Miksi meitä laiskoja laulattaa
Helppo raha ja elämä naurattaa
Meillä oikeus on olla huoleton
Työpaikkamme Akun tehdas on
Vihreiden uuden sukupolven - siis Soininvaaraa nuoremman - "Leon tehtaan" tuleva voimahahmo Leo Stranius on laajalti verkostoitunut ja oppi-isänsä tavoin käy kannattajiensa kanssa avointa keskustelua kaduilla ja netissä. Stranius ihmettelee blogissaan, miksi Vihreiden kannatus ei nouse tai ehkä pikemminkin, miksi Vihreitä on alettu inhoamaan.
Vihreän liiton inhoaminen on eri asia kuin vihreän ideologian inhoaminen samalla tavalla kuin Perussuomalaisen puolueen inhoaminen tai sen edustaman aatemaailman inhoaminen. Turun Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Mirka Muukkonen kiteyttää tämän hyvin blogissaan:
"Olen punavihreä kaupunginvaltuutettu Turusta. Toimin Turun Vasemmistoliiton puheenjohtajana vuosina 2008-2012."Vihreää ideologiaa on kopioitu niin kiivaasti vanhoissa valtapuolueissa, että niiden yhteenlaskettu kannatus on historiallisen matala. Ei Vihreiden kannatus siis yksin ole laskenut vaan se on vetänyt mukaansa koko vanhan järjestelmän.
Toisin kuin Stranius kuvittelee "ympäristöasioiden laaja kannatus" ei näy minkään puolueen kannatuksen lisääntymisenä, koska liike on hylännyt täysin juurensa. Ei kukaan edes muistaisi sitä, mutta internet on armoton paljastaen alkuaikojen ideologiset ajatukset (Pentti Linkola). Liikkeen yhteys nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen ei suinkaan ole kaavamaisen suora, mutta jotain kuvaavat Elinkeinoelämän keskusliiton luettelemat viisi Suomen talouden kovinta uhkatekijää tällä hetkellä. Listalla komeilee pelkästään ns. vihreän ideologian mukaisia päätöksiä: rikkidirektiivi, rahoitusmarkkinavero, päästökauppa, kaivosvero ja energiatehokkuusdirektiivi.
Listalle voisi tietenkin lisätä, että suhteellisesti tarkasteltuna Suomi on viimeiset 12 vuotta ottanut eniten Euroopassa maahanmuuttajia. Vaikka kaikki eivät olekaan turvapaikanhakijoita, myös sinänsä laillista yritystoimintaa pyörittävissä venäläisissä on huomattavan vahvasti ylikorostunut omat korruptioon liittyvät rikollisuuden alalajinsa.
Näin jatkaen lista olisi loputon, eikä silti täydellinen, koska han-suomalaisetkin syyllistyvät vakaviin rikoksiin. Keskeisempi syy kuin ulkomaalaisten rikollisuus on kansallisvaltioiden suoranainen halveksunta, joka vain ilmenee erilaisissa kukkahattutätien koordinoimissa puunhalausprojekteissa. Varsin osuvan vertauksen saa Talvisodan alla Suomessa vallinneesta mielipiteestä, jonka Helsingin yliopiston Rooman kirjallisuuden professori ja pääministeri Edwin Linkomies on paperille sulkinut:
Kokoomuspuolueen johto piti Suomen oikeuksien puolustamista ase kädessä välttämättömyytenä. Koko eduskunnan käsityksen mukaan Suomi, jos se Stalinin vaatimuksiin olisi vapaaehtoisesti suostunut, olisi menettänyt moraalisen oikeuden olemassaoloonsa vapaana ja itsenäisenä valtiona. Sellaisesta sodasta, vaikka se päättyikin tappioon, saimme moraalista voimaa, joka tuleville sukupolville voi muodostua ratkaisevaksi. Olen aina pitänyt moraalisia voimavaroja aineellisia tärkeämpinä, ja vapaaehtoiset myönnytykset olisivat merkinneet parantumatonta iskua kansamme moraaliselle voimalle.
4 kommenttia:
Linkolan kirjassa (Johdatus 1990-luvun ajatteluun) käydään hyvin Vihreän liikkeen historian alkuaikoja jonkun muun kuin tämän päivän arvoliberaalin vasemmistovihreän perspektiivistä. Onhan Linkola jokseenkin merkillinen tapaus, mutta hän ainakin pysyy ekologiselle ideologialleen uskollisena.
Linkolan kirjaa on myös helvetin hauska lukea, kun mies on antanut jossain vihreän liikkeen kokouksessa esittämässään puheessa oikein kunnolla kyytiä kettutytöille, talonvaltaajille ja naiiveille maailmanparantajille joiden läsnäoloa puolueessa ei käsitä millään.
On ollut jo pidemmän aikaa huvittavaa seurata vierestä kuinka Vihreät itse ajavat länsimaihin ympäristön kannalta erittäin tuhoisaa muuttoaaltoa priorisoidessaan monikulttuurin ja "humanismin" ekologisuuden edelle. Tämän vuoksi puolueesta on myös karissut viime vuosina niitä oikeasti vihreää ideologiaa kannattavia konservatiiveja kuten Eero Paloheimo.
Paloheimon mukaan massiivista maahanmuuttoa vastustavia puolueaktiiveja löytyy vihreistä se 10%. Mutta heidän mielipiteensä taidetaan tukahduttaa systemaattisesti puoluekurin voimin.
Soininvaara mielellään muistelee, kuinka Vihreissä oli sen alkuaikoina mukana liberaaleja, mutta ei hänkään mielellään muistele sitä, että siellä oli myös Linkolalla painoarvoa. Ja heti kun Linkolasta päästiin, puolueeseen hyppäsi Hassin johdolla kansandemokraatteja.
Paloheimohan on fiksu kaveri, joka valitettavasti hävisi Soininvaaran ajamalle yleispuolueen linjalle.
Niin. Minusta on ihan hyvä, että puolue kuin puolue ajattelee ympäristöasioita. Ei niin omaa maata kuin maailmaakaan kannata kaatopaikaksi muuttaa. Mutta kun itse kuulun tähän tyhmempään väestönosaan, niin näkemykseni vihreitten ympäristöpolitiikasta on sellainen, että sillä lähinnä pyritään vaikeuttamaan sekä Suomea pyörittävää vientiteollisuutta että tavallista kansalaista. Ja samaan aikaan puolue kiimassaan haluaa tunkea suomalaista rahaa kaikenlaisiin globaalisiin ympäristöhankkeisiin, joista ei ole pirunkaan käsitystä meneekö edes murto-osa rahoista sinne, minne piti.
Ja lisäksi vihreät eivät puutu millään tavoin maailman räjähdysmäiseen väestönkasvuun, joka on se ongelmista suurin. Jotenkin vaan tulee mieleen, että nykyvihreitten kanssa ei ole edes kyse mistään ympäristöstä, vaan nykyvihreitten omista hyvistä fiilareista.
Kyllä ihminen on aina ymmärryksensä rajoissa huolehtinut ympäristöstään. Eivät nabatealaiset halunneet eroosiosta johtuvaa kulttuurinsa tuhoutumista. Eivät ihmiset halunneet kuolla koleraan ja lavantautiin 1800-luvun suurkaupungeissa, mutta puutteellinen ymmärrys hygieniasta johti vääriin valintoihin. Eivät isoisämme olleet julmia hevosiaan ja koiriaan kohtaan vaan heille eläimet olivat ravintopyramidissa ihmisen alapuolella.
Nykyiset vihreät eivät ymmärrä, että käsityksemme "ympäristöasioista" on edelleen puutteellinen. Se on parempi kuin koskaan ihmiskunnan historiassa, mutta edelleen vajavaisempi kuin seuraavan sukupolven päättäessä asioistamme. Siksi päätöksiä ei pitäisi tehdä absoluuttisen varmuuden voimalla luottaen sokeasti siihen, että mikään tieto ei tule muuttumaan.
Lähetä kommentti