa, ole hyvä! Minulle riittää se sata tuhatta, kun on jo jotain ennestäänkin enkä kateellisia perskärpäsiä arvosta
Voitko KT hieman raottaa mihin pyrit tällä blogiviestillä?
Moraaliongelmansa kullakin - tai sitten luetunymmärtämisessäni on puutteita. En vain näe mitään miettimistä tässä. Tänne se miltsi.
(Sadallakin donalla olisi loppuelämä käytännössä turvattu - jos osaa yhtään järkeä käyttää. Kaikki eivät tietty osaa.)
Oletan, että moraalista ongelmaa kysymyksenasettelussa näkevät lähinnä altruistit - ja kollektivistit.
Jos voi olla varma, ettei tässä ole mitään catchiä, niin tietty ottaisin millin. Jos tämä on ultimatumin variantti, jossa toisena valitsija voi painaa cancel-nappia, niin sitten otan 100 donaa.
Oletan, että moraalista ongelmaa kysymyksenasettelussa näkevät lähinnä altruistit - ja kollektivistit.
Niin, tänäänhän on kulunut 123 vuotta Hitlerin syntymästä. Häntä pidetään varmaan vähiten altruistisena henkilönä nykyisessä länsimaisessa keskustelussa. Ja koska hän oli itsekäs, itsekkyyden kuuluu olla pahaa.
Jos yhteiskunta on altruistinen, sen jäsenet eivät voisi jakaa tuota lottopottia kahdestaan, koska molemmat haluavat saada pienemmän summan. Yhteiskunta on siis epävakaa. Jos yhteiskunnasta löytyy yksikin itsekäs, koko yhteiskunta toimii hänen hyväkseen.
Kapitalismi on luonteeltaan itsekäs, ja siinä kaikki tietävät jokaisen ajavan omaa etuaan. Koska lähtöasetelma on yksinkertainen, se myös toimii. Kaikki asiat ovat neuvoteltavissa ja sovittavissa. Toisten ihmisten tavoitteet ovat selviä ja muille ennakoitavissa.
Yksilönvapaus ja oman edun tavoittelu turvaa toimivan yhteiskunnan toisin kuin sosialistinen, jossa ihmisen toiminta on ennakoimatonta ja yhteiskuntarauhaa rapauttavaa.
Ellei sokea ahneus iskisi niin ainakin itse tekisin niin, että ottaisin 550 000 ja jättäisin loput sinulle. Koska en tiedä sinusta mitään, niin saattaisithan olla vaikkapa katolinen munkki ;D
Sitten kävisi ns. hyvä munkki :)
Mikäs tämän kirjoituksen pointti on?
Omistamisen käsitteestä seuraa, että voisin dilemman käsittelemän tilanteen jälkeen antaa puolet saamastani rahasummasta sinulle. Eli jos haluaisin tasajakoa, ottaisin valintatilanteessa millin ja kun rahat olisivat tililläni, tekisin tilisiirron.
Ehkä tekisin tämän jo siksi, että joutuisit maksamaan valtiolle tuntuvasti lahjaveroa.
Mikäli dilemman tarkennuksena olisi, että toinen osapuoli on tuntematon ja pysyy tuntemattomana, niin saattaisin tässä elämäntilanteessa tyytyä pienempään summaan. Toisaalta tällöin olisi jo lähes 25% riski, että voitto menisi kokoomuslaiselle.
Ehkä olisi parasta ottaa milli ja jakaa 900 000 euroa Tokoinrannan juomaveikoille.
kuningas Midaksen
Niin. Juicen laulu on hyvä. Kertoo Paavo Väyrysestä, jos joku ei tiedä.
Oma ratkaisuni dilemmaan:
Ottaisin kaiken, haistattaisin vitut ja kusisin lopuksi toisen osapuolen päälle.
Fair enough?
Ottaisin miljoonan, ja jäisin miettimään loppuiäkseni miten sinulla menee ja pystyisinkö mitenkään olemaan avuksi.
GM, tuollainen myötäelämisen eli empatian kyky on hyvä piirre ihmisissä. On aina syytä miettiä, miltä omat tekemiset tuntuvat muista ihmisistä.
Lähetä kommentti