Eliitti käyttää valtaa, ja eliitin vallankäytön kohteena seistä nököttää tavallinen kansa, rahvas. Eliitti jakaantuu toimittajiin, talouseliittiin, poliittiseen eliittiin ja virkaeliittiin. Virkaeliitti koostuu tutkijoista, tuomareista ja valtionhallinnon ylimmistä johtomiehistä, tai joutomiehistä, kuten Yrjöperskeles kirjoittaa.
Talouseliitin suurin rikos tuntuu nykyaikana olevan ahneus, joka kulminoituu erilaisiin bonuksiin ja optioihin. Talouseliitti kykenee toimimaan hyvin riippumattomasti muusta eliitistä, eikä heidän arvomaailmansa kovin lähellä olekaan. Poliittinen eliitti on eri aikoina valjastanut taloudellisen eliitin nöyräksi käyttäen hallitsemaansa väkivaltakoneistoa hyväkseen. Taloudellisen eliitin synti onkin siinä, että se ei muun eliitin mielestä saa toimia itsenäisesti hakematta hyväksyntää muiden eliittien edustajilta.
Toimittajalle lukijamäärät ovat työn laadun mittari. Mitä enemmän lukijoita, sen tärkeämpi on toimittajan tekemä havainto. Olipa kyse mattinykäsestä tai -vanhasesta, uutiselle haetaan yhteiskunnallista oikeutusta lukijoiden määrästä. Siksi kaksinaismoraali kuuluu sisäänrakennettuna toimittajien työtapaan. Selvä enemmistö kansasta myötäilee mediaeliitin mielipiteitä, ja vain pieni vähemmistö kyseenalaistaa toimittajien omat mielipiteet.
Kun toimittajat ovat tutkitusti huomattavasti enemmän vasemmalla kuin rahvas keskimäärin, myös uutisointi on kallellaan vasemmalle. Toimittajien paatos muokkaa lukijoiden eetosta. Lapin Kansasta potkut saanut päätoimittaja Johanna Korhonen kuvaakin kirjoituksessaan hyvin omaa viiteryhmäänsä sanalla "me", talouseliitin ollessa "he" ja rahvaan "ne".
Tällä hetkellä toimittajien asialistalla on poliittisen eliitin arvostelu, mikäli se poikkeaa vasemmistolaisesta valtalinjasta (vrt. eduskuntavaalit 2011). Talouseliittiä toimittajat arvostelevat lähinnä vasemmistolaisuuteen kuuluvan tasa-arvokäsitteen kautta, mikä siis ruumiillistuu rahaan: bonuksiin ja optioihin. Muistan itse hyvin ajan, jolloin talouseliittiä arvosteltiin epäisänmaallisuudesta. Minusta talouseliitin toimia tulisi nykyaikana arvioida puheiden ja tekojen ristiriidasta eikä rahan, bonusten tai optioiden kautta. Monessa yrityksessä puheet ja teot ovat käsittämättömän kaukana toisistaan. Onhan se toki vaikeaa eikä sillä saa lukijoita, mutta ahneella on paskainen loppu. Toimittajillakin.
Eläköön blogit. Ja kiitos Ykälle hyvästä kirjoituksesta ja inspiraatiosta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Tervehdys Kumitontulle. Suomalainen virkamiehistö ja toimittajakunta toimii jatkuvana inspiraation lähteenä. Siinä suunnassa on kyllä havaittavissa kasvavaa suuttumusta siitä, että rahvas yrittää ajatella omin päin. Eihän se semmonen käy päinsä.
Ajatteleppa, jos tämä onkin vain välähdyksen mittainen ohikiitävä hetki ihmiskunnan historiassa, kun yksittäisten ihmisten pienistä pihinöistä syntyy valtava pauhu. Seuraavalla sukupolvella ei koskaan ole yhtä hyvät olot, jos edeltävät sukupolvet eivät tee töitä sen eteen, että joutomiehet eivät hypi silmille.
Lähetä kommentti