Turhaa nöyristelyä

Missä kasvihuonekaasuteorian arvostelijat menevät harhaan
John O'Sullivanin (10.3.2012)kirjoitus suomennettuna:

Jopa keskeiset ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen teoriaa arvostelevat henkilöt sivuuttavat puhdasoppisen ”kasvihuonekaasu”-teorian sisältämät merkittävät virheoletukset. Arvostelijoiden mielestä ilmiön tieteellisestä perustasta tulee käydä kattava julkinen keskustelu.

Tässä kirjoituksessa haastetaan kaikki avoimin mielin olevat keskustelemaan, missä oletusta ”kasvihuonekaasujen lämmittävästä vaikutuksesta” arvioidaan (1) saaduilla mittaustuloksilla, (2) yleisesti hyväksytyillä tieteen perusoletuksilla ja (3) tehdyillä yleisillä havainnoilla.

Kriitikoiden mielestä ilmaston lämpenemisestä huolestuneiden määrän vähetessä ja lämpötilojen laskiessa – vaikka hiilidioksidin (CO2) määrä ilmakehässä on jatkanut kasvuaan - ilmastotieteilijöiden pitäisi kertoa totuus havaituista poikkeamista. Viime aikoina skeptikoiden joukossa on yleistynyt julkinen ihmisen aiheuttaman lämpenemisen vastainen liikehdintä, koska uusi tiede osoittaa kasvihuonekaasujen lämmittävän vaikutuksen mielikuvitukseksi.

Tämä ”uusi” tiede nojaa ainoastaan perinteisten ”vanhojen” tieteenalojen – avaruustiede, termodynamiikka, matematiikka ja käytännön insinööritaidot – ammattilaisten osaamiseen. Vasta vähän aikaa sitten näin merkittävä joukko eri alojen asiantuntijoita alkoi yhdessä arvioida ilmastotieteen taustalla olevan teorian keskeisiä väitteitä.

Tarvitaan perehtyneisyyttä kapealle sektorille

Ilmastotutkija Tim Ball, paremmin kuin kukaan, kuvaa hienosti tätä tapahtumaa, jossa eri alojen ammattilaiset paljastavat virheitä, joita yleisellä tasolla teoriaa luodessa on tehty. Myös Oxburgh Review pitää sitä kaikkein merkittävimpänä asiana teorian kannalta. Se oli Ison-Britannian hallituksen virallinen tutkimusraportti ”Climategate”-skandaalin selvittämiseksi. Siinä todetaan, että ilmastotutkimuksen perustavaa laatua oleva heikkous on siinä, että se koostuu tutkijoista, jotka tuntevat useita kapeita eri tieteenaloja vain yleisellä tasolla. Oxburgh suositteli, että Climategaten myötä paljastuneita virheitä voitaisiin vähentää, mikäli ilmastotutkijat eivät olisi niin sisäänpäin kääntyneitä ja käyttäisivät hyödyksi eri alojen asiantuntijoiden antamaa palautetta. Oxburgh tunnistaa oikean ongelman mutta ei oikeaa syytä.

Todetaan heti alkuun, että ei ole mitään väärää siinä, että tuntee eri tieteenaloja pintapuolisesti. Ilmastotiede on yleistiedettä, ja sen on toimittava yhteistyössä eri alojen asiantuntijoiden kanssa, joilla on osaamista kapeilta erikoisalueilta. Ilmastotutkijoiden tehtävänä on selvittää ja yhdistää eri alojen asiantuntijoiden saamia tuloksia. Oxburgh on oikeassa, että ilmastotutkimuksessa tarvitaan palautetta erikoisasiantuntijoilta, kuten Ball on tehnytkin erityisesti hiilidioksidiin perehtyneiden tutkijoiden kanssa.

Tämä on juuri se tapa, jolla kymmenet tiedemiehet ja tutkijat toimivat Principia Scientific Internationalissa. Sen seurauksena on saatu useita korkean tason vertaisarvioituja tutkimustuloksia, joissa arvostellaan yleistä kasvihuonekaasuteoriaa, ja jotka ovat saaneet laajaa julkisuutta (pl. ilmastotutkijoiden veljeskunnassa). [1] Puolueettomaan tieteentekoon pyrkivät eivät voi pahastua, jos nostan esiin Richard Lindzenin, Roy Spencerin ja Christopher Moncktonin selkeimmät virheet.

Virhepäätelmät, joista tarvitaan julkista keskustelua

Monckton ja musta kappale: musta kappale säteilee. Musta kappale määritellään siten, että se imee ja luovuttaa kaiken säteilyn, joka osuu siihen, eli se on siis itsessään heijastava kappale. Mustan kappaleen säteilyn kaava johdettiin säteilystä, jota havaittiin aukoista, joissa ei ole mitään heijastavaa pintaa. Maapallo ei tietenkään ole aukko, ja sen vertaaminen aukkoon on vain mukavuudenhalua eikä perustu fysikaalisiin tosiasioihin.

Monckton puhuu harmaista kappaleista – jälleen eräs kuviteltu yksikkö, joka seuraa Stephan Boltzmanin lakia vähennettynä jokaiselle aallonpituudelle annetulla vakiolla. Sekään ei vastaa Maapallon todellisuutta. Aallonpituudeltaan lyhyt säteily heijastuu ja pitkä imeytyy Maahan. Tämä on muuten se perustavaa laatua oleva väite aallonpituuden heijastuksesta, johon kasvihuonekaasuteoriaan uskovat perustavat väitteensä, että Maapallon lämpötila on 33 astetta lämpimämpi ilmakehän sisältämien kasvihuonekaasujen takia kuin se muuten olisi. Joseph Postma on julkaissut kolme tutkimusta kasvihuonekaasun vaikutuksesta, ja selittää Moncktonin tekemät virheet. [1]

Roy Spencer ja teoria kasvihuonekaasuista

Roy Spencer on kirjoittanut tutkimuksen, joka tukee teoriaa kasvihuonekaasuista. Vastauksessaan Pierre Latour kyseenalaisti Spencerin laskelmien tulokset. Latourin laskelmat paljastavat kasvihuonekaasuteorian tukena olevat valheelliset tulokset. Vaikuttaa siltä, että niin Monckton kuin Spencerkin joutuvat perehtymään uudestaan mustan kappaleen säteilyn kaavoihin. Lyhyesti sanottuna, Latour todentaa, että ilmakehä EI toimi kasvihuonekaasuteorian esittämällä tavalla, ja hän esittää laskelmansa julkisesti todistaakseen väitteensä. Mutta mitäpä kemistit voisivat tietää? Hehän eivät ole IPCC:n tunnustamia ilmastotutkijoita.

Lindzenin kasvihuonekaasuteoria on ristiriidassa Spencerin kanssa

Lindzenin kasvihuonekaasuteorian mukaan ilmakehän lämpeneminen tapahtuu ylhäältä alaspäin. Professori Spencer väittää, että kasvihuonekaasut lämmittävät ilmakehää alhaalta ylöspäin. Ristiriita tulisi käydä läpi julkisuudessa ilman pelkoa siitä, että virallisen IPCC:n tulkinnan kannattajat pääsevät hyötymään skeptikkojen erimielisyydestä.

Ei näyttöä hiilidioksidin kyvystä imeä säteilyä

Tässä on vertaisarvioitu tutkimus perustuen 14-vuoden mittauksiin infrapunasäteilystä Yhdysvaltojen keskiosista. Sen mukaan säteily on vähentynyt mittausaikana ja se seuraa lähinnä pilvisyyden muutoksia. Lisääntynyt hiilidioksidipitoisuus ei selitä tulosta.[2]

Ilmasto”tieteen” tulisi vahvistaa tämä CO2:n puuttuva vaikutus, koska se on ainoa tieteellinen tapa selvittää ihmisen aiheuttamaa lämpenemistä tai ilmastonmuutosta.

Tunnettujen skeptikoiden tulisi näyttää esimerkkiä

Syystä osoitamme arvostusta niille johtaville julkisuudessa esiintyville tutkijoille, jotka ovat kyenneet paljastamaan ilmastotutkimuksen pahimmat ylilyönnit. On silti syytä muistaa, että tiede ei ole tosi-tv-ohjelmaa. Skeptikkojen tulisi myös kyseenalaistaa väite, jonka mukaan kasvihuonekaasuteoria on ”yleisesti hyväksytty”.

Richard Dimbleby -luennollaan hetki sitten, Kuninkaallisen tiedeseuran puheenjohtaja ja Nobel-palkittu Paul Nurse sanoo asian osuvasti:
“Tieteen tekeminen onnistuu parhaiten silloin, kun tutkijoiden keskuudessa vallitsee ajattelun vapaus. Tutkijoiden on voitava kertoa epäilyksistään vapaasti, kyseenalaistaa vallitseva puhdasoppisuus, eikä heitä saa ohjata liikaa ylhäältä päin, mikä tappaa luovuuden.”

Nursen sanoissa on tahatonta kohtalon ironiaa, koska hän ja edustamansa tiedeseura ei ole noudattanut omia periaatteitaan ilmastotutkimuksen osalta. Meidän skeptikoiksi kutsuttujen – kuten kaikkia tiedemiehiä pitäisi kutsua – täytyy elää kuten opetamme ja osoittaa rohkeutta epävarmuuden edessä: Kun tiedemiehet eivät osallistu julkiseen keskusteluun, suuri yleisö kysyy syystäkin – miksi?
________________________________________________________________________
[1] Postma, J.E., The Model Atmospheric Greenhouse Effect, (July 22, 2011), Principia Scientific
International; Postma, J.E., Copernicus Meets the Greenhouse Effect, (Sept. 10, 2011), Principia
Scientific International;Postma; J.E. Postma, Understanding the Thermodynamic Atmosphere Effect,
(March, 2011), www.tech-know.eu
[2] P. J. Gero, D.D. Turner, Long-Term Trends in Downwelling Spectral Infrared Radiance over the U.S.
Southern Great Plains, (September 2011), American Meteorological Society, Volume 24, Issue 18
********
John O'Sullivan is Co-founder of Principia Scientific International
Acknowledgements: This article is inspired by the work of Malcolm Roberts, Pierre Latour, Alan
Siddons, Hans Schreuder, Tim Ball, Nasif Nahle, Martin Hertzberg, Jinan Cao, Matthias Kleespies,
Claes Johnson, Gerhard Gerlich and Ralf Tscheuschner