Vastuunkantajat työnsä ääressä

Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen kirjoitti Talouselämässä (33/2012) tulleensa 2011 eduskuntavaaleissa yllätetyksi ns. housut kintuissa, millä hän viittasi edustamansa yhtiön huonoon ennustukseen vaalien tuloksesta eli Perussuomalaisten voitonjuhlista. Juho kertoo lehdessä, minkälaisella sielunmaisemalla suomalaiset ovat taas äänestyspaikoille kulkemassa. Hän toteaa, että Suomen kansan yhteinen missio kunnallisvaaleissa 2012 on hyvinvointivaltion yhteiskuntasopimus. Hassua - media on toitottanut jo vuosia, ettei ole yhteistä suomalaista arvopohjaa tai ainakaan mitään kulttuurista suomalaisuutta. Näyttääpä olevan.

Rahkonen korostaa, että äänestäjien mukaan

Peruspalveluiden pitää olla julkisen vallan turvaamia ja kaikkien saatavilla ilman eri maksua. Äänestäjien enemmistö ei ole huolissaan verojen nostosta vaan sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuudesta. Suomalainen yhteiskuntasopimus pelaa SDP:n pussiin, koska Suomi on täynnä demareita ja kaappidemareita. Epävarmuuden oloissa ihmiset tukeutuvat hyvinvointivaltioon; monille vapaa markkinatalous ei ole enää houkutteleva ajatus.

Jos suomalainen kulttuurinen arvopohja siis on kuin onkin olemassa, niin miltä se näyttää? Onko se sisäänpäin kääntynyt impivaaralainen ja ennakkoluuloista voimansa ammentavaa kateutta, vai onko se kunkin omaa ja kaikkien yhteistä menestystä janoavaa kansainvälistä ennakkoluulottomuutta? Tunnetuin suomalainen salkunhoitaja Mika Heikkilä kirjoittaa kolumnissaan Arvopaperi-lehdessä:

Tämän hetken suomalaisessa ilmapiirissä tuntuu tärkeintä olevan kaikkien kasvun mahdollisuuksien rajaaminen ja poistaminen. Menestyä ei saa, ei ainakaan liian hyvin, eikä ainakaan Suomessa. Yrittää ei kannata, ei ainakaan menestyä taloudellisesti, koska näin lisää eriarvoisuutta ja ”vähemmän yrittävien” pahaa mieltä.

Kuten Heikkilä totesi, yhtäkään ideaa ei vaalikeskusteluissa ole tullut, kuinka varallisuuttamme lisätään. Olemme kuulleet vain ajatuksia siitä, mikä tapa jakaa sitä on paras tai "oikeudenmukaisin". Nyt käytävät kunnallisvaalit ovat todellakin kansalaisten aloitekyvyn lahtaamisen suurpeijaiset. Valvontaa ja kyttäystä kannattava Suuri Valtiopuolue haluaa päättää kaikista kansalaisten asioista perustellen korkealla verotuksella omaa olemassaolonsa oikeutusta. Suuri Valtiopuolue koostuu kahdeksasta ryhmittymästä, joista kuusi johtaa nyt maatamme. Viimeksi kun tilanne näytti maassamme tulevien sukupolvien osalta yhtä toivottamalta pankinjohtaja ja jääkärikenraali Wiljo Tuompo oli läsnä. Ratkaisutaistelut olivat hiukan kuluttaneet Päämajan miehiä kesällä 1944, joiden ulkonäköä Tuompo kuvasi muistelmissaan:

Tätä meidän piiriämme katsellessa huomaa, miten sota jätti meihin monia merkkejään. Marsalkan selkä on koukistunut, Heinrichsin silmät painuneet, Nenosen tukka harventunut ja harmaantunut, Airon tukka on harmaa, Paasonen aina synkkä ja vakava, Palojärven selkä on köyristynyt. Rintamakomentajista Oesch on aivan harmaa, Järvinen samoin ja Mäkinen osittain., Öhquist on laiha ja harmaantunut, kasvot ryppyiset.

Olipa hän ehtinyt ottaa yhden kuvankin päämajan tilannepöydän vakavailmeisestä vastuunkantajasta.