Mikä rauhoittaa

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF lopetti neuvottelut Egyptin rahoittamiseksi viime viikolla. Aiemman ilmoituksensa mukaan neuvottelijoiden piti vain käydä hieromassa yksityiskohdat jo aiemmin sovitusta 3,2 miljardin lainasta, mutta Muslimiveljeskunnan johtaman hallituksen taipumattomuus lainan ehdoista toi muutoksen suunnitelmaan. Egypti ei koskaan ole ollut Lähi-idän vaurain maa, mutta energian hinnan nousu ja turistien kaikkoaminen sharia-lakia kohti hoipertelevassa maassa on aiheuttanut valtiolle kassakriisin.

Samaria ja Juudea, tai Länsiranta, on viime vuosien aikana päässyt hienoiseen menestyksen makuun sen jälkeen, kun Hamas otti Gazan valvontaansa. Länsirantaa johtava Fatah on onnistunut luomaan alueellaan pientä talouskasvua, joka pitkälti perustuu lainarahaan. Länsirannan arabit ovat intoutuneet ostamaan asuntoja ja kulutushyödykkeitä sen jälkeen, kun pankit ovat alkaneet myöntää luottoja kuluttajille.

Fatah ei tse kykene keräämään veroja, joten sen talous on ulkomaisen avun (EU tukee päätä kohti laskettuna kaikista maailman kriisipesäkkeistä juuri palestiinalaisia) ja Israelilaisten tilittämien tullimaksujen varassa.

Kun Länsirannan arabeilla on vihdoin ollut mahdollisuus ostaa oma asunto, auto ja televisio, heille on samassa yhteydessä kasvanut vastuntuntoa omista ja yhteisönsä asioista. Laina kun pitää hoitaa, vaikka juutalaiset kuinka kiukuttaisi. Ja näin on tapahtunutkin. Ayman Abu Hussein, Fatahin palkkaama 38-vuotias virkamies ei voinut suorittaa uuden lainansa ensimmäistä erää viime syksynä, kun terroristijärjestönä pidetty Hamas lähenteli liian innokkaasti Fatahia. Ayman kertoo haastattelussa, että "Nyt kun minun on kannettava vastuuta elämässäni, päähuoleni on yhteiskunnallinen vakaus. En halua tukea mitään, mikä vaarantaa palkanmaksuni." Tässäkin on pientä ironiaa mukana, sillä asenne vastaa täysin suomalaisen virkamiehen asennetta.

Ayman Abu Husseinin vastuut liittyvät vaimoon ja hänen ansiostaan lapsiin. Vaikka islamissa ei naisella arvoa ole setelin puolikkaan vertaa, joku pankki Länsirannalla mainostaa asuntolainojaan valokuvalla nuoresta parista kuvatekstillä: "Naisesi haluaa oman kodin." Pipari se on, mikä rauhoittaa arabimiehenkin. Mutta tiukka seksuaalinen kontrolli, rahallista panostusta edellyttävät naimakaupat ja siitä seuraava korkea avioikä yhdistettynä moniavioisuuteen aiheuttaa nuorisossa ymmärrettävää turhautumista. Lähtökohtaisesti voi sanoa, että islamin tinkimätön asenne naisten yksilönvapautta vastaan ylläpitää yhteiskunnallista levottomuutta.