Toomas Hendrik Ilves - olen populisti

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves on yhdessä Tsekin presidentin Vaclav Klausin tavoin ainoa täyspäinen päämies Euroopassa. Suomen presidentin Sauli Niinistön osalta järkeä voi ehkä löytyä, mutta uskallusta sen käyttämiseen on toistaiseksi ollut kovin vähän. Pieni kettuilu pääministerille on vähemmän rohkeaa mihin edellinen puna-Tarja kykeni saatikka ulkoministeri Erkki Tuomiojan uusin haastattelu Daily Telegraph -lehdessä.

Uudessa Kanava-lehdessä (5/2012) Ilves käsittelee euron kriisiä. Hänellä on erinomainen näkemys aiheeseen, koska hän peilaa tapahtumia maansa lähihistorian viitekehyksen eli kommunismin aikakauden kautta. Ilves kirjoittaa:

Kaverikapitalismi [Euroopan Unioni] johtaa taloudelliseen lamaan, mutta toverikommunismi ei päässyt taloudellisesti edes pystyyn ja kykeni tarjoamaan vain surkeita etuoikeuksia , joita eivät oikeuttaneet saavutukset vaan anastettu valta, joka lupasi loistavaa tulevaisuutta, koska vain vallan kaapannut puolue "kykenee antamaan lupauksen paremmasta tulevaisuudesta".

Sallikaa minun tulkita: Se mitä me itäeurooppalaiset kutsumme elämiseksi suu säkkiä myöten, ei ole yhtä tärkeää kuin "tarjota laajempi poliittinen malli, joka kykenee antamaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta". Älä luo todellisia arvoja, vaan lainaa - väärennä kirjanpitoa, valehtele Eurostatille, elä toisten kustannuksella. Se on sallittua "paremman tulevaisuuden" nimissä. Tällaista puhetta kuulimme Itä-Euroopassa viiskymmentä vuotta.

Oikettaakseen alamaistensa sorron ja oman etuoikeutetun elämänsä kommunistit puhuivat jatkuvasti "loistavasta tulevaisuudesta" poliittisena mallina... joka pystyy antamaan toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tuo "loistava tulevaisuus" liukui kuitenkin aina käsistä. Se ei ollut kommunistien syy, vaan "viiden vihollisen" - neljän vuodenajan ja kansainvälisen imperialismin. Tai sabotoijien. Tai porvarillisten jäännösten. Saman epälogiikan seurauksena saamme me, itäeurooppalaiset, niskaamme syytökset siitä, että jotkut vanhemmat jäsenmaat harjoittavat holtitonta talouspolitiikkaa.

Olen erityisen huolissani kuiskuttelusta, että taloudellinen vastuuntunto uhkaa demokratiaa, ettei demokratia joissakin maissa, jotka joutuvat turvautumaan jyrkkiin säästötoimiin, kestä sellaista talouskuria. Eli eurooppalainen demokratia on jotain, joka muiden täytyy maksaa. Viimeisenä puolustuskeinona nuo valtiot, jotka ovat kyvyttömiä tai haluttomia noudattamaan yhteisesti sovittuja sääntöjä, vetoavat siihen, ettei "niiden demokratia kestä niiltä vaadittua kurinalaisuutta". Se tarkoittaa, että vastuuntuntoisia maita vaaditaan tukemaan holtittomia maita demokratian nimissä.

Sitä voi harjoittaa hetken, mutta Viron kaltaisessa maassa, jonka kansantulo henkeä kohden on suunnilleen samansuuruinen kuin Kreikassa mutta jonka keskipalkka on alhaisempi kuin minimipalkka Kreikassa, on vain ajan kysymys milloin omat kansalaisemme nousevat kapinaan. Näin ollen demokratia ei ole vaarassa vain etelässä. Olen vakuuttunut ettei "30-luvun näköaloilla" ole mitään tekemistä sen populismin kanssa, jota näemme Pohjois-Euroopassa. Se on pikemminkin sukua Calvinin ja Lutherin kuin 1930-luvun fascistien vaatimuksille Se perustuu paheksuntaan ja paheksunta kohdistuu epäoikeudenmukaisuteen. En hyväksy pohjois-eurooppalaisten leimaamista "populisteiksi", kun he ovat tehneet vain sen mitä on sovittu.

[Lisäys 19.8.2012

Jürgen Habermas:

- Ensimmäistä kertaa EU:n historiassa olemme todella kokemassa demokratian hajoamisen. En uskonut sen olevan mahdollista. Olemme saapuneet tienristeykseen, hän sanoo.

]